Voidakseen oikein sekoittaa värillisiä värejä, ja voidakseen johonkin työhön valita useampia toistensa kanssa hyvin sointuvia värejä sekä käyttää niitä niin, että niiden vaikutus on mahdollisimman edullinen, täytyy ehdottomasti tuntea komplementti- eli täydennysvärit ja tietää miten ne suhtautuvat toisiinsa.
Kuten fysiikalla ja mittausopilla on sääntönsä ja lakinsa, samoin on myöskin väriopilla. Näiden lakien ja sääntöjen tunteminen on välttämätöntä täysin ymmärtääkseen värien sointuvaisuutta. Kirjanpainajille sopivimman, vielä nytkin paraimpana pidetyn ja tieteelliselle pohjalle perustuvan väriopin laati 1880-vuosiluvun loppupuolella Hermann Hoffmann. Hänen Förster & Borries'in luona kahtena niteenä painettu teoksensa käytännöllisine väriasteikkoineen ja näytteineen eri värivivahduksista sekoitusmääräyksineen lienee kumminkin liian kallishintainen yksityisten kirjaltajien ostettavaksi. Myöhemmin ovat useat etevät ammattimiehet, kuten esim. Müller ja Dethleff, koettaneet laatia lyhempiä, kirjaltajien tarpeisiin soveltuvia värioppeja, mutta nämät eivät ole läheskään niin täydellisiä ja käytännöllisiä kuin ensinmainittu. Kirjaltajille varsin käytännöllisenä tahtoisimme suosittaa Eduard Kreuzer'in laatimaa "Farben-Ordner", kustantaja Rud. Bechtold & Co., Wiesbaden, hinta 1 Rmk. Se ei tosin ole mikään varsinainen värioppi, mutta siinä on käytännöllisiä luetteloja keskenään sointuvista väreistä ja sitäpaitsi havainnollinen väritaulu. Sen käyttämiseen ei tarvita suurtakaan kielitaitoa, sen teksti kun suurimmaksi osaksi on värinimitysten luetteloja.
Kolme primäri- eli alkuväriä ovat keltainen, punainen ja sininen. Nämät ovat sellaisia värejä, joita ei voida saada sekoittamalla toisia värejä. Sekundäri- eli toisarvoisia värejä ovat orange, viheriä ja violetti. Näitä värejä saadaan sekoittamalla keltaisesta, punaisesta tahi sinisestä kahta väriä, mutta niitä saadaan myöskin luonnollisina väreinä. Keltaisesta ja punaisesta saadaan orangea, punaisesta ja sinisestä violettia ja keltaisesta ja sinisestä viheriäistä. Nämät kuusi väriä näkyvät auringonvalon kulkiessa lasisärmiön läpi; samat värit näkyvät myöskin sateenkaaressa.
Keltaisten, orangen, punaisten, violettien, sinisten ja viheriäin värien vivahdukset voivat kussakin värissä erikseen olla hyvinkin erilaisia, riippuen siitä missä suhteessa toisiinsa kahta primäriväriä on sekoitettu.
Väriopissa mainitaan paitsi primäri- ja sekundärivärejä myöskin komplementtieli täydennysvärejä. Komplementtiväri jollekin värille on aina se primäriväri tahi -yhdistelmä, joka puuttuu toisen värin kolmesta primäriväristä tahi -yhdistelmästä.
Siten on esim. keltaisen komplementtiväri sekoitus puuttuvasta punaisesta ja sinisestä violetti; viheriän (sinistä jakeltaista) komplementtivärinä on vielä puuttuva primäriväri punainen jne. Väriopin mukaan sointuvat ainoastaan komplementtivärit keskenään.
Tehdäksemme asian selvemmäksi, esitämme yllä olevan kolmikulmion, johon on merkitty joukko erilaisia värejä (primäri- ja sekundärivärit ovat painetut lihavemmillä kirjaimilla). Kukin väri on siinä suoralla viivalla yhdistetty sen komplementtiväriin. Tässä on kunkin värin komplementtivärinä se, joka on siitä etäisin kolmion sivuja pitkin kulkien, siis suurimpana vastakohtana.
Komplettivärien sointu tyydyttää silmää, sillä silmä pyrkii aina nähdessään värillisiä värejä näkemään myöskin niiden komplementtivärin. Jos valkoiselle paperille panemme hyvin peittävästi pienelle alalle jotakin yllämainituista kuudesta väristä, ja sitten katselemme sitä tarkkaan vähän aikaa, alkaa paperi saada tämän komplementtivärin vivahduksen. Jos käytämme esim. keltaista, saa paperi värin ympärillä violetin vivahduksen, punaista käyttämällä viheriän jne.
Puhtaiden primäri- ja sekundärivärien ja niiden komplementtivärien sointu on toisinaan liian räikeä tahi vaikuttavat nämät värit muutamissa töissä liian voimakkaasti. Saadakseen tällaisissa tapauksissa miellyttävämmän soinnun, täytyy toisen tahi molempien värien loistoa tahi voimakkuutta heikentää sekoittamalla tahi myöskin annetaan niille sekoittamalla toinen vivahdus. Näin saatujen värivivahdusten komplementtivärien pitää myöskin olla samassa suhteessa täydentäviä kuin puhtaittenkin värien komplementtivärit. Siten ei esim. kellertävä punainen soinnu kellertävän viheriän kanssa, vaan täytyy viheriän olla sinertävän, ja päinvastoin sinertävä (violettimainen) punainen sointuu kellertävän viheriän kanssa; jota sinertävämpi punainen on, sitä kellertävämmän täytyy viheriän värin olla. Tämän voi myöskin selittää siten, että koska sinertävänpunainen lähenee violettia, jonka komplementtiväri on keltainen, täytyy myöskin sinertävänpunaisen komplementtivärin lähetä keltaista. Täten voi sopivasti muuttamalla värien vivahdusta saada kaksi huonosti sointuvaa väriä hyvin sointuvaksi. Jos painajan esim. täytyy samaan työhön käyttää esim. sinistä ja punaista, jotka eivät oikeastaan soinnu keskenään, voi hän parantaa näiden sointuvaisuutta seuraavasti: koska punaisen komplementtiväri on viheriä, valitsee hän toiseksi väriksi vihertävää sinistä, ja koska sinisen komplementtiväri on orange, valitsee hän toiseksi väriksi orangeväristä punaista; täten paranee värien sointuisuus melkoisesti. Samasta syystä vaikuttavat kaikki väriyhdistelmät, joilla on sama vivahdus, epäsointuvasti, kuten esim. orangevärinen punainen ja kellertävän viheriä, violettimainen sininen ja punertava orange jne. Paitsi komplementtiväriensä kanssa sointuvat kaikki värit omien heikennyksiensä (vaaleammat vivahdukset) kanssa.
Komplementtiväreillä on paitsi sointuvaisuuttaan myöskin se ominaisuus, että ne toistensa viereen tahi päällekkäin painettuina kohottavat toistensa kirkkautta ja voimakkuutta. Esim. jos joku samea punainen ja likaisen näköinen viheriä, jotka kumpikin erikseen painettuina näyttävät tylsiltä ja mitättömiltä, painetaan vierekkäin, näyttävät ne hyvinkin kirkkailta ja eloisilta.
Värit jaetaan sitäpaitsi vielä lämpimiin ja kylmiin; lämpimiä ovat punainen, keltainen ja orange, kylmiä sininen, viheriä ja violetti. Värin kylmyydellä ja lämpimyydellä ymmärretään sitä tunnelmaa minkä ne luovat niitä katsellessa. Siten tuntuu meistä esim. taivaan sini ja veden väri kylmiltä; jos maalari tahtoo kuvata lunta tahi jäätä, täytyy hänen valkoisen värin ohella käyttää myöskin sinistä. Keltaisen ja punaisen katseleminen vaikuttaa meissä lämpimän tunnelman; niitä käytetään myöskin tulen ja valon kuvaamiseen. Sointuva väriyhdistelmä voi vaikuttaa joko kylmästi tahi lämpimästi, riippuen siitä, mitkä värit siinä esiintyvät voimakkaammin. Samoin voidaan sekoitusvärit, jotka ovat sekoitetut sekä kylmistä että lämpimistä väreistä, laskea jompaankumpaan luokkaan kuuluviksi, riippuen siitä mitkä niissä ovat valtavampina. Siten ovat esim. pääasiallisesti punaisesta tahi orangesta sekoitetut värit, siis kaiken vivahdukselliset ruskeat, lämpimiä.
Jos valkealle paperille painettaessa pohjapainosväriksi valitaan päävärin heikennys, saavutetaan tällä värin yhtenäisyydellä hyvin arvokas jarauhallinen vaikutus. Samoin on tulos hyvä, jos heikosti väritetylle paperille painetaan paperin värisellä vahvem- malla värillä.. Tällaiseen värinkäyttöön sopivat kuitenkin kylmät värit paraiten, koska piirteet kylmillä väreillä esiintyvät voimakkaammin kuin lämpimillä. Samaa väriä heikompana ja vahvempana ei kumminkaan pitäisi käyttää sellaisissa töissä, joissa ladelma ja pohjapainos muodostaa yksinkertaisia, yhtäjaksoisia pintoja; silloin työ tulee yksitoikkoiseksi. Ladelmalla ja pohjapainoksella pitää päinvastoin tällaisessa värinkäytössä olla mahdollisimman eloisa muoto, jotta väreillä olisi tilaisuus vasta- vaikutukseen.
Musta väri sointuu, kuten tunnettu, kaikkien värien kanssa, joten siinä suhteessa ei ole mitään vaikeuksia. Samoin eivät myöskään kaksiväriset työt ole sanottavan vaikeita; niistä selviytyyaina kompliment tivärejä käyttäen.
Kolmi- ja useampivärisissä töissä käy asia jo vaikeammaksi. Kolmivärisissä töissä on helpoin keino valita pohjapainosväriksi molempien päävärien sekoitus. Hyvään tulokseen tulee myöskin käyttämällä kolmea sekundäriväriä, viheriätä, orangea ja violettia, eri vivahduksissa. Jos tämän lisäksi vielä tarvitaan neljäs väri, voi sellaiseksi valita jonkun neutralin tahi värillisen pohjapainoksen. Myöskin voi, ellei työssä ennestään ole keltaista, neljänneksi väriksi valita kullan. Töissä, jotka näyttävät joko liian kirjavilta tahi kylmiltä ja yksinkertaisilta, voidaan parantaa lisäämällä joko kylmän tahi lämpimän harmaan värin.
Värillisille papereille painaessa tulee aina hyvään tulokseen, jos käytetään joko paperin väriä vahvempana tahi sen komplementtiväriä. Siten sointuvat chamoispaperille kaikenvivahdukselliset ruskeat ja sinertävälle paperille sinertävä violetti. Kylmävärisille papereille painetaessa samalla vahvemmalla värillä, saatetaan tälle värille vähän lämmin tuntu, esim. sinertävälle paperille painetaan vähän punaiseen tahi viheriään vivahtavalla sinisellä.
Kahdella värillä värilliselle paperille painettaessa saadaan erittäin hieno vaikutus, jos tekstille käytetään paperin komplementtiväriä ja koristeille tahi ornamenteille tämän heikennysväriä.
Painovärejä sekoittaessa on otettava huomioon mitkä niistä soveltuvat siihen. Värinäytteissä on lukematon joukko värejä, jotka sinänsä voivat kyllä olla kauniita, mutta jotka eivät sovellu toisiin sekotettaviksi. Painajalle sopivat jokapäiväiseen käyttöön ainoastaan harvat näistä väreistä. Edullisimmat ovat sinisistä pronssi-, milori-, ja Parisisinen; viheriöistä erilaiset milori- ja silkkiviheriät sekä smaragdiviheriä, jota kumminkin harvemmin käytetään; keltaisista kromi-, sinkki-ja intiankeltainen; orangeväreistä kromiorange; punaisista krapp-, briljantti- ja geraniumlakka; violeteista sinilakka, briljantti-ja alkuperäisvioletti. Kirjapainotaidon n:ossa 4v. 1911 on selitetty mitä värejä kemiallisen kokoomuksensa vuoksi ei saa sekoittaa toisiinsa.
Vielä on otettava huomioon, että eri väreillä on eri vahvuinen värinpitoisuus, joten niistä sekoitetut pohjapainosväritkin vaikutuksiltaan ovat eri vahvuisia. On senvuoksi välttämätöntä, vaikkakin luulee varmasti tietävänsä sekoitussuhteet, ensin tehdä pienempi koesekoitus. Muuten voi helposti sattua, että sekoitus tulee liian vahvaa, ja sitä ohentaessa jää suurempi määrä väriä käyttämättä ja menee siis hukkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti