Miten me pukeudumme.

Kodin-ystävä 11, 15.11.1904

Pukeutuminen on monelle naiselle ihan kuin pääasia koko elämässä. Ei pidetä huolta muusta kuin puvuista — yhä uusista, muodinmukaisista puvuista! Mutta siihen tarvitaan suuria varoja. Luemme usein sanomalehdissä että sen ja sen ylhäisen naisen puku, esiintyessään jossain sattuvassa tilaisuudessa, oli maksanut niin ja niin monta tuhatta! Ja toisaalta löytyy ihmisiä, jotka tuskin voivat puvukseen käyttää kunnolla edes muutamia markkoja! Niin suuri on rikkauden ja köyhyyden tuottama eroitus ihmiskunnassa, joka jo tulee ilmi ihmisen puvussa, saatikka sitten kaikessa muussa elintavassa. Tämä on vaan otettu äärimmäisyydestä sen pienoispisteeseen asti.

Mutta puhuaksemme ylimalkaan vaan siististä naispuvusta, niin tulisi puvun olla kaikessa yhtäpitävä ihmisen sivistyksen ia sisällisen olennon kanssa. Muistan erään vanhan viisaan herran sanoneen: "jos puemme apinan vaikka kuinka kallisarvoiseen pukuun, niin on ja pysyy hän aina apinana". Se on vaan pieni vertaus jonka hyvin voi ymmärtää. Se on yhtäpaljon, jos joku sivistymätön ihminen pukeutuu erittäin kallisarvoiseen pukuun, niin näyttää se ainakin toisista naurettavalta.

Tietysti tulee ihmisen pukeutua sitä myöten myös kuin varat kannattavat. Kaikessa tapauksessa pitää puvun olla eheän, siistin ja jos mahdollista aistikkaan. Vähemmälläkin varallisuudella voi käydä aistikkaasti puettuna. Mutta kaikki eivät näy sitä ymmärtävän. He mättävät päällensä jos jonkin muotoista, jos jonkin värillistä, kunhan se vaan on viimeistä muotia, ollenkaan ottamatta selvää, jos se heille sopii tahi ei. Siinä se juuri onkin se taito, että tietää mikä itselle sopii, mikä ei. Kysytään ja luotetaan ystävättärien makua ja neuvoa ja joudutaan silloin ihan harhaan. Jokaisen naisen pitäisi oppia itse tietämään ja tuntemaan mikä hänelle sopii, mikä ei,ollenkaan kysymättä toiselta neuvoa. Monasti sanovat ystävättäret että: "tuo hattu eli puku sopii sinulle erinomaisesti" ja seläntakana nauravat ja sanovat "hän ei ymmärrä ollenkaan pukeutua, voi miltä hän näyttää tuossa uudessa hatussaan eli puvussaan! " Välin taasen puhuvat ystävät kateudesta. Eikä kukaan ole toiselle niin kade kuin naiset keskenään, pelkissä pukuasioissakin! Sentähden tulee jokaisen itse oppia ymmärtämään, mikä hänelle sopii, mikä ei, eikä aina luottaa toisten neuvoihin, jos ei kellä ole todellista kokenutta ystävää, johon voi luottaa.

Moni tuhlaa suuria varoja pukemiseen, eikä sittenkään koskaan näytä sen hienommalta. Toinen voi taasen vähemmillä varoilla, mutta hyvällä aistilla aina näyttää hienosti puetulta. Se riippuu hyvin paljon ihmisen muustakin olennosta, käytöstavasta; käynnistä, liikkeistä, vartalon solakkuudesta y. m. kun yksinkertainenkin puku vaikuttaa kohottavasti.

Muutamat naiset ovat niin suuressa määrässä muodin orjia, että he pukevat päällensä vaikka mitä, kunhan vaan voivat esiintyä viimeistä muotia. Mutta muodeissa on myöskin monta eri osastoa, niitä täytyy myöskin ymmärtää valita, mikä kuosi ja mikä väri kellekin sopii. Ei sama kuosi eikä sama väri voi soveltua jokaiselle. Kaikesta on vaarin otettava, jos joku, jolla on siksi varaa, tahtoo olla oikein hienosti ja aistikkaasti puettuna. Tämä sopii vaan rikkaille ja varallisille.

Meidän kansa on köyhä, ei sen sovi liioin vaatteillaan komeilla, niinkuin muutamat ulkomaan kansat, mutta voimmehan aina olla edes vähän aistin mukaisesti puetut.

Vaaleanverisille ei sovi samat värit kuin tummaverisille. Valkea, vaaleanharmaa, sininen, kaikki sinertävä ja vaaleanpunainen sopivat parhaiten vaaleanverisille. Kellertävä, ruskea, ruuni ja helakka ja tummempi punainen kohottavat paremmin tummempaa ihoa. Mustaa käytetään enimmäkseen suru- ja juhlapuvuissa, vaikka ei ole sanottu että musta väri niinkään hyvästi kaikille sopii. Yksivärilliset puvut näyttävät hienoimmilta kuin kirjavat, viirukkaat ja ristikkäät puvut. Ruudullinen eli ristikäs puku ei ollenkaan sovi liian lihavalle henkilölle, hänelle sopii paremmin pitkä raidallinen, jos hän kirjavata rakastaa.

Meidän maalaiskansalla etenkin täällä Karjalassa olisi paljon oppimista pukeutumisen suhteen. Mistä he oikein muotinsa ja kuosinsa saanevat, mutta kyllä he välistä ovat ihan silmiinpistävästi huono-aistikkaisesti puetut. Kaikki värit ovat ilman mitään yhteyttä sotketut yhteen, mitä helakampi väri sitä somempi heistä, jos se sopii henkilölle eli ei, se on yhdentekevä. Ja mikä kuosi sitten! Onko se kaunista kun nuori tyttö on vyötäisiltään niin mahdottoman paksu pelkistä hameen poimuista ja yläpuolelta on kohtu eli röijy niinkuin sitä kutsutaan, niin lyhyt, että tuskin noille leveille vyötäisille ylettyy! Usein huomaa jotain muuta pilkistävän hameen ja röijyn väliltä. Jos se ehkä olisi joku kaunis vyö, mutta sitä se ei ole. Etenkin siinäkohden tulisi maalaistyttöjen pukeutua aistikkaammin. Ei mikään taasen ole niin kaunis kuin solakka vartalo, sitä ei kenenkään pitäisi rumentaa, jos kellä se kerran on. Hienon maailman naiset ovat tähän asti kuristaneet vyötäisiään lähes katkeamaan asti, sekään ei suinkaan ole mitään kaunista nähdä, terveydellisistä suhteista puhumattakaan, mutta ei sekään ole kaunista nähdä että ihminen on vyötäisiltä vaatteilla pyntätty paksuksi kuin joku vesitynnyri eli amme. Luonnollinen asema on aina kaunein ja paras. Värejä pitäisi heidän myöskin oppia aistikkaammasti sovelluttamaan yhteen, eikä käyttämään niin perin räikeitä värejä toisten yhteydessä. Onhan maallakin jo kansakouluja ja emäntäkouluja, niissä sopisi kansantyttäriä opettaa sovelluttamaan sopivat värit yhteyteen, etenkin kangasta kutoessa sekä myöskin mitä kuosiin tulee, selittää heille, mikä on aistikas ja kaunis, mikä taasen ruma ja epämukainen.

Vaikka sanotaan: ei puku ihmistä tee, mutta kyllä sitä kumminkin tarvitaan vähän ihmistä ymmärtämään pukea itseänsä ainakin oman arvonsa mukaisesti, ei enemmän eikä vähemmän. Huolimattomasti puettu ihminen ei suinkaan tee mitään hyvää vaikutusta, eikä liiallinen koreileminenkaan todista hienoa aistia.

Hienosti hiottu lasi on aina arvokas vaatimattomassakin puitteessa, mutta usein tavataan kallisarvoisen puitteen sisustana vaan halpaa ja tavallista akkunalasia. Niin se on pukeutumis asiankin laita!

— Aurora Olin.