Liikeapulainen 3, 11.2.1921
Yksityinen oikeuselämämme, joka suureksi osaksi perustuu asiakirjojen käyttöön, on pakoitettu pitämään apuneuvoja, jotka jossakin määrin estävät väärennysten suorittamista. Keinot ovat kuitenkin enimmäkseen vain siinä, että väärennys voidaan todeta tapahtuneeksi ja siten moraalisesti estää uusien tapauksien lukua kasvamasta. Yleensäkin eivät mitkään asiapaperit ole ehdottomasti oikeita enää senjälkeen kun ihminen on oppinut allekirjoituksenkin väärentämään mitä loistavimmalla tavalla, joten, ja varsinkin kun mädännäisyyttä melkein joka päivä paljastuu eri aloilla, liikemiesten on täysi syy pitää silmänsä auki. —
Puhuttaessa vääristä asiakirjoista, on tehtävä ero "yleensä väärien" ja "väärennettyjen" asiapapereiden välillä. Edellinen laji esiintynee harvanlaisesti yksityisessä liike-elämässä ja tavataan se silloin useimmiten väärinä palvelustodistuksina, papinkirjoina y.m. henkilötodistuksina. Useimmat tapaukset muodostavat kuitenkin sellaiset väärennetyt asiakirjat kuin testamentit, sopimukset, velkakirjat j. n. e.
Vastauksen antaminen kysymykseen, miten itse väärentäminen suoritetaan, ei kuulu tähän ja olisikin se käytännöllisen rikosasiaintutkijan tehtävä; tärkeämpi on kysymys, miten voidaan todistaa väärennyksen tapahtuneen. Ammattimiehellä on tällä alalla käytettävänään koko joukko tärkeitä apukeinoja, kuten paperin rakenne ja laatu, vesimerkit, käsialan erikoisuudet j.n.e. sekä ne erilaiset todisteet, joita kirjoit tusmuste voi antaa.
Täten kiertyy väärennyksen selvillesaanti kysymyksen ympärille siitä, mitä mustetta esilläolevassa tapauksessa on käytetty. Todistus saadaan usein helposti käyttämällä joko kemiallista tai mikroskoopin tarjoamaa tutkimustapaa. Musteiden erilainen suhtautuminen happoihin ja lipeisiin antaa melkein pitkin matkaa erinomaisia tuloksia. Niinpä uudenaikainen rautaa sisältävä muste antaa lipeällä käsiteltynä vihreän ja sinipuumuste punaisen-punaviolettivärin sekä edellinen natriumlipeän kanssa, riippuen lisäväriaineista, joko punaisen tai ruskean ja jälkimäinen ensiksi ruskean ja kuivatettua punaisenpunaviolettivärin j.n.e. Toiselta puolen voidaan mikroskooppia käyttämällä saada näkyviin eri musteiden väliset erot.
Kuten edellä mainittiin, lisätään musteisiin erilaisia väriaineita, joiden tarkka tunteminen muodostaa väärennysten paljastukseen nähden perin tärkeän avun. Asian selventämiseksi muisteltakoon valokuvauslevyä, mikä on aivan toisin värintuntoinen kuin ihmissilmä. Jos valokuvataan tavailisella levyllä, esim. keltainen risti sinisellä pohjalla, näyttää valokuvajäljennös kuvan, jossa on sininen risti keltaisella pohjalla eli aivan päinvastoin kuin todellisuudessa. Tämä virheellisyys johtuu siitä, että levy siniseen nähden on liian herkkä, t. s. se reageeraa siniseen melkein samoin kuin valkoiseen ja esittää kummankin värin sentähden lähes samassa valoarvossa, samalla kun se keltaiseen, vihreään ja punaiseen nähden on melkein yhtä tunnoton kuin mustaan.
Tätä valokuvalaatan virhettä käytetään väärennyksiä paljastettaessa hyvin laajalti hyväksi. Esim. 100 markan velkakirja on väärennetty 1000 markaksi lisäämällä musteella yhden 0. Jos nyt 100 on kirjoitettu sinervällä musteella ja lisätty 0 punervalla, riittää valokuva todistamaan väärennyksen tapahtuneeksi: kopiossa on lisätty 0 vahva musta valkoisella pohjalla, jotavastoin 100 esiintyy vain hyvin heikkona. Silmästä näyttävät kumpikin muste aivan yhtäläisiltä.
Jotta kuitenkin samankin värin eri vivahdukset voitaisiin eroittaa, käytetään käytännössä hyväksi vielä toista valokuvalevyn ominaisuutta, esim. sitä, että se voidaan mielin määrin tehdä herkäksi eri väreille. Väärennyksiä tutkittaessa on usein musteen ikä otettava huomioon. Tämä tehtävä on mitä vaikein. Jos kuitenkin joku päivämäärä on kirjoitettu aniliinimusteella sellaiseen aikaan, jolloin sanottua mustetta ei vielä tunnettu, on väärennys sillä todistettu. Myöskin kahden eri kirjoituksen risteykset antavat tilaisuuden päättää, kumpi kirjoitus on vanhempi, sillä nuorempi muste valuu vanhemman jälkiin, mutta useimmissa muissa tapauksissa joutuu ammattimies, ellei muita johtokohtia ole olemassa, musteen kopioimiskyvyn y.m. seikkojen varaan, kuten esim. tarkkaamaan musteiden vaihteluja eri aikoina eri tiloissa j. n. e.
Uusinpana tuloksena tällä alalla on mainittava ultraviolettivärivalokuvaus, jolla, vaikkakin se vasta on alkuasteellaan, jo on saavutettu loistavia tuloksia. Hyvällä syyllä voidaan jo väittää, että luonnontieteet tarjoavat viranomaisille pätevän aseen taistelussa rikollisten väärennyksiä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti