Kutoma- ja paperiteollisuus 11, 1912
(Jatkoa N:o 9.)
Kysymys. Koska häkä on vaan osaksi palanutta hiiltä, se siis vielä palaa?
Vastaus. Häkä on palavaa ainetta ja on sillä sellaisena käytännöllistä merkitystäkin. Sitä käytetään polttoaineena. Jos näet hehkuvaan hiileen johtaa sopivin laittein vesihöyryä, hajoittaa hiili veden ja tulokseksi tulee vetyä ja häkää eli siis kaksi palavaa kaasua. Yhteinen nimensä on vesi kaasu ja käytetään tätä valokaasun asemasta poltto- ja valastusaineena.
Kysymys. Mainitsitte hiilen toisen palamistuloksen hiilihapoksi, onko se siis samaa, jota esim. löytyy hiilihappoisissa vesissä kuten limonaadeissa j. n. e.?
Vastaus. Sitä samaa se on. Hiilihappo liukenee näet veteen ja antaa sille raikkaan maun.
Kysymys. Mutta eikös hiilihappoa synny hengittäessäkin? Olen lukenut hengittämisenkin olevan palamista, josta tuloksena on muiden muassa hiilihappo.
Vastaus. Aivan niin. Hengittäessä yhtyy ilman happi keuhkoissa löytyvään vereen ja hapettaa siinä löytyvät hiiltä ja vetyä sisältävät aineet. Tästä syntyy ruumiiseemme lämpöä ja palamistuloksina hengitämme hiilihappoa ja vettä.
Kysymys. Kun näin on asian laita, niin pitäisi siis ilmassa olla melkoinen määrä hiilihappoa. Hengittäväthän sitä miljoonat ihmiset ja eläimet ulos ja poltetaanhan ympäri maapallon äärettömästi hiilipitoisia aineita. Mihin se siis joutuu?
Vastaus. Kasvit käyttävät sen hyväkseen tai oikeammin sanoen, käyttävät sitä hyväkseen, sillä kaikesta ne eivät huoli. Kasvit päästävät näet hiilihaposta osan siinä löytyvää happia vapaaksi ja pitävät itse loput. Tekevät siitä kukkansa, lehtensä, runkonsa eli koko olemuksensa. Tähän pystyvät kasvit auringon valon avulla, samalla sitoutuu niihin auringon lämpöä. Kasvit, samalla kuin ovat välttämättömiä ilman puhdistajia ovat myöskin samalla »väkevöityä" auringon lämpöä, jonka niistä saamme hapin avulla jälleen vapaaksi.
Kysymys. Väitätte siis, että milloin aurinko tekee "lakon" silloin saa kasvikunta ensinnä kärsiä ja sitten eläin ja ihmiskunta?
Vastaus. Kun kasvit puhdistaakseen ilman hiilihaposta ja itse elääkseen tarvitsevat auringon valoa seuraa itsestään, että milloin auringon valo alkaa vähetä, kasvien riutumisesta ja kuolemasta seuraa eläin- ja ihmiskunnalle tukehtumiskuolema. Hiilihappoisessa ilmassa kun ei mikään keuhkoilla varustettu olio voi elää.
Rikkihiilestä.
Kysymys. Uh, miten ikävän hajuista ainetta toittekaan haisteltavakseni, mitä se neste onkaan?
Vastaus. Hiilen ja rikin yhdistystä, jota sentähden kutsutaan rikkihiileksi. Kuten näitte on se kirkasta nestettä ja palaa, kuten otaksua voi, varsin helposti. Se on myöskin varsin haihtuvaa ja kiehuu jo 46,5°C. Mutta merkillistä kyllä on se vettä raskaampaa. Siksi sitä säilytetäänkin siten, että pulloon, jossa on rikki hiiltä, pannaan vettä. Se jää tällöin rikkihiilen pinnalle ja estää sen haihtumasta.
Kysymys. Onkos tuolla nesteellä sitten mitään käytännöllistä merkitystä?
Vastaus. Katsokaahan miten helposti se liuottaa esim. rasvaa. Yhtä hyvin liukenee siihen hartsi, terva, kumi y. m. aineet. Siksipä se onkin ensiluokan puhdistaja-aine ja on erittäin vaatteiden puhdistamiseksi pilkuista saanut käytäntöä. Mutta vieläkin enemmän käytetään rikkihiiltä erään n. s. viskoosen ja samannimisen keinotekoisen silkin valmistamiseen. Tällöin uutetaan puuvillaa tai selluloosaa natronlipeään ja syntynyt natronselluloosa liuotetaan rikkihiileen. Saadaan paksu siirappimainen aine, joista voidaan valmistaa happojen avulla silkkimäistä ainetta.
(Jatkoa)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti