26.11.18

Pienasuntojen kauneusarvoista.

Maaseudun Sanomat 141, 23.6.1923

Sanotaan, ettei maku-asioista kannalta kiistellä t.s. että esim. rakennuksen kauneus tai rumuus riippuisi katselijan mausta. Asia ei kuitenkaan ole aivan ehdoton: tiedämmehän toki löytyvän hyvinkin yleistä tunnusta saaneita arkkitehtoonisia suurtöitä ja lienee taas varmaa, että sen alan huonommillakin tuotteilla on aina joku ihailija. Edellisissä siis piilee joitakin ominaisuuksia, jotka takaavat niiden menestyksen. Tässä yhteydessä haluaisin esiintuoda nimenomaan sellaisia pienasuntojen ja oma-kotirakennusten ulkonaisia ominaisuuksia, jotka kauneuden nimellä ovat saavuttaneet ainakin ammattimiesten ja kehittyneemmän yleisön tunnustuksen. Vaikka taide yleensä onkin tunne-asia, niin rakennustaide todellisuuteen ja tekniikkaan pohjautuvana ei aivan ilman erinäisiä harkittuja ja määrätietoisia suunnittelutapoja eli sääntöjä pääse parhaimpiin tuloksiinsa. Tahtoisin merkitä poikkeuksiksi sellaiset tapaukset, jolloin suunnittelija pelkän synnynnäisen vaistonsa tai n.k. hyvän makunsa avulla on kyennyt luomaan jonkun kauniin luoman.

Aivan perusehtona rakennuksen ulkoasun onnistumiselle on pidettävä asemakaavaa, s.o. rakennuksen paikan muodostamista. On helposti sanottu, että rakennus tulee sovelluttaa ympäristöönsä, mutta se on myöhäistä, elleivät katuverkon suunnittelu ja rakennusjärjestys ole määränneet talon asemaa kaupunkikuvassa edullisesti ja sen laatua m.m. määrättyine pinta-aloineen ja korkeuksineen suotuisaksi. Asemakaavasuunnittelija siis toimii hyvin suurilla yksiköillä. Hän määrittelee muutamalla kynänvedolla kaupungin perusmuodon vuosisadoiksi ja nykyään pyritäänkin siihen, että jo ennen katuverkon ja ensimmäisten rakennusten toteutumista varsin yksityiskohtaiset määräykset tai suunnitelmat talojen rakennustavoista ja -aineesta, muodoista, kerrosluvusta jopa väreistäkin vahvistettaisiin, jotta ristiriidoista myöhemmin säästyttäisiin. Tällä menetelmällä pyritään pientaloissakin auttamaan rakennustaiteellinen ryhmävaikutus oikeuksiinsa. Jokainen lienee pannut merkille, miten vaatimattoman suuruisetkin asumukset sopiviin ryhmiin järjestettyinä vaikuttavat edukseen. Ne voivat olla ikäänkuin pensselinvetoja taulussa, helmiä nauhassa tai jopa lampaita vainiolla, mutta yhteisvaikutus voi kussakin eri tapauksessa olla mieluisa. Yhteiset perusmuodot, varsinkin katon kaltevuussuhteet ja seinän alan suhde muuhun rakennukseen. mutta myös kattolistan korkeus ga ikkunoiden muoto y.m.s. näkökohdat ovat sellaisia yhdistäviä tekijöitä, jotka taikaavat rakennusryhmälle yhtenäisen ja -arvokkaan rauhallisen kokonaisvaikutuksen. On kuitenkin varottava yhtenäisyyden liioittelua, sillä silloin joudutaan kuivaan, elottomaan kaavamaisuuteen, josta kyllä usein näkee esimerkkejä. Kohtuullinen vaihtelu esim. päätyjen, ulkonemien, etupuistojen y.m.s. muodossa on välttämätöntä varsinkin metsättömällä, tasaisella maaperällä. Kukkulat ja harjanteet antavat hyvin kiitollisen aiheen luoda jonkinlainen keskipiste tai silmänviihdyke korkeammalle paikalle. Tähän erikoispaikkaan soveltuu usein oivallisesti julkinen rakennus tai huomattavan laatuinen tai kokoinen asuntoryhmä, multa on silloin sekä tämän viihdykepaikan järjestelyyn että sille tulevan rakennelman arvossa kohottamiseen uhrattava jonkunverran enemmän.

Ylläesitetyista yhteisvaikutuskeinoista on tahallaan viimeiseksi ja erikseen mainittavaksi jätetty väri. Kauniimmankin talon voi pilata huonolla värillä ja huonomminkin onnistuneen voi "petrata" onnistuneella maalauksella. Vielä enemmän julkisivujen ja kattojen väritys merkitsee kokonaiselle kaupunkikuvalle. Muuten yhtenäiseen tyyliin rakennetussa kaupunginosassa saattaa joku muista jyrkästi erillisen värinen katto vaikuttaa kuin isku vasten silmiä. (Esimerkkejä ei tarvitsisi kaukaa hakea). Toisaalta taas sikin sokin rakennetusta esikaupungista saisi varsin siedettävän yleisvaikutuksen pensselin avulla, jota käyttelisi hyvällä väriaistilla varustettu mestari. Älköön puhettani värien yleisvaikutuksesta tai yhtenäistyttämisestä enempää kuin muotojenkaan vastaavista ominaisuuksista käsitettäkö sitein, että värin esim. tulisi olla juuri samasta "purkista". Ei, vaan värien sopusointuun ja keskinäiseen yhteisvaikutukseen tulisi pyrkiä, josta ei kohtuullinen vaihtelukaan saisi puuttua ja jossa myöskin ehkä voisi kehittää joitakin huippukohtia silmänviihdykkeeksi, kuten rakennusryhmien käsittelyssä.

Pienasuntojen ja -ryhmien kokonaisvaikutukseen samoin kuin kaikkeen arkkitehtuuriin tärkeän leiman painavat puistot, istutukset ja nurmikot. Niillä on ihmeellinen kyky sovittaa keskenään sekä muotojen että värien ristiriitaisuuksia. Ja työnsä yleisvaikutuksen pelastamisessa suunnittelija riisein paneekin viimeisen toivonsa kasvikunnan vehreyden varaan.

Mitä omakotirakennusten yksityiskohtaisempiin kauneusvaatimuksiin tulee, niin ansaitsisivat ne hyvinkin perinpohjaisen käsittelyn, mutta on se tässä yhteydessä jätettävä tekemättä. Ainoastaan tärkeimpien näkökohtien julkituomiseksi lausuttakoon pari sanaa. Ensiksikin voisi kerta kaikkiaan todeta, että käytännöllinen on myös kaunis, epäkäytännöllinen ehkä juuri luonnottomuudellaan loukkaa silmää ja joutuu silloin ruman kirjoihin. Eheä seinä, jossa on ainoastaan ne ovet ja ikkunat, jotka todellinen tarve vaatii ja meidän kylmä ilmanala sallii, on kaunis; seinä jossa ikkunoita on vieri vieressä ja hyvässä tapauksessa monen muotoisia rinnatusten on lievästi sanoen kevytmielisen näköinen. Muutama "reilu" savupiippu katolla säännöllisessä paikassa ja muodoillaan yksinkertaisia on parempi tulos kuin kokonainen metsä erikokoisia, jotka nousevatkatosta milloin harjalla, milloin räystäällä, milloin pitkin tai poikin asetettuna ja loinen toistaan ncrokkaammilla peltijatkoksilla varustettuna. Pienessä talossa on savupiipun vaikutus ulkonäköön arvaamattoman suuri. Edeltäjämme tällä alalla ovat sen huomanneet, mutta meidän tm se uudelleen opittava, samoin kuin moni muukin maun ja käytännön asia.

Rakennuksen sisäpuolelle on ohjeet mielessä vaarallinen astua, silloin kuin oma-koti on kyseessä. Siellä tahtoo kukin mieluimmin noudattaa yksilöllistä makuaan ja tapojaan. Eikä mielestäni ole taipeenkaan vaatia mitään kaavojen tai perusteiden seuraamista kodeissa, joiden piirin tulee vapaasti olla perheen hallinnassa. Ainoastaan toivomuksena sisäpuolen suhteen voisin lausua; tarpeeksi valoa ja ilmaa, mutta ei kumpaakaan lämmön kustannuksella. Silloin huone saa kauniin ja sopusointuisen yleissävynkin. Puhtaus on verraton kauneusarvo. Keveät, iloiset värit seinissä, muutama kukkiva, hyvin hoidettu kasvi, jonkunverran järjestystä ja oikea kotoinen tunnelma antavat kauniin kodin sille, joka vain kauneutta huomaa.

- B. S tr.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti