Metallitaide, kesäkuu 1926
Jatkoa
2. Kloraattikylpy. Kloraattikylpyä käytetään pääasiassa ruskean pohjavärin aikaansaamiseksi n.s. ranskalaiseen patinoimiseen. Wieniläiset pronssit, jotka tavallisesti ovat messinkivalua, upotetaan kylpynesteellä täytettyyn astiaan ja jätetään sinne useiksi tunneiksi kunnes ne ovat saaneet halutun ruskean värivivahduksen. Sitten ne huuhdotaan ja lakataan ohuelti. Väri tummenee kirkkaassa valossa huomattavasti, joten wieniläisiä pronssiesineitä myyvien liikkeiden on suojeltava esineitään kirkkaalta auringonvalolta.
Kloraattikylvyllä messinkiin aikaansaadulla värillä on omalaatuinen, vaalea, hyvin kirkas ja kestävä ruskea vivahdus. Se poikkeaa kokonaan ruskeakylvyllä aikaansaadusta väristä. Kupariin saadaan väri, joka lähinnä muistuttaa oranssinruskeata. Sekin on hyvin kestävä, mutta tummenee niinikään päivänvalossa.
Tällä kylvyllä on varsin huomattava käyttö sinkin mustaksi värjäämisessä, josta tulee puhe myöhemmin.
Kloraattikylpy valmistetaan liuottamalla 1 litraan vettä 125 gr kuparivihtrilliä ja 60 gr kaliumkloraattia.
Isot esineet upotetaan huolellisen puhdistuksen jälkeen useiksi tunneiksi kylmään liuokseen. Pienehköt esineet värjäytyvät nopeasti ja tasaisesti upottamalla ne kiehuviin kuumennettuun nesteeseen. Useissa tapauksissa voidaan isoja esineitä myöskin värjätä harjaamalla niitä kuumalla nesteellä.
Värjätyt esineet lakataan zaponilakalla.
3. Nitriittimenettely. Nitriittimenettelyllä saadaan kupariin hehkuvanpunainen, emaljimainen väripeite. Sitä käytetään erikoisesti pienehköiden taideteollisten kupariesineiden värjäämiseen. Etenkin kiilloitettuun pintaan saadaan kauniita tuloksia.
Teknillinen natriumnitriitti sulatetaan rautalevyastiassa ja kuumennetaan voimakkaalla tulella alkavaan punahehkuun. Käytön jälkeen kaadetaan sulate rautalevylle ja jähmetyttyä paloitellaan pieniin kappaleihin, joita säilytetään hyvin sulkeutuvassa lasiastiassa.
Natriumnitriittiä ostettaessa on huolehdittava, ettei sen asemasta saada natriumnitraattia, jota jälkimmäistä tavallisesti nimitetään natronsalpietariksi. Tämä suola on värjäykseen kelpaamatonta. Natriumnitriitin asemesta voidaan kyllä käyttää kaliumnitriittiä.
Metallilangasta riippuvat värjättävät esineet upotetaan vahvasti kuumennettuun suolasulatteeseen noin puolen minuutin ajaksi. Sitten ne heti viskataan kylmään veteen, jolloin niiden pinnalle tarttunut nitriitti helposti irtautuu. Väri, joka kuumana näyttää tummanharmaalta, jopa mustaltakin, muuttuu esineen jäähdyttyä - riippuen sulatteen kuumuudesta ja vaikutusajasta - ruskean, hehkuvanpunaisen tahi violetihtavan purppuran joksikin vivahdukseksi. Väripeite tarttuu hyvin kiinni esineen pintaan, on sitkeätä ja kestävää. Sitä voidaan himmentää hiekkatuhottimella, se kestää terällä kiilloitusta ja on jossain määrin tulenkestävääkin.
Värjätyltä esineitä voidaan jälkikäsittelyllä vivahduttaa. Niinpä esim. voidaan punaista väriä syventää käyttämällä rikkimaksakylpyä.
Nitriittimenettelyllä värjättäessä on otettava huomioon, että sula ja ylikuumennuttu nitriittisuola vaikuttaa orgaanisiin aineisiin, esim. ihoon, hyvin voimakkaasti. Samoin on varottava upottamasta sulatteeseen kosteita esineitä, sillä vesi höyrystyy niin korkeassa kuumuudessa räjähdyksentapaisesti roiskuttaen tulikuumaa suolasulatetta ympäri.
Nitriittimenettely oli aikanaan berliniläisen liikkeen C. A. F. Kahlbaumin patentoima, mutta on patenttiaika jo kauan sitten mennyt umpeen.
4. Rikkimaksakylpy. Kuparin ja kupariseosten värjäämiseen soveltuu rikkimaksaliuos mitä parhaiten. Kupariin saadaan väri vaaleasta ruskeanpunaisesta syvään ruskeanmustaan, messinkiin vihertävän-, kellertävän- ja punertavanruskeat vivahdukset. Myöskin hopean värjäämiseen käytetään rikkimaksaa, mutta tästä tulee myöhemmin puhe.
Rikkimaksalla aikaansaatu väri on hyvin kestävää eikä muutu paljoakaan aikaa myöten. Tästä huolimatta on kuitenkin hyvä esineet joko vahata tahi lakata värjäämisen tapahduttua.
Kylpy valmistetaan liuottamalla yhteen litraan tavallista vettä n. 10 gr rikkimaksaa. Sitä on kaupan maksanvärisinä kappaleina, jotka liukenevat helposti veteen. Rikkimaksaa voi itsekin valmistaa sulattamalla yhteen 2 osaa potaskaa ja 1 osan rikkiä. Sitä on säilytettävä hyvin suljetussa astiassa väljähtymisen estämiseksi. Rikkimaksaliuos vaikuttaa jonkun verran syövyttävästi ja sillä on epämiellyttävä, pahentuneiden munien haju, joten värjäämisen on tapahduttava hyvin tuuletettavassa huoneessa. Liuos valmistetaan kutakin kertaa varten erikseen. Punnitsemisen välttämiseksi ja liuoksen valmistuksen jouduttamiseksi voidaan etukäteen joku määrä rikkimaksaa, esim. 100 gr liuottaa 100 gr:aan vettä ja sitten tästä liuoksesta ottaa kutakin kertaa varten mittalasilla 10 cm3 yhtä vesilitraa kohti.
Kylpyä käytetään n. 80 astetta C lämpimänä. Pienet kupari- tai pronssiesineet upotetaan metallilankaan ripustettuina nesteeseen, isohkoja esineitä valellaan nesteellä ja niitä harjataan pehmeällä messinkilankaharjalla. Messinkiä ja tompakkia värjättäessä kaadetaan värjäysnesteeseen hiukan rikkihappoa, jolloin tämä kellertävä neste muuttuu maitomaisen vaaleaksi. Etenkin messinkiesineitä värjättäessä on harjaaminen eduksi. Rauta, nikkeli, sinkki tai tina värjäytyvät rikkimaksakylvyssä vain silloin kun ne on ensin kuparoitu.
Jatk.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti