Lastu 2-3, 1920
Alottaessamme julkaisemaan ammattiteknillisiä kirjoituksia olemme katsoneet johdonmukaiseksi esittää jotakin puun ominaisuuksista.
Raaka-ainepuun huomioon otettavia ominaisuuksia ovat: väri, haju, paino, kovuus, lujuus, sitkeys, joustavuus, halkeavaisuus, liikkuvaisuus ja kestävyysaika.
Väri on maamme kaikissa puulajeissa yleensä samanlainen — keltaiseen tahi punertavaan vivahtavan valkea. Sydänpuu on usein tummempaa kuin pintapuu. Tämä on selvemmin huomattavissa ydinpuissa. Kuivalla maalla kasvanut puu on tummempaa, kuin kostealla paikalla kasvanut. Kuivaessa tulee puun väri selvemmäksi. Tasainen väri on merkki puun tasaisesta kasvusta ja kuivamisesta sekä terveydestä. Väristä siis voi arvostella puun hyvyyttä, samoin voidaan värin nojalla eroittaa eri puulajeja toisistaan.
Ulkolaisista puista saisi vierettäin asettamalla värinäytteen, joka edustaisi useimpia värejä valkoisesta mustaan asti. Esimerkin vuoksi mainittakoon tässä niistä muutamia:
Poppeli ja valkopyökki, jotenkin valkoinen.
Puksi- ja sitrunapuu, keltainen.
Punapuu, keltaisenpunainen.
Ruusupuu, ruusun- ja purppuranpunainen.
Santelipuu, tummanpunainen.
Mahonki, ruskeanpunainen.
Saksanpähkinäpuu, ruskea.
Jakoranta, ruskeansinertävä.
Pokkenholtsi, vihreä.
Ebenholtsi, musta.
Haju aiheutuu samoin kuin värikin puun soluihin ja putkiloihin kertyneistä kiinteistä nesteosista. Kokemuksen perusteella oppii tuntemaan puiden ominaishajut (esim. kataja) ja päättelemään puun hyvyyttä. Sairaalloisessa puussa on melkein aina epämieluinen tuoksu. Sahan- ja koiranjauhoissa puunhaju parhaiten tuntuu.
*) Lastun toimitus julkaisee seuraavat numerot:
(puu) | ilmakuiv. - tuoreena
Mahonki | 0,56—1,06 | — —
Pähkinäpuu | 0,60—0,81 | 0,91—0,92
Päärynäpuu | 0,61—0,73 | 0,96—1,07
Tammi | 0,69—1,03 | 0,93—1,28
Vaahtera | 0,53—0,81 | 0,83—2,05
Valkopyökki | 0,62—0,82 | 0,92—1,25
Eebenholtsi | — 1,26 | - -
Pokkenholtsi | 1,17—1,39 | — —
(Vesi) | — — | 1,00 — Paino riippuu puun tiiveydestä ja kosteusmäärästä. Meidän kaikki puulajimme uivat veden pinnalla, ne ovat siis kevyemmät kuin vesi t.s. niiden ominaispaino on kasvutuoreenakin ollessa pienempi kuin 1 (yksi). Eri tutkimukset puun ominaispainosta ovat jonkunverran erilaisia, riippuen tietysti tutkittavien puiden laadusta ja kasvusuhteista. Esitämme tässä niistä eräitä puiden ilmakuivina ollessa:*
Valkopyökki ominaispaino 0,73
Tammi » 0,72
Saarni » 0,72
Jalava » 0,65
Koivu » 0,64
Honka » 0,54
Leppä » 0,53
Haapa » 0,51
Kuusi » 0,45
Lehmus » 0,44
Kovuus johtuu, samoin kuin painokin, puun tiiveydestä ja kosteusmäärästä sekä ijästä. Sydänpuu on usein kovempaa kuin pintapuu; hitaasti kasvanut, siis tiheäsyinen on kovempaa kuin joutuin kasvanut, samoin juurien ja oksien puuaine on kovempaa kuin rungon. Kovuus on puun käyttökelpoisuuden enimmin määrääviä ominaisuuksia.
Kovuutensa mukaan voidaan puut jakaa seuraavasti: sangen kovia, kovia, kovanpuoleisia ja pehmeitä.
Sangen kovia puulajeja kasvaa pääasiassa lämpimissä maissa, niitä on esim. pokkenholtsi, ebenholtsi, puksipuu ja valkopyökki. Viimeksi mainittu menestyy istutettuna vähinerin Etelä-Suomessakin.
Kovia on puulajeistamme: tammi, saarni, jalava, vaahtera, pihlaja, kataja, omenapuu, päärynäpuu ja punapyökki.
