Savolainen 148, 24.12.1914
Kaikin puolin wahingollisena on sitä ryhdyttäwä poistamaan.
Wiime perjantaina pohjustiwat Helsingin Kauppiaiden Yhdistyksen kokouksessa kauppias Oskar Lindfors ja tohtori S. W. Hintikka kysymyksen siitä taloudellisesta tappiosta ja terweydelle waarallisesta seikasta, mikä koituu wärjätyn ja kiillotetun kahwin kauppaamisesta. Katsoen asian tärkeyteen otamme tähän yhteenwedon pohjustajain lausunnoista ja kuuluu se seuraawasti:
Kauppiaille on tunnettua, miten meillä kaupassa esiintywä kahwi on suureksi osaksi keinotekoisesti kaunistettua, wärjättyä ja kiillotettua. Niinikään he tietäwät, että ostawasta yleisöstä melkoinen osa waatii täten alkuperäisestä muodostaan muunnettua kahwia, huolimatta siitä, että tiedetäänkin, ettei se sellaisenaan ole puhdasta luonnontuotetta. Edelleen tietäwät he, että wärjäys ja muu keinotekoinen muokkaus ei suinkaan kahwia maultaan paranna, waan päinwastoin.
Onhan ensinnäkin luonnollista, että se wieras nuttu, jonka kahwi wärjätessä saa, lisää jonkun werran painoa, sillä wäriaineethan owat ylimalkaan raskaita ja kun maalattaessa lisäksi tartwtaan myös aina täyte- eli spakkeliaineita, niin tarwitaan niitä kahwissakin ja sellaisiksi käytetään m. m. sahajauhoa, jota sopii melkoinen määrä warsinkin rikkinäiseen kahwipapuun. ja onhan taas itsestään selwää, että huonoa ja särkynyttä kahwia silloin etupäässä käytetäänkin, kun rakojen täyttämisestä ja wärjäämisestä on kysymys, sillä eihän luonnostaan hywä ja ehjä paikkaamista tarwitse eikä kaunistelemisia kaipaa. Mutta wärjärimestarit kyllä puolestaan osaawat pitää huolen siitä, että kaikki käy oikeassa järjestyksessä, ja niinpä ensin seulotaan esim. "Santos"-kahwista suurimmat pawut erilleen ja niin saadaan niistä sopiwassa wäriaineessa liottelemalla oiwallista "Salwador"-kahwia; "Rio"-kahwista taas saadaan samaa keinoa käyttämällä erinomaista "Guatamala"- ja "Porto Rica"-kahwia j. n. e. Santos- ja Rio-kahwin huonot ja särkyneet pawut taas tietenkin wärjätään paremmaksi Santos- ja Rio-kahwiksi. Toisinaan saattaa koko kahwilasta haaksirikon tai jonkun muun tapaturman kautta joutua joksikin aikaa mereen tai muuten pilaantua, mutta siitä ei ole warsin suurta wahinkoa, sillä sopiwaa wärjäysmenettelyä käyttäen siitä syntyy entistä ehompaa. Ostajan on useimmissa tapauksissa warsin waikea huomata sitä, milloin kahwilla on kokonaan wieras nuttu yllä, ja arwokkaammaksi wain se siitä on käynyt, niinkuin muutenkin usein lainanutulla saattaa arwoaan kohottaa. Niinpä on alkuperäisten ja wärjäämälla toiseksi lajiksi muunnettujen kahwien hintoja wertailemalla tultu näkemään, että hintaero nousee 7-10 pfenningiin Saksan naulalta eli puolelta kilolta. Ostaja tulee siis kärsimään melkoista wahinkoa, joko hän sitten ostaa wärjäämälla toiseksi lajiksi muunnettua kahwia tai waan wärjättyä kahwia ylimalkaan.
Mitä tulee wäriaineitten laatuun, niin ainakin Englannissa, Ranskassa, Italiassa ja Saksassa, josta wiimemainitusta maasta meidän wärjätty kahwimme on peräisin, on lakisäädöksillä kielletty käyttämästä kahwiwärjäykseen myrkyllisiä ja epäterweellisiä wäriaineita; walwonta niissä maissa on ankara. Wientikahwia ei kuitenkaan tarkasteta, joten siihen woidaan käyttää mitä wärejä tahansa. Onhan kyllä totta, että kahwi paahdetaan, mutta kaikki wäriaineet eiwät silläkään keinoin tyyten poistu ja jääwät ainakin tuhkana lisäämään kahwille wäkewämpää niakua.
Kahwin wärjäyksen loistoaika Keski-Euroopassa ja erityisesti Saksassa näkyy alkaneeen 90-luwulla, ja tutkimukset owat näyttäneet wärjäyksestä seuraawaa:
Mustaksi eli mustanharmaaksi wärjättiin ja wärjätään hiilijauheella, siis werrattain waarattomalla aineella. Wihreäksi ilmoitetaan 90-luwulla wärjätyn ultramariinilla, sopimien keltaisten ja sinisten kiwennäiswärien sekotuksilla, malakiittiwihreällä y. m. Näistä wäreistä saattawat useat kiwennäiswärit olla sangen wahingollisia, ja esim. malakiittiwihreä on kowasti myrkyllistä ja woimakkaasti tulehduttawaa sekä yleensä kaikki n. s. emäksiset aniliiniwärit waikuttawat haitallisesti etenkin silmiin. Siniseksi wärjättiin 90-luwun tiedonantojen mukaan berlininsinisellä, ultramarinilla, terwawäreillä, parkkihappojen rautasuoloilla. Keltaiseksi lyijykromaatilla, terwawäreillä, okralla. Näistä pelottaa etenkin lyijykromaatti, koska, lukuunottamatta lyijyä, kromaatit owat jo sinänsäkin kauheita myrkkyjä. Valkoiseksi wärjättiin kalkkikiwijauheella y. m. Sitäpaitsi käytettiin usein talia, wahaa, hartsia ja kumilajeja ja yleisesti aina lyijykromaattia peruswäreinä.
Meille Suomeen tuotu kahwi näkyy yleensä olewan wärjätty organisilla lakkawäreillä, joiden laatu on tietenkin sangen waihtelewa, sekä kalkkikiwijauholla, okralla y. m.
Meillä ei tietenkään ole muuta tilastoa alkuperäisen ja wärjätyn kahwin myynnistä maassamme kuin mitä Suomen Osuuskauppojen Keskusosuuskunta omalta kohdaltaan on laatinut. Sen wuosikirjasta näkyy, että keskusosuuskunta on esitelmien ja keskustelujen awulla koettanut saada osuuskaupoista ostawaa yleisöä luopumaan wärjätyn kahwin käytöstä. Edistystä sen tilasto wuosi wuodelta osottaakin. Wuonna 1905 esiin, keskusosuuskunnan myymän alkuperäisen kahwin menekki oli wain päälle 23%, mutta koko wiisiwuotiskaudella 1905—1910 ilmoittaa keskusosuuskunta myyneensä keskimäärin noin puoliksi kumpaakin. Mitä kuluwaan wuoteen tulee, arwelee keskusosuuskunta myyneensä noin 70 % alkuperäisestä ja siis 30 % värjättyä, mutta että alkuperäiseen myynnin nousemiseen lienee jossain määrin syynä se, että Saksasta tuonti sodan johdosta on seisauksissa.
Waikkei yleistä tilastoa olekaan olemassa, niin jokainen kauppiaas omasta kohdastaan tuntee asiantilan ja jokainen saattaa hywin käsittää, mikä tappio wärjätyn kahmin käytöstä on maallemme, ehkei otettaisikaan lukuun mahdollista terweyswaaraa. Meidän on siis wapauduttawa siinä suhteessa saksalaisten holhouksenalaisuudesta ja wapautettawa heidät wäittämästä, että Suomeen myydään wain huonoa kahwia, niinkuin eräs sikäläinen kauppamatkustaja lienee kerran kerskaillut.
Kun ostawan yleisön puolelta ei parannusta ole piankaan odotettawissa, niin pitäisi mielestännne kauppiaitten yleisen edun nimiessä ryhtyä toimiin asian auttamiseksi. Wähemmällä siitä tuskin selwitään, kuin sillä, että koetetaan saada aikaan lainsäädäntötietä wärjätyn kahwin maahantuontikielto.
Kauppias Lindforsin alustus päättyi seuraawaan ponteen:
Kun nykyinen asema näyttäisi tekewän ehkä mahdollisesti sellaisen lakisäädöksen saannin, niin ehdotan, että yhdistys kääntyisi Suomen Kauppawaltuuskunnan Keskuswaliokunnan puoleen ja pyytäisi sitä huolehtimaan, että wärjätyn kahwin myyntiä koskewa kysymys otetaan Tampereella pidettäwässä XIV:ssä yleisessä kauppiaskokouksessa käsiteltäwäksi ja että kauppiaskokous antaisi keskuswaliokunnan tehtäwäksi ryhtyä toimenpiteisiin, että saadaan aikaan lakisäädös, jolla kielletään maahamme tuomasta ja täällä myymästä wärjättyä kahwia.
Kokous hywäksyi ponnen sinänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti