Ajatusten waihtoa lippukysymyksestämme.

Karjalan Aamulehti 38, 23.5.1918


Juuri ennen wallankumousta kyhösi allekirj. kirjoituksen mainitusta asiasta, aavistamatta mitä tapahtumia silloin oli edessä. Kirjoitus jäi julkaisematta, kun wallankumous samassa puhkesi. Jos ehdotus mielestämme silloin oli paikallaan, on warmaan moni tunnustawa, että se nyt hirmuaikojen jälkeen on wielä enemmän oikeutettu. Pyydän siis tilaa seuraawalle ehdotukselle.

Lippuasiassa tarwitsemmeme ennen kaikkea koko kansamme yhdistäwää eikä hajoittawaa periknwaa, symboolia. Lippuasiassa emme saa ilman muuta lähteä wain kauneus- tai taiteellisista näkökohdista. Lipulla täytyy olla historiallinen pohja ja sillä täytyy lisäksi olla kansan yksimielinen myötätunto. Jos lippumme sommitellaan niin, että se osalle kansastamme on wastenmielinen, on tämä ehdottomasti wirhe. Uskon kuten moni muukin siinä määrin suomalaisten tunnettuun itsepäisyyteen, woidakseni olla warma siitä, että jos lippukysymyksessä joku "toinen ryhmä" woittaa, tulee woitettu ryhmä käyttämään sille mieluista "omaa lippua". Johan Sawon ukot wakuuttawatkin, että jos punakeltainen lippu hywäksytään, tulewat he käyttämään "omaa" siniwalkoista. Saammeko antaa asioiden tälle kannalle kehittyä?

Meillä on lippukysymyksessä juurtunut tietoisuuteemme nuo kaksi wäriyhtymää, punakeltanen ja siniwalkonen. Jokaisella walweutuneella kansalaisella on aawistus siitä, miten nuo kaksi ehdotusta owat wähitellen muodostuneet. Emme tahdo siis siinä wiipyä. Pääasia on, että molempien kannattajia löytyy, emmekä woi tietää kummalla ryhmällä on tällä hetkellä enemmän kannattajia. Se ei ole tarpeellistakaan eikä tässä maassa pitäisi enää minkään satunnaisen enemmistön asioista päättää. Tuo enemmistö on kuitenkin niin häilywä. Olkoon hallitus se, joka toimii satunnaisen enemmistön mielioikkujen wastapainona!

Meidän on ehdottomasti saatawa lippu, joka jokaista kunnollista kansalaista tyydyttää, joka kaikkia kansalaisia yhdistää. Lippumme arwo on kokonaan siinä, että sitä rakastamme, että siinä näemme "omat wärimme", sillä lippu on olewa kansalle sydämen asia, sen tunteita tyydyttäwä. Sitä nähdessämme tulee meidän saada kuwa kansastamme kokonaisuutena eikä osana. Tämä on ainoastaan siten mahdollista, jos otemme lippuumme kaikki neljä wäriä.

Taiteelliselta kannalta ei tuosta ehdotuksesta saisi kauhistua. Lippuja ei pitäisi somistella wain toisarwoisten seikkojen perusteella. Paljon tärkeämpää, kuin että lippu on kaunis, on se, kuten jo sanottiin, että se on rakas, ja että sitä kaikki kunnioittawat. Lippuasia on liian hywää laatua, jotta sitä sopisi laatia wain kuten kaunista taulua tai aistikasia pukua. Woiko nyt kukaan sanoa, että esim. Tanskan punawalkoinen lippu on kaunis! Woisihan sitä paljon kauniimpaa laatia, - ottaakseni wain yhden esimerkin.

Me emme woi päästä wähemmällä kuin neljällä wärillä. Ja nyt tulee kysymys kuinka nämä neljä wäriä saadaan sommitelluiksi mahdollisimman paljon kauneusaistia wastaawiksi.

Nykyinen laillinen hallituksemme teki jo aikaisemmm ehdotuksen neljän wärin käyttämisestä. Se herätti kauhua taiteellisissa piireissä sentähden, että se ehdotus todella loukkasi kauneusaistia. Mutta hywällä tahdolla woimme tämän saman periaatteellisn kysymyksen ratkaista edullisemmalla tawalla.

Hämäläiset ylioppilaat ehdottiwat wiime joulun tienoissa, että laadittaisiin lippu siniwalkoinen, s. o. sininen risti walkoisella pohjalla ja wasen yläneliö olisi punakeltainen. Ajatus on koko lailka hywä, mutta ei kauneuden puolesta oikein tyydytä, sillä lippu tulee jonkun werran sekawan näköiseksi, asetettakoon punakeltaiset wärit tuohon kulmaan miten päin tahansa.

Selwä kuitenkin on, ettei kaikille neljälle wärille woida antaa yhtä suurta pinta-alaa. Niitä tulisi ehdottomasti - räsymatto. Toisten wärien täytyy olla suuremmalla pinnalla, toisten pienemmällä; sitä waatii kauneusaist. Eikä tarwitse paljoakaan tätä asiaa miettiä, ennekuin huomaamme ainoaksi sopiwaksi sen, että waaleammat wäriyhdistelmät, siis siniwalkoinen, sopiwat suuremmalle pinnalle, ja räikeämmät, loistawammat pienemmälle, siis punakeltainen. Se ei merkitse siniwalkoisen woittamista, sillä punakeltainen woidaan asettaa niin, että siitä tulee lipun päätekohta eli keskus. Samalla tämä on myöskin kauneinta. Niin tapahtuu, jos asetamme walkeapohjaisen lipun sinisen ristin ympärille punasen pyörylän keltaisella kehällä. Tämä muodostaa silloin lipun keskustan, muistuttaen samalla waakunaamme. Ympyrän sijasta woisimme kyllä ajatella waakunamuotoistakin, punainen pohja keltaisella laidalla, muita koska tällainen kuwio on waikeampi sommitella, olisi yksinkertaisempi parempi. Leijona ei missään tapauksessa sowi. Sitä on mahdotonta sommmitella kunnollisesti. Sitäpaitsi ei leijonankuwa milloinkaan näytä kauniilta lipun liehuessa. Kumpiko on olewa sinisen ristin ympärillä, ympyrä waiko waakunamuoto, se ei lipun liehuessa paljoakaan tee eroa. Ja yksinkertaisin on ehdottomasti paras. - Joku woi ehkä sanoa, että tuo ympyrä muistuttaa aurinkoa. Mitä se haittaisi! Emmekö kernaasti usko walon woittoon, ja eikö maamme ole waloisten kesien maa!

Käytännöllisessä suhteessa tällä lipulla on kaikki edut. Se on kaunis ja selwä, sitä on myös helppo walmistaa. Kauppalippuna sen erottaisi muiden maiden lipuista, ilman minkäänlaista epäilystä.

Ja lopuksi, kuten jo mainitsimme, se yhdistää kaikkia. Mistä saamme toisen ehdotuksen, joka wastaisi kaikkia näitä waatimuksia?

Punakeltaisen ryhmän edustajien ei pitäisi tuntea asiasta pettymystä. Sillä myöntää täytyy, että juuri tuo punakeltainen keskus antaa lipulle sen warsinaisen loiston ja merkityksen. Punakeltaisen tähänastiisena suosijana woi ainakin allekirj- tähän ilomielin yhtyä.

Lisäksi yksi seikka! Jo wuoden alussa kyhätyssä kirjoituksessa huomautti allekirj. siitä, ettemme kai tahtoisi ikiaajoiksi wahwistaa lipuksemme punaista, punapohjaista. Mitä sitten nyt sanoisimmekaan... Jos taas waltiolippuna wielä säilytetään leijonalippu, niin onhan siinä sitten tilaisuutta punaistakin ihailemaan, - niin jos se säilytetään! Mutta kotiemme katoilla tahdomme nähdä yhteisymmärryksen, puhtauden ja rauhan esikuwan!

Aiwan sattuma on että lipustamme täten tuli walkeapohjainen. Mutta eihän meillä woi olla mitään sitä wastaan.

- Jenny Elfwing.