Kovanpuoleisia: koivu, kuusi, lehtikuusi, honka, tuomi ja paju.
Pehmeitä: lehmus, leppä, haapa ja saksankuusi.
Lujuus on puun tärkeimpiä ominaisuuksia ja riippuu se pääasiassa kovuudesta ja tiiveydestä. Lujuudella ymmärretään sitä kykyä, millä puu vastustaa vetoa, puristusta, taivutusta, kiertämistä ja leikkaamista.
Lujuusoppi todistaa, että poikkileikkaukseltaan suorakaiteen muotoinen palkki on lujempi ja kantavampi, jos se asetetaan kannattamaan syrjällään, kuin jos sen asettaisi lappeelleen.
Sitkeäksi ja taipuisaksi sanotaan puuta siiloin, kun sitä voidaan taivuttaa kaarelle ilman, että se murtuu. Sitkeys vähenee puun kuivaessa ja enenee kosteudesta ja lämpimästä. Nuori puu on sitkeämpää kuin vanha. Sitkeitä ja taipuisia ovat esim. pihlaja, jalava, saarni, kataja, haapa ja koivu; vähemmän taipuisia tammi, kuusi ja mänty.
Kun puu taivuttaissa verrattain helposti murtuu tai katkeaa, sanotaan sitä hauraaksi. Hauraita ovat esim. leppä ja pajatsin 1. paatsama.
Joustavuus 1. kimmoavaisuus on myöskin taipuvaisuutta, mutta eroaa siitä siinä, että joustava puu palajaa alkuperäiseen asentoon takaisin taivutusvoiman lakattua vaikuttamasta. Hyvin joustavia puita ovat esim. saarni, pihlaja, tuomi, jalava, kataja ja kuusi; vähemmän joustavia taas: koivu, haapa, leppä ja mänty.
Halkeavaisuus 1. lohkeavaisuus riippuu syiden laadusta ja asemasta sekä puulajista. Puut, joilla on pitkät suorat, yhdensuuntaisesti halkeavat syyt, halkeavat helposti, kun taas sellaiset joitten syyt kulkevat mutkitellen ja kierteisesti .puun ympäri, ovat vaikeat vieläpä mahdottomatkin lohkaisemalla halaista. Ydinsäteiden suuntaan s.o. pinnalta sydämeen, halkeaa puu helpommin kuin kohtisuoraan säteitä vastaan; samoin tuores ja terve puu halkeaa paremmin kuin kuiva ja sairaalloinen. Helpommasta vaikeampaan halkeavaisuusjärjestykseen voi asettaa esim. seuraavat puut: kuusi, mänty, lehmus, leppä, paju, haapa, tammi, saarni, vaahtera, jalava, koivu ja pihlaja.
Liikkuvaisuudella ymmärretään niitä puun ominaisuuksia, joihin ilmanvaihdokset — kuivuus ja kosteus — vaikuttavat siten, että puuaine muuttelee kokoa ja muotoa puun kaatamisen, vieläpä kuivattamisen jälkeenkin.
Kun puu kaatuu tai kaadetaan, lakkaa sen elämä. Siinä ei kuitenkaan ala kohta mätäneminen, kuten eläinruumiissa, koska puissa ei ole häviämistä jouduttavaa typpeä, mutta sen sijaan hiiltä, vettä ja happea sisältävää selluloosaa eli puuainetta. — Selluloosa ei liukene vedessä eikä miedoissa hapoissa tai muissa vedessä ja ilmassa olevissa väkiaineissa. Puu on siis ilmassa ja vedessä kestävää, varsinkin muutamat puulajit, esim. tammi ja lehtikuusi. Suurin muutos, mitä kaadetussa puussa tapahtuu, on se, että sen soluista ja putkiloista haihtuu osa nesteistä, jotka ovat suurimmaksi osaksi vettä. Veden haihtumisesta ei ainoastaan vähene puun paino, mutta myöskin tilavuus tulee pienemmäksi syystä, että vettä sisältävät solut ja putkilot pääsevät supistumaan. Tätä muuttuvaisuutta nimitetään puun kutistumiseksi.
Puu kutistuu joka suunnalle, vaikka eri tavalla. Ero äsken kaadetun ja ilmakuivan puun välillä kolmessa pääsuunnassa on keskimäärin seuraava:
Syitä pitkin s.o. pitkin puuta 0,1 % eli 0,001 pituudesta.
Ydinsäteiden suuntaan 3—5 % eli 0,03— 0,05 paksuudelta.
Käytännössä siis emme havaitse yleensä puun supistuvan pituussuunnassaan, vaan poikkisuunnassaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti