Kotiwärjäyksestä.

Pellervo.  9, 1909

(Kts. edellisiä wihkoja).

Ruskeita wärejä woi saada:

1). Kuusenkäwyistä. Kuusenkäpyjä kuiwataan, hienonnetaan hiukan sekä keitetään useita tunteja paljossa wedessä eli niin kauan, etta liemi saa woimakkaan wärin. Sen annetaan selkiintyä seuraawaan päiwään saakka, jolloin sakka siiwilöidään pois ja kirkas wäriliemi kaadetaan uudelleen kattilaan, johon langat upotetaan ja keitetään puolituntia tai tunnin ajan. Jäähtyneinä nostetaan langat wäristä, kastetaan tuhkalipeään sekä senjälkeen kylmään weteen ja kuiwataan.

2). Kiwentiuroista eli kiwisammalista. (Lichen saxatilis). Nämä sammaleet kaswawat kaikkialla kiwien päällä. Paras on kerätä niitä sateen jälleen. Wärjäykseen kelpaawat ne sekä tuoreina että kuiwina. Sammalla asetetaan paksulta märjiksi kastettujen lankojen alle, wäliin ja päälle. Wettä lisätään niin paljon, että se hywin peittää sekä wäriaineet että wärjättäwät langat. Sitten annetaan wärjäyksen hiljalleen kiehua 2—3 tuntia sen mukaan, miten tummiksi langat tahdotaan saada. Hämmentämistä ei mitenkään pidä unohtaa. Langat jätetään wäriliemeen jäähtymään seuraawaan päiwään saakka, jolloin ne huuhdotaan ja kuiwataan. Tällä tawalla saadaan harwinaisen kauniita ja kestäwiä sekä waalean- että tummanruskeita wäriwiwahduksta.

3). Lepänkuorista. Kuoret kerätään kewätkesällä, kuiwataan ja hienonnetaan. Niitä käytetään noin puolta pienempi painomäärä kuin lankoja. Kuoret, langat ja wesi pannaan keittoastiaan samalla tawalla kuin edellisessäkin wärjäyksessä. Pata asetetaan tulelle ja keittämistä jatketaan siksi, kunnes langat owat ruskeita. Jäähdyttyä nostetaan ne liemestä ja kuiwataan. Elleiwät ne ole riittäwän tummia, kastellaan ne uudelleen ja keitetään neljänneksen tuntia wäriliemessä. Tällä tawalla saadaan wäri kauniimmaksi, kuin lankoja yhtämittaa wärissä keittämällä.

H. A.