Verkkojen lujitus. (Impregneeraus).

Suomen kalastuslehti 2-3, 1914

Aivan liian usein saavat kalastajat kokea, että verkkolanka pilaantuu, kun se on jonkun aikaa vedessä tai kosteana kasassa. Suojellakseen lankaa tällaiselta lahoamiselta käytetään erilaisia säilytysaineita, kuten parkkivettä, tervaa, pellavaöljyä, catechua y. m.

Kun kalastajilla on mitä erilaisimmat käsitykset siitä, mikä aine on paras, pantiin viime syksynä toimeen verkkojen lujittaminen (impregneeraus) kaikilla nyt käytännössä olevilla keinoilla ja saivat kokeiluun käytetyt verkot sitten olla vedessä niin kauari, että selvä eroitus kestävyydessä havaittiin. Paitsi aivan lujittamatonta lankaa, käytettiin kokeilussa verkkoja, jotka olivat lujitetut kuusen ja tammen parkilla, bresilialla, sinipuulla, catechulla sekä panemalla ne lämpöiseen puu- ja kivihiilitervaan ja pellavaöljyyn sekä lopuksi vielä Scheutzin verkkovärillä. Kaikki verkkonäytteet, jotka olivat 15 säisestä pumpulilangasta, pantiin 22 p. lokakuuta 1913 Stensön luona Itämereen, noin 200 metrin päähän rannasta, kiinnitettyinä nuoraan 1 metrin välimatkalla toisistaan. Helmikuun 16 p:nä 1914 otettiin ne ylös ja kuivattiin ulkona, jonka jälkeen kestävyyttä koeteltiin. Eroitus huonomman (lujittamattoman) ja parhaimman, (Scheutzin värillä käsitellyn) välillä oli niin suuri, että edellinen katkesi vähäisellä vetäisyllä, jotavastoin jälkimäinen oli melkein kuin uutta. Tässä seuraa selostus lujitusaineista huonoimmasta parhaimpaan.

1) Bresilia
2) Sinipuu
yhtä haurasta kuin lujittamaton.

3) Kuusen parkki
4) Tammen "
vähän parempaa, mutta oli helposti katkaistavissa sormilla.

5) Catechu: parempaa kuin parkki, mutta huonompaa kuin seuraavat.

6) Puuterva: kestävämpää kuin parkittu lanka.

7) Kivihiiliterva: parempaa kuin puuterva, mutta

8) Pellavaöljy paras näistä kolmesta.

9) Scheutzin verkkoväri: kaikista kestävin.

Tästä näkyy osaksi se, että lujitus on välttämätön, koska lujittamaton lanka jo 4 kuukauden kuluttua oli haurasta kuin sammal, osaksi se, että bresilia ja sinipuu ovat ehdottomasti kelpaamattomat ja kuusen sekä tammen parkki melkein yhtä vähäarvoiset. Catechu on parempaa kuin nämä, vaikka tämäkin ylistetty aine antoi huonon tuloksen. Puuterva, kivihiiliterva ja pellavaöljy olivat hieman paremmat, mutta ne tekevät kuitenkin langan jäykäksi ja limaiseksi sekä huonosti kalastavaksi, jonka vuoksi niitä ei voi käyttää verkkoihin. Paras oli Scheutzin verkkoväri. Sillä käsitelty lanka oli edelleenkin pehmeää ja kestävää, lähinnä uuden veroista.

Scheutzin verkkoväri käsittää kaksi eri ainesta, nim. itse värin ja vahvistusaineen. Käyttämällä enemmän väriä tai vähemmän voidaan verkkojenkin väri sovittaa veden ja pohjan mukaan sinertävästä tumman siniseen. Tavallisesti sekotetaan kutakin lankakiloa kohden 100 gr väriä 20 litraan vettä. Kun väri on täydellisesti liuennut, upotetaan verkot väriliuokseen, joka kuumennetaan ja saa hiljalleen kiehua noin tunnin ajan. Värjäyksen jälkeen kierretään verkot ja pannaan viipymättä, ilman huuhtelua, vahvistusaineliuokseen, joka valmistetaan siten, että kutakin lankakiloa kohden liuotetaan 100 gr. vahvistusainetta 20 litraan vettä. Tässä liuoksessa saavat verkot maata seuraavaan päivään, jolloin ne kierretään ja huuhtelematta pannaan kuivumaan. — Jo käytettyjä värjäys- ja vahvistusaineliuoksia voidaan uudelleen käyttää.

Käyttöohje seuraa tilausta.