Rakennusten ulkomaalauksesta.

Somero 24, 14.6.1929

Talojen ulkomaalausten aika on kulumassa. Hauska onkin panna merkille, että tähän seikkaan jo meilläkin hyvin yleisesti kiinnitetään asianmukaista huomiota. Maassamme on paljon seutuja, joilla suurempi, kokonaan maalaamaton talo on melkein harvinaisuus, ja suurempien esimerkkiä seuraten pyrkivät pienemmätkin ottamaan osansa talon ulkomaalauksen antamasta hyödystä ja kauneusarvoista.

Mutta näin ei ole kuitenkaan laita läheskään kaikkialla. Maassamme on seutuja, joissa tiheään näkee vankkoja maalaistaloja, jotka harmaille seinineen osoittavat, ettei talon isäntä ole aikansa tasalla, ja vielä yleisempää on, että pienviljelijäväestö ei kiinnitä asumustensa ulkomaalaukseen asianmukaista huomiota. Kun siirrytään talorikkaasta kyläryhmästä kauemmaksi kylän takamaille, joilla hyvin usein avautuvat pienviljelijäväestön varsinaiset asuma-alueet, niin yleensä harvoin siellä nähdään maalattuja taloja. Tuntuu siltä, kuin pienviljelijäin raha ja aika ei olisi riittänyt talon maalaamiseen. Ja hyvin ymmärrettävää muuten onkin, että maalaushommat jäävät suorittamatta. Eihän väri pirtin seinässä lämmitä, ja leipä ja lepo maistuvat kyllä yhtä hyvältä maalaamattomassa kuin maalatussakin talossa.

Maalaustyö on siis jäänyt suorittamatta sentähden, että talossa on ollut välttämättömämpiäkin tehtäviä. Välttämättömistä tehtävistä puhuttaessa on kuitenkin huomautettava, että aikaansa seuraava henkilö lukee niihin jo myöskin talonsa ulkomaalauksen. Sehän lisää rakennusten ikää ja antaa asunnolle kauniin näön. Ja vaikka ei viimeksimainitulle, nimittäin kauneudelle, annettaisikaan kovin suurta arvoa, niin jo yksin taloudelliset seikat tekevät maalauksen välttämättömäksi. Maatalousrakennukset sitovat nykyään itseensä siksi suuren pääoman, ettei niitä mitenkään kannata antaa sateen ja päivänpaisteen maalaamattomina syödä ja kuluttaa. Se on ehdottomasti, sopivalla maalilla, suojeltava. Eikä riitä se, että vain talon päärakennus ja sen yhteydessä olevat ulkohuonerakennukset maalattaisiin. Väri on melkein yhtä tärkeätä myöskin pelloilla ja niityillä olevissa vilja- ja heinäsuojissa. Työtehon lisäämispyrkimykset ja nykyiset viljelystavat yleensä edellyttävät, että pienimmilläkin tiloilla on jo alettu rakentaa riittävän tilavia, ajanmukaisia viljasuojia, jotka tulevat melkoisen kalliiksi entisiin ahtaisiin hirsilatoihin verraten. Jo taloudelliset seikat edellyttävät sen, että ne myöskin maalataan.

Monet ehkä haluaisivat tietää, kauanko enemmän maalattu rakennus kestää kuin maalaamaton. Tähän ei kuitenkaan voida antaa täsmällistä vastausta, sillä se asia riippuu kokonaan siitä, miten hyvässä värissä rakennus pidetään. Jos maalaus on huono, niin sen merkitys jää silloin myös vähäiseksi. Lisäksi on muistettava, ettei hyväkään maalaus ole ikuinen, vaan se täytyy aina tarpeen tullen uusia. Mutta se voidaan varmuudella sanoa, että jos maalaus tarpeeksiusein uusitaan, niin rakennuksen kestävyysaika saadaan monenkertaiseksi. Hyvä maali ei näet suojaa seinää yksinomaan sateelta, vaan se eristää sen kokonaan ilman yhteydestä, jolloin tietenkin kaikki lahoaminen on mahdotonta.

Sitten muutama sana maalausaineista. Höylätyllä laudalla vuoratut rakennukset maalataan miltei yksinomaan öljyvärillä, joka työ on yleensä parasta jättää tottuneen ammattimiehen tehtäväksi. Mutta hirsiseinässä ja raakalaudasta tehdyssä lautaseinässä tietenkin käytetään edullisesti vesivärimaalia. Yleisin väri on tällöin punamulta, joka hyvälaatuisena on kestävyydessä voittamaton. Toinen asia sitten on, pidetäänkö punaista väriä muuten, esimerkiksi talon päärakennuksen seinässä, sopivana. Kauneimpia värimuotoja tavoitellen ovatkin monet kokeilleet muilla väreillä, mutta harvemmin siinä onnistuneet. Ne ovat kyllä melkein aina uutena olleet miellyttäviä, mutta kestävät heikommin ilmoja vastaan, ja ovat siinä suhteessa siis vähemmän arvoisia. Usein myös sattuu, että kaunis väri heti ensi sateessa muuttaa kokonaan näkönsä ja tuottaa kauneusarvoja tavoittelevalle maalaajalle ikävän pettymyksen. Mutta punamultamaali sensijaan pysyy seinässä vuosikymmeniä, jos se vaan on oikealla tavalla valmistettu.

Vielä lienee paikallaan puhua itse maalaustyön suorittamisesta. Moni olisi epäilemättä halukas maalauttamaan talonsa, jos sen työn joisivat suorittaa talon omat miehet, jolloin kustannukset jäisivät vähäisiksi. Tähän voidaankin sanoa, ettei tavallisen talonpoikaistalon ulkoseinien maalaamiseen sen kummempia mestareita tarvita. Maalaustyö on silti huolellisesti suoritettava. Esimerkiksi hirsiseinää maalattaessa tulee katsoa, että kaikki syvennykset ja kolot hirsissä peittyvät. Mutta työn suorittajiksi kelpaavat kyllä kaikki kunnolliset työmiehet. Tämä on hyvä tietää varsinkin pienviljelijän, jonka varat useinkaan eivät riitä ammattimiesten palkkaamiseen.

Mutta maalaustyöhön ryhdyttäessä on kuitenkin muistettava, että itse maalin valmistamista ei pidä uskoa joka miehen tehtäväksi. Se täytyy henkilön, joka itse ei ole tehtävään täysin perehtynyt, antaa kunnollisen ammattimiehen tehtäväksi, muussa tapauksessa voi koko työ suuremmassa tai pienemmässä määrässä epäonnistua. Mutta kun maali on oikealla tavalla valmistettu, niin sitä kyllä pystyy seinään sivelemään kuka kätevä henkilö tahansa.

Talousrakennusten maalaus on täysin kannattavaa jo yksin taloudellisista syistäkin. Mutta suuri merkitys on myöskin annettava sillä saavutetuille kauneusarvoille. Kaunis koti kehittää ja jalostaa asujiaan. Ja vaikka onkin totta, että onni ja rauha kyllä osaavat viihtyä matalassa ja harmaassakin hökkelisssä, niin totta on myöskin se, että henkilöt, jotka sen sieltä ovat löytäneet, löytävät onnensa vieläkin täyteläisempänä kauniiksi laitetussa ja maalatussa asunnossa.

- K. J.