Suomen nahkurilehti 9, 1913
Kromilla parkittua remminahkaa.
Tähän tarpeeseen voi käyttää ainoastaan parasta raaka-ainetta ja paksuja nahkoja.
Pehmittäminen käy, kun vuodat ovat suolattuja, siten että liotetaan kahtena päivänä vedessä, kaksi kertaa päivässä raittiissa vadessä.
Kalkkiaminen vie kuusi päivää, jos vuodat ovat kevyitä, jopa kahdeksankin, jos vuodat ovat raskaita.
Jaavan puhvelinnahat, joita viime vuosina on tähän tarkoitukseen paljon käytetty ovat liotettavat ensimäisenä päivänä vanhassa, ja käytetyssä vedessä. Toisena päivänä liotetaan niitä ammeessa tai haspelissa sitten pannaan vuodat taas päiväksi raittiiseen veteen ja seuraavana päivänä taas liotetaan. Kalkki, jota sitten käytetään sisältää jokaista sataa kg kohti kuivia vuotia 2 kg natriumsulfidia. Tässä kalkissa pidetään vuotia neljä päivää, sitten otetaan ne pois liotetaan niitä ammeessa tai haspelissa ensin 5 min. ilman vettä, sitten noin 15 min juoksevassa vedessä. Sen jälkeen otetaan pois liha vuodista ja ne halastaan sitten liotetaan yksi päivä, jonka jälkeen huuhdotaan 5 min juoksevassa vedessä, sitten vuodat oijotaan ja ne ovat valmiit parkittavaksi. Nämä Javan puhvelinnahat parkitaan aivan samoin kuin eurooppalaisetkin vuodat, kuten seuraa.
Eurooppalaisten vuotain karva poistetaan kalkissa, liotetaan päiväkausi, huuhdotaan sen jälkeen 5 min ja silitetään sitten; näin ovat nekin valmiit parkittaviksi.
Kun on päästy näin pitkälle kronponeerataan vuodat. Nyt määrätään vuotien jpaino, joka seikka on koko parkitsemisen peruste.
Kun kronponkeja on taas huuhdeltu noin 5 min juoksevassa vedessä, liotetaan niitä paksuuden mukaan tunti, pari vedessä, joka sisältää voihappoa 1% pääpainosta. Tälkaikaa valmistetaan liuos,johon pannaan 6% suolaa, 3% alunaa ja 2% suolahappoa sekä vähän vettä, niin että vuodat juuri peittyvät. Kun vuodat ovat lionneet pannaan ne huuhtomatta ammeeseen, joka sisältää tuon viimemainitun 2° C lämpöisen liuoksen, tässä ovat vuodatpaksuuden mukaan 4—5 tuntia.
Tällä aikaa valmistetaan kromiekstrakti. Tähän pannaan 12½% kromialunaa (vuotien painosta), joka kiehautetaan höyryssä siksi kunnes se liukenee; nyt liuotetaan toisessa astiassa 17½% (kromialunan lasketusta painosta) soodassa ja kaadetaan tämä liuos hyvin varovasti ja koko ajan hämmentäen kromialunaliuokseen. Tämä ekstrakti riittää vuodille.
Kun kronpongit ovat tarpeeksi kauan olleet lioksessa kaadetaan ammeeseen torven kautta aina joka tunnin perästä noin ½ ämpärillistä ekstraktia (laimennetaan vedellä 1 ämpärilliseksi), seuraavana päivänä lisätään joka toinen tunti koko ämpärillinen, tätä ei saa koskaan tehdä hämmentämättä, sillä tuo väkevä ekstrakti tekee muuten täpliä. 3—3½ päivässä on nahka valmis, jonka kyllä voi nähdä leikattaessa tai keittämällä kokeeksi. Kun nahka on parkittu otetaan se pois ammeesta ja ripustetaan päiväksi riu'un päälle valumaan. Toisena päivänä pannaan nahka noin kolmeksi tunniksi autiklorliuokseen 20° Bé vahvuiseen tai valkataan sitä yksi tunti ammeessa, jossa on 7½% autikloria (pääpainosta). Nyt annetaan nahan seistä yksi päivä ja seuraavana päivänä voi jos tahtoo lumivalkoista nahkaa, valaista sitä seuraavasti:
Nahka pannaan ammeseen, jossa on hyvin vähän (noin 1 ämpäri kronpongia kohti) vettä, ja lisätään sitten, vuotien painosta laskettuna, 10% bariumkloridia suoraan, liuottamatta, ja liotetaan ½ tuntia, otetaan nahka pois ammeesta ja poistetaan siitä happo. Se tehdään siten, että ensin huuhdotaan nahkaa ½ tuntia juoksevassa vedessä ammeessa, sitten samoin vähässä vesimäärässä (1 ämpäri kronpongia kohti) noin 30° C lämpöisessä ja 1 tunti vedessä, joka sisältää 1½% vuotien painosta, boraksia liuotetaan veteen, ja huuhdotaan lopuksi ½ tuntia juoksevassa vedessä.
Valmistaminen: Vuodat ripustetaan tuuleentumaan, niin että ne jo alkavat kuivua, sitten kostutetaan jälleen kuivahtaneet kohdat ja pannaan nahka hyvin lämmitettyyn rasva-ammeeseen (tämän tulee välttämättä olla varustettu ilmalämmityslaitoksella, sillä muuten ei voida saavuttaa tarpeellista lämpötilaa) annetaan ammeen pyöriä ja pannaan lämmityslailos käyntiin; kun näin on tehty 20—30 min. lisätään rasvavoide, joka sisältää steariinia ja parafinia, puolet kumpaakin. Tätä.voidetta pannaan 10—15%, laskettuna ilmakuivista nahoista, sen mukaan, miten rasvaista nahkaa mielitään. Kun tämä rasva on tunkeutunut nahkaan, suljetaan ensin lämpöjohto, kaadetaan sitten ammeeseen pari ämpärillistä kylmää vettä, joka sisältää ½ l betsiiniä joka kronponkia kohti, annetaan ammeen käydä ja kaadetaan vielä kaksi ämpärillistä kylmää vettä, jossa on ½ talkkia kronponkia kohti. Kun tämä on sisään mennyt se kestää noin 20—30 min., otetaan kronpongit pois ammeesta, pannaan kivipöydälle ja pingotetaan ne koneen avulla raamiin, annetaan kronponkien kuivaa siinä, kiillotetaan ne, pannaan niihin talkkia ja nahka on valmis. Jos kaikki työ on käynyt oikein, saadaan tuote joka kykenee kilpailemaan minkä nahan kanssa hyvänsä.
Kaunis musta väri.
Jotta musta päällisnahka olisi kaunista täytyy sen olla syvän mustaa. Huonosti värjätty tai harmaa nahka ei ole koskaan kaunista vaikka se olisikin muuten hyvin valmistettua; mutta jos se vielä on huonosti tehtyä, voi se näyttää kerrassaan pahalta, niin että harmaasta on vaan askel rumaan.
Etenkin nykyisin niin usein kysytty kiiltävä nahka on harmaana rumaa. Harmaa väri tulee kiillon tähden paremmin näkyviin, kun taas kiilto harmaalla pohjalla näkyy heikosti ja epätäydellisesti. Näin saadaan ei ainoastaan huonosti värjättyä vaan myöskin huonosti kiiltävää nahkaa, jota monta kertaa, oikein kyllä, sanotaan "kauheaksi".
Mitä mustempaa nahka on sen paremmalta se näyttää ja sen enemmän se kiiltää. Nahkurin on siis mustaa päällisnahkaa valmistaessaan koetettava saada syvä musta väri.
Tässä ei sovi mainita erilaisia mustaamistapoja eikä nahan mustaamista asteittain; ne ovat liiankin tuttuja asioita, tässä kerrattavaksi, näiden rivien tarkotus on vaan kiinnittää huomio muutamiin seikkoihin, joiden kautta syvä musta väri helpoimmin ja yksinkertaisimmin saavutetaan.
Tavallisin mustaamistapahan on se, että nahkaa käsitellään sinipuuliemellä ja sitten rautamusteella (etikkahappoista rautaa). Tällöin muodostaa sekä sinipuun väriaines että osa nahassa löytyvää parkkiainetta raudan kera mustan sakan, joka asettuu nahan pinnalle ja tekee sen mustaksi. Vaikka sinipuun määrä ja musteen valmistaminen eroaisivatkin eri tapauksissa, käy mustaaminen pääasiassa aina samalla lailla nim. siten että koetetaan saada aikaan mainittu sakka asettumaan nahkaan tai mieluummin sen pinnalle.
Toinen nahan mustaamistapa perustuu aniliinivärin käyttämiseen. Tällöin ei musta väri synny nahassa, vaan se on jo olemassa ja sen tulee vaan yhtyä syihin.
Tätä keinoa käyttäen on otettava varteen kaksi seikkaa, jos mieli työnonnistua, 1) että nahka sisältää niin vähän happoa kuin suinkin ja 2) että se on niin rasvatonta kuin suinkin. Happo turmelee mustan värin ja rasva estää sitä tunkeutumasta nahan sisään ja leviämästä syihin.
Muuan keino näitä molempia aineita vastaan on alkalisuolojen käyttäminen, etenkin soodaa ja boraksia. Nämä näet neutralisoivat hapon ja tekevät rasvan soopamaiseksi.
Kun parkitaan lipeällä käytetään soodaa poistoliuoksessa, ja tapahtuu se nahkaa huuhtoessa siten ettei tällöin käytetä puhdasta vettä, vaan mieloa sooda tai boraksiliuosta.
Mutta, kuten tunnettua, voivat mainitut suolatkin vahingoittaa nahan väriä, jos ne jäävät vapaassa tilassa siihen, jota paitsi ne tavallisesti ovat syynä tuohon niin kiusalliseen valmiiden nahkojen viottumia jotka rumentaa ja heikontaa väriä.
Jos tahtoo saada oikein mustaa nahkaa, on alkalejakin käytettävä varoen ja sitä paitse on ne huuhtomalla jälleen nahasta poistettava. On siis hyvä huuhtoa lipeällä parkittu nahkakin mustaamisen jälkeen; mineraaleilla parkittu on huuhdottava perinpohjin soodankäytön jälkeen.
Mustaamisen jälkeenkin voi käyttää erästä keinoa saadakseen syvän mustan värin nahkaan. Tämän saa lisäämällä mustaa aniliiniväriä appretyriin eli kiiltoaineisiin.
Mustaa aniliiniväriä voi panna tavallisiin lipeällä parkittuja nahkoja varten valmistettuihin kiiltoaineisiin ja myös kiiltonahka-appretyreihin, etenkin krominahka saa täten kirkkaamman ja kauniimman näön.
Keinoja tämän päämäärän kauniin syvän mustan värin saavuttamiseksi siis löytyy, mutta niitä tulee, kuten aina, käyttää oikein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti