Suomen Teollisuuslehti 9, 1892
Tähän saakka on yleiseen otaksuttu että rautaoksiidi tai rautaruoste vaikuttaa itse metalliin vahingollisesti ja on rumakin ja että raudan tai teräksen suojelemiseksi ruosteelta tai niiden ulkomuodon kaunistamiseksi olisi tarpeellista niitä joko sivellä jollakin sivellyksellä tahi galvaniseerata. Mutta nyt on myös toisaalta huomattu että raudalla ja teräksellä on oksiidissaan aine, joka oikein käytettynä, niitä suojelee ja niiden ulkonäköä kaunistaakin. Niinpä onkin tätä varten keksitty menettelytapa jota kutsutaan ruostemaalaukseksi.
Kun tarkastelee niitä maalaustapoja, joita taideammatissa yleisemmin käytetään, huomaa että yhä enemmän pyritään sellaisiin väreihin ja maalauksiin jotka paraiten soveltuvat itse maalattavien esineiden tai niistä johtuvaan väriin ja että siis jälkimäinen yhä enemmän tulee määrääväksi tässä suhteessa. Sen huomaamme majolikaa, posliinia, patinaa ja puuintarsia (mosaikkia) tarkastellessa, miten niiden luonnollinen väri yhä enemmän muiden vieraampien värisivellysten rinnalla pääsee voitolle. Uusin voitto tässä suhteessa on nyt rautaväri samoinkuin puhutaan esim. majolikaposliini- ja puu-väreistä. Sitä voi käyttää kaikenlaatuisia rauta- ja teräsesineitä varten, ja värin laatu johtuu osaksi itse aineesta, osaksi esineen muodosta, osaksi vielä muista ulkonaisista seikoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti