Kirjapainotaito 10, 1929
Reklaamityöttarkalleen määrätyin värisoinnuin ovat mielenkiintoisia ja harjaantumattomalle osittain vaikeanlaatuisia tehtäviä. Asian perusteellinen selostaminen on siksi laaja juttu, että se olisi melkein mahdotonta yhdellä esityksellä, mutta eräiden perussääntöjen mieliinpalauttaminen lienee näiden tarvitsijoille hyvinkin hyödyllistä.
Yleensä on värin soinnutus etusijassa työn suunnittelijan huolena. Tälle, onko sitten kyseessä erikoinen suunnittelija, tai aksidenssilatoja, merkitsee sointujen etsintä värikiekon avulla suurta helpoitusta, varsinkin,jos on käytettävänä värikiekon mukaan järjestetty värikokoelma. Väripainaja, jonka tehtäväksi useimmassa tapauksessa jää ainoastaan vivahduksien määrääminen suunnittelijan luonnoksen mukaan, joutuu harvemmin omin päin määrittelemään käytettäviä värejä ja siis ainoastaan välillisesti kosketukseen väriopin kanssa.
Aloitamme värien symboliikasta. Punainen merkitsee kuvannollisesti elämää, vapautta ja voittoa, keltainen loistoa ja rikkautta, (myöskin petosta ja kateutta). Vihreä on luonnon perusväri, toivon symbooli. Sininen merkitsee uskollisuutta ja kaipausta. Violetti merkitsee surua ja katumusta, valkoinen puhdasta ja viatonta mielenlaatua. Musta on kuoleman ja surun ilmaisuväri.
Löytyy pää- ja sekoitettuja värejä. Päävärejä ovat keltainen, punainen jasininen, joita värejä ei saada toisista sekoittamalla. Sekoitettujen värien ensimmäisen ryhmän muodostavat oranssi, vihreä ja violetti. Ne muodostuvat pääväreistä seuraavasti: oranssi sekoittamalla määrätyssä suhteessa keltaista ja punaista, vihreä keltaisesta ja sinisestä ja violetti punaisesta ja sinisestä. Sekoittamalla edelleen pää- ja sekoitettuja värejä toisiinsa taikka sekoitettuja värejä keskenään saadaan toisen asteen sekoitettuja värejä, kuten erilaiset ruskeat ja harmaat vivahteet. Komplementti- tai suplementtiväri tarkoittaa väriparia, jossa esiintyy kaikki kolme pääväriä, nk. esim. sininen ja oranssi (oranssissa keltaista ja punaista), punainen ja vihreä (vihreässä sinistä ja keltaista), keltainen ja violetti (violetissa sinistä ja punaista). Toinen jakoperuste on kylmät ja lämpimät värit. Punaiset värit muodostavat lämpimän, siniset kylmän värisarjan. Lämpimät, puhtaat ja kirkkaat värit ovat esiintyvämpiä, jotavastoin kylmät tummat ja sameat värit ovat vähemmän esiintyviä.
Syventymättä lähemmin värisointujen järjestelmiin palautamme mieliin joitakin käytännössä kokeiltuja ja osaksi tieteellisestikin todettuja värisointuja. Perussoinnuiksi tiedämme kelta puna-sinisen, kulta-puna-sinisen tai kultapurppura-vihertävänsinisen yhdistelmän. Seuraavat kaksoissoinnut sopeutuvat toisiinsa: punaruskea ja sinivihreä, keltainen ja violetti, sininen ja harmaa, sininen ja vihreä, keltaruskea ja sininen, viininpunainen ja vihreä, violetti ja kulta, violetti ja vihreä jne. Kolmisoinnuista lueteltakoon seuraavat: keltapunainen-vihreävioletti, keltainen-sinipunainen-jäänsininen, kulta-vihreä-punainen, keltainen-violetti-musta, punainen-ruskea-vihreä, sininen-oranssimusta, oranssi-violetinharmaa-sininen ja vihreä- ruskea-karmiini. Nelisoinnut: valkoinen-vihreä-musta-kulta, sinivioletti-punainen-keltainen-sinivihreä, sininen-vihreä-punakeltainen-sinipunainen, vihertävänsininen-keltavihreä-oranssi-violetti.
Rauhallisen vaikutuksen aikaansaamiseksi käytetään lämpimiä värejä pienempinä pintoina, kuin kylmiä. Keskenään sointuvien värien välistä vastakohtaa voidaan hillitä: a) taittamalla taivaalentamalla jompaakumpaaväriä, b) lisäämällä yhdistelmään vivahduksia, jotka syntyvät(komplementti-) täydennysvärejä keskenään sekoittamalla; c) käyttämällä saman värin vaalennettuja ja tummennettuja muotoja.
Värejä vaalentamalla saadaan eri vivahduksia. Niitä ohentamalla saadaan läpikuultavia värejä. Taittaminen antaa usein ruskean tai harmaan vivahteen. Mustalla taitettaessa värikkyys ja kirkkaus vähenee. Komplementtiväreillä sitävastoin saadaan parempia tuloksia taittamalla jokin vastaväreistä mustalla. Taittamalla esim. punainen-vihreä yhdistelmän punainen väri, saadaan yhdistelmä ruskea-vihreä. Komplementtivärit vaikuttavat miellyttävälle myös, jos ne erotetaan toisistaan valkoisella tai mustalla raidalla.
Mustalla sekoittamalla saadaan erivivahteisia peittovärejä, nk. oranssista ruskea, vihreästä mustanvihreä, keltaisesta oliivinvihreä, sinisestä mustansininen, punaisesta punaruskea. Harmaa sopeutuu kaikkiin väreihin. On kuitenkin kirkkaita harmaita pintoja haluttaessa vältettävä mustan käyttämistä sekoitusvärinä, koska sillä on hyvin voimakas peittämiskyky. Komplementtivärejä keskenään sekoittamalla saadaan kauniita sointuja. Niinpä saadaan vihreästä ja punaisesta sekoittamalla puna-ja vihreänharmaata, sinisestä ja oranssista sini- ja oranssiharmaata, keltaisesta ja violetista kelta- ja violetinharmaata.
Kulta on sopivaa miltei kaikkiin väriyhdistelmiin, mutta erikoisesti vihreään, siniseen, ruskeaan ja violettiin ja korostaa sopivasti käytettynä kokonaisvaikutusta. Kulta on yksinkin käytettynä vaikuttava,varsinkin kansilehdissä ja tummalla paperilla, mutta ei sovellu aivan pienissä kirjasinasteissa käytettäväksi. Vihre-ävalkoinen-kulta on renessanssiajan kaunis kolmisointu ja sopii erinomaisesti varsinkin kunniakirjoihin. Valkoinen-musta-sininen-vihreänruskea on kokeiltu moorilainen väriyhdistelmä, ja keltainen-punainen-vihreä-violetti venetsialainen yhdistelmä.
Mustalla ympäröitynä värit esiintyvät kirkkaampina ja eloisampina ja musta tausta antaa kaikille väreille lämpimän punavivahteisen tunnun. Valkoinen tausta sitävastoin vaikuttaa päinvastaista ja melkein kaikki värit saavat valkoisella taustalla kylmän hohteen. Violettia ei pidä käyttää liian suurina pintoina. Se vaikuttaa levottomalle ja huutavalle.
Pohjavärit täytyy soinnuttaa paperin väriin. Sama väri näyttää erivivahteisilla papereilla aivan erilaiselta. Vaaleisiin pintoihin tummalla paperilla soveltuvat parhaiten kromikeltainen, ultramarinisininen, milorisininen, zinoberi ja mönja. Värin vaalentaminen käy parhaiten peittovalkoisella. Kuvapainoksissa on värit sovitettava kuvan vaikutuksen mukaan. Niinpä esim. maisemakuvaan soveltuu parhaiten vihertävä värituntu, vesistökuviin sinertävä, joka sopeutuu myös talvikuviin. Kesäiset maisemat vaativat lämpimämmän, esim. ruskeahtavan vivahteen. Kaupunki- ja katukuviin sopeutuvat ruskean ohella epämääräiset, kuten harmaat värit. Paperin värin tulee sointua painoksen väriin. Kuvaan, jossa onpieniä valoisia kohtia, soveltuu parhaiten puhtaan valkoinen paperi, sillä värillisellä paperilla eivät pienet valopinnat esiinny riittävän selvinä, josta johtuu, että kuva kadottaa selvyyttään. Kuva, jossa on suuria valopintoja, soveltuu sitävastoin paremmin hieman värilliselle paperille.
Musta painos tummalla paperilla, varsinkin tummansinisellä ja -vihreällä vaikuttaa synkälle. Mustaa ruskealla voidaan käyttää, varsinkin jos ruskea on punavivahtavaa. Värikkäillä väreillä tummalla paperilla saavutetaan iloinen vaikutus. Punainen, sininen tai vihreä pohja mustalle painokselle on myös suositeltava.
Jos halutaan puhtaita värituntuja, eivät sekoitusvärit saa olla kaukana toisistaan, toisin sanoen liian vastakkaisia. Jotta esim. keskipunaisesta väristä saataisiin sinertävän punainen, ei pidä sekoittaa sinisellä, vaan violetilla, taikka mieluimmin toisella, hyvin vahvasti sinivivahteisella punaisella värillä. Toiselta puolen saavat ruskeat värit suuremman värivoiman ja syvyyden, jos niitä sekoitettaessa käytetään kaukaisempia värejä. Aivan puhtaita värejä ei saada toisista sekoittamalla, mutta nykyjään löytyy valmiina melkein kaikkia vivahduksia, joita ei läheskään voida saada sekoituskeinojen avulla. Mitä useampia värejä sekoitetaan, sitä sameampi on vaikutus. Keinotekoiset aniliinivärit, kuten geraniumlakka, viridiinilakka, violettilakka ja sinilakka ovat valonkestämättömyydestään huolimatta voittamattomia, milloin halutaan mahdollisimman puhtaita värivaikutuksia.
Sääntöä komplementtiväreistä ei aina pidä käsittää onnistumisen perusehdoksi, eikä näillä aikaansaatua vastakohtavaikutusta ehdottomasti kauniiksi. Löytyy väriyhdistelmiä, jotka ovat hyvin kauniita, niiden silti olematta komplementtivärejä. Epäsointuisilta sitävastoin vaikuttavat yhdistelmät, joissa kaikissa väreissä on sama vivahdus. Sininen ei siis soinnu sinivihertävän tai sinivioletin kanssa, punainen punaoranssin tai punavioletin kanssa jne.
Vielä mainittakoon, että kiilloittamattomat paperit tarvitsevat väriä runsaammin, kuin sileät paperit, mutta kuivuvat siltiyhtä nopeasti. Kun kiilloittamattomat paperit vaativat ohuen värin, on kiilloitetuissa sensijaan käytettävä kiinteämpää väriä.
- Typographische Mitteilungista suom. A. F:m
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti