18.7.18

Kokeiluja vedenkestävän emulsiovärin valmistamiseksi.

Maalarilehti 7, 1929

Huomionarvoisia kokeita kestävän vesivärisen ulkovärin valmistamiseksi. Tanskalaisesta Medlemsblad'ista.

Emulsioväriksi nimitetään väriä, jonka sideaineeseen kuuluu jokin määrä vettä ja jokin määrä maaliöljyä. Voisimme siis suomeksi tällaista väriä nimittää sekaväriksi. Kuitenkaan eivät vesi ja öljy yhdisty toisiinsa ilman väliainetta. Tänä väliaineena käytetään tavallisesti liima- tahi liisteriaineita. Tavallisiin seinäväreihin sekä sisämaalausten pohjaväreihin käyttävät maalarit yhdistysaineeksi ruisjauholiisteriä. Sellainen on jotakuinkin vahvaa, mutta ajan mittaan pystyy vesi kuitenkin sen lioittamaan ja irroittamaan. Tästä johtuneena ovat maalarit aina kuvitelleet keksivänsä jonkin keinon semmoisen yhdistelmän löytämiseksi joka olisi kokonaan vettä kestävä.

Tanskan maalarien liiton taholta tehdystä kehoituksesta on nyt Köpenhaminan ammattiopiston ainekoetuslaitos tehnyt kokeiluja lähtemättömän sekoitusvärin keksimiseksi. Jokatapauksessa pysyttiin kokeiluissa siinä että öljyn ja veden väliaineina käytettäisiin liimaa. Oli siis tutkittava liiman ominaisuuksia ja koetettava löytää keino miten se saataisiin liukenemattomaksi. Tunnettua on lähemmin ainekemiaan syventyneille, että liima kyllä, määrätyillä kemikalioilla voidaan saada liukenemattomaksi. Oli siis vain tarkasteltava mitkä aineet parhaiten sopisivat juuri tälläkertaa, öljyn yhteydessä ja määrätyn sideaineen ominaisuuden säilyttämällä, tähän tarkoitukseen. Kokeiltavaksi otettiin kromialuna, aluna, aluminiumisulfaatti, formalini ja kaliumbikromaatti. Sopipivimmaksi huomattiin kaliumbikromaatti. Tämä aine liimaan yhdistettynä ja valon vaikutukselle alttiiksi asetettuna muodostaa veteenliukenemattoman aineen. Seikka oli kylläkin jo ennestään tunnettu, koska sodanaikuiset maaliöljyt useissa tapauksissa olivat jatketut tätä keinoa käyttämällä. Kuitenkin oli uusilla kokeilla todettava, kuinka paljon kaliumbikromaattia oli sovitettava liimaan, ettei sen liikavaikutus tulisi vahingolliseksi väripinnan joustavuudelle. Tulokset näkyvät seuraavasta taulukosta:

- I II III IV V VI VII
Öljyä 10 10 10 10 10 10 10
Liimaa 1 2/3 6 2/3 3 1/3 3 1/3 3 1/3 2 2/3 2 1/3
Kaliumbikromaattia 2 5 2 1 0,5 0,2 0,1
Kaliumbikrom. suhde prosenteissa liimaan 120 75 60 30 15 7,5 4

Jokaiseen kokeeseen käytettiin 30—35 kuut. cm. vettä ja 25—30 gr. liitua. Eri malleja siveltiin sitten paperille, sekä höyläämättömälle ja höylätylle puulle. Tällöin todettiin, että liima kokeissa I, II, III, IV ja V, pysyi liukenemattomana. Siveltyä pintaa voitiin huoletta huuhdella vedellä, ilman että se ollenkaan osoitti vahingoittumisen oireita. Kuitenkin osoittautui kokeiden I, II ja III kaliumbikromaattimäärä liian isoksi aiheuttaen että väri tuli läikikkääksi. Parhaaksi osoittautui koe VI:den sovitus, kun sensijaan koe VII taas jo oli liian lievää ja väri osoittautui kestämättömäksi. Tulokseksi saatiin että panemalla 10—15 % kaliumbikromaattia määrättyyn määrään kiinteää liimaa, saadaan sopusuhtaisin yhdistelmä. Kaliumbikromaatti on vahvan keltaista joten on huomattava, että jos sitä tulee väriin liiaksi, on vaikeata pitää värin sävy keltaisesta vivahduksesta vapaana. Mutta yllämainittuun lukuun rajoituttaessa voitiin saada melkoisen hohtava puhdas harmaa väri.

Kokeilujen varrella huomattiin yllämainitun sekoitustavan viaksi, että se pyrki tulemaan epätasaiseksi, johtuen seikka siitä etteivät vesi ja öljy olleet kyenneet täydellisesti yhdistymään. Käännyttiin siis kokeilemaan öljyn sekoittamista liimaveteen, johon sitten pantaisiin kaliumbikromaatti. Tehtiin liimavesi n. 8 % liimavahvuudella. Tähän liimaveteen pantiin sopiva määrä kaliumbikromaattia jonka jälkeen sekoitukseen pantiin määrätty määrä maaliöljyä. Sekoitus emulsioitiin kovalla puistelulla. Yksikään tällainen koe ei tuottanut pitävää emulsioainetta.

Lähdettiin siis taas toista tietä. Nyt tehtiin vahva liimasulatus 1 osasta liimaa ja 2 osasta vettä, siis yhdistelmä jollaisena liima on kiinteässä muttei kovassa tilassaan. Tähän liimataikinaan sekoitettiin maaliöljy. Eri kokeiden ainemäärät näkyvät seuraavasta taulukosta:

- I II III IV V VI VII VIII IX X
Liimaa 12 12 12 10 12 12 12 20 12 12
Kal. bikrom. 1,5 1,5 1,5 1,2 1,5 1,5 1,6 2,5 1,5 1,5
Öljyä 12 24 36 20 50 24 75 20 18 24
Vettä 150 150 150 190 150 150 150 250 150 150

Sekoitusten annettiin seista muutamia päiviä jolloin näyttäytyi että kokeet, poislaskettuna I, VIII ja X, olivat eroittuneet kokoomukseltaan: I, VIII, X, näyttäytyivät siis rajaksi jonka sisältä kestävä emulsioväri oli saavutettavissa. Toisin sanoin siihen oli pantava 200 % öljyä laskettuna kiinteän liiman paljoudesta. Öljyn enempi määrä teki värin heikoksi.

Kaikista näistä sovituksista tehtiin nyt väri, panemalla niihin liitua ja umbraa. sekoitettuna veteen. Näitä malleja siveltiin sitten rapatulle pinnalle. Todetuksi silloin tuli, että värit joissa on enemmän öljyä kuin 200% liiman paljouteen verrattuna kuivuvat läikikkäiksi. Malleilla I. VIII. ja X. saatiin sensijaan tyydyttäviä tuloksia. Edelleen kokeiltiinkin näillä sovituksilla käyttäen keltamultaa liidun asemasta. Tulos osoittautui nytkin hyväksi.

Kokeilu osoittivat siten: että jos tahdomme saada todella kestävän emulsion, siis ulkoseinävärin joka ei ole öljyväriä, menettelemme seuraavalla tavalla:

1 kg. hyvää nahkaliimaa liuotetaan pehmeäksi sekä keitetään seuraavana päivänä siinä määrässä vettä jonka liima on imenyt itseensä. Tähän lämpimään liimaseokseen pannaan 125 gr. kaliumbikromaattia, ja sekoittumisen jälkeen pannaan aineeseen 1½—2 kg. maaliöljyä.

Tällöin on huomattava ettei seokseen missään tapauksessa tule enempää öljyä kuin seoksessa on vettä. Kovan puistelun jälkeen aineet sekoittuvat, siis emulsioituvat, jonka jälkeen seos ohennetaan suunnilleen 10 kg. vettä. Täten saatu aine voi kestää pilaantumattomana 3 päivää jos se suojellaan valon vaikutukselta. Myöhemmin aine tahmistuu. Jos aine on ollut tarkasti suojeltuna valolta voidaan se myöhemminkin saada käyttökuntoon jos se lämmitetään. Mutta jokatapauksessa aivan pitkän ajan seistyään aine tulee käyttökelvottomaksi.

Tällaiseen väriin voidaan käyttää kaikkia maavärejä, ja voidaan siten saaduilla väreillä sivellä yhtähyvin kalkkipinnalle kuin puulle tahi vanhalle öljypohjallekin. Ensimmäinen koe käytännössä tehtiin vanhalle kalkkipohjalle ja näyttää tulos erittäin hyvältä vaikka värin kestävyyden tulee tietysti vasta aika osoittamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti