Suomen nahkalehti 17, 10 1924
*) Huomaa, tältäkin nahalta puttuuu oikea nimitys. Koska ammatti-alallamme saadaan sovinnaiset nimitykset?Tietääkseni ei meillä vielä kukaan valmista varsinaisesti "koffertti", matkakirstu- eli rumpunahkoja, vaikka siinäkin kyllä työalaa olisi, vieläpä perin yksinkertainen, riippumaton ulkomaalaisesta parkki-aineksesta y. m. Siksi sen valmistusmenetelmästä muutama sana.
Mainitunlaisiksi nahoiksi otetaan tavallisesti huonoimmat, siis viilteiset sekä muuten laatuominaisuuksilleen huonoimmat, kuten vanhojen sonnien ja lehmien vuodat, taikka itse kuolleen eläimen nahat. Viimeisessä tapauksessa kuitenkin useammin värjäten, tavallisesti mustiksi.
Raakanahka liotetaan ja kalkitaan kuten tavallisesti. Tahdottaessa erikoisemmin pehmeätä nahkaa, pidennetään kalkitus-aikaa. Alkutyöt muutkin, karvonta, leikkuu ja kehnäys (strykäys) tehdään tunnetulla tavalla, eli että vasta tästä alkaen päätelläänkin, mitkä vuodat erotetaan raa'an nahan valmistukseen. Tällaista nahkaa ei kuitenkaan saa neutraloida, koska kalkki siinä on kypsytysvälineenä, eli kuitujen eristyskerroksena. Sentähden on myös tarpeellista nahka kalkita eikä vaan rikkinatrionilla karvontaa toimituttaa.
Tällainenkin nahka voidaan värjätä, mikä varsinkin mustaksi tehdessä ei tee suurta vastusta, mutta tavallisemmin tyydytään luonnon taikka sitten parkki-väriin, joista jo saadaan eri vivahteita, riippuen parkkiaineen laadusta ja sen liemen vahvuudesta. Näin värjättäessä virutetaan nahka pinnallisesti, jossa vedessä saa olla joku määrä esim. ½ kahvikupillista rikkihappoa 66 Be. saavilliseen vettä. Heti virutuksen tapahduttua kastetaan nahakset avoimina parkkiliemeen, niin, että ne kauttaaltaan samalla kertaa tasaisesti tulevat liemen yhteyteen, jossa se enemmin tai vähemmin muuttuu tumman ruskeaksi, mutta joka kuivuttuaan paljon vaalenee. Tummuus riippuu siitä, mitä vähemmän nahaksia on virautettu. Tämän jälkeen nahka heti levitetään kuivumaan. Ensin vartaille, josta ne alkutoimituksen tehtyä aletaan pingottaen naulata kuivumaan. Kuivumisen voipi tehdä seinäänkin naulaamalla mutta paremmin se käy sitä varten tehdyissä raameissa pintapuoli sisäänpäin. Jos nahkaan tahdotaan saada pehftieämpi tuntu kuivataan hitaasti, vieläpä talvisaikaan pakkasessa sekä myös lihanpuolelle muutaman kerran jotain kivennäisöljyä voitelemalla, esim. Kid-finis öljyä (koneöljyä). On vaan huolehdittava, ettei nahka kuivuessaan pääse irtaantumaan naulauksesta, jolloin se vetäytyy rumaan kurttuun.
Kuivuttua ovat nahat valmiit, taikkä voidaan niitä lihtaus-kuuraudalla lihan puolelta ennen raameista irrottamista puhdistaa, joka samalla on pehmennystä ja jonka työn edellä nahka onkin vähän kostutettava vesirievulla. Jos taas nahka tahdotaan vallan mustaksi, on se pinnalta väkevällä kuumalla parkkivedellä harjattava kosteaksi ja sen jälkeen jotakin mustausainetta päälle siveltävä, sekä edelleen jätettävä kuivumaan, jonka tapahduttua nahka on valmis.
Rumpunahat, jotka tavallisesti tehdään valkeiksi (vaalen kellertäviksi) pingotetaan heti tuoreina rummulle kuivumaan, mutta voidaan myös jo kuivattu nahka uudestaan kostuttaa sitä pysyvään kohtaan asetettaessa. Esim. matkakirstuja tehdessä kostutetaan vaan taitekohtia. Kostutus tapahtuu nopeammin jos kostutusveteen on pantu runsaasti spriitä (denaturoitua).
Mainitunlaista nahkaa kutsutaan myös luunahaksi, varsinkin silloin, kun sitä käytellään erinäisissä paikoissa tarvittavan hammasrattaitten tekoon. Tällaiseen tarkoitukseen prässätään tuoreet nahakset yhteen, joka sitoutuu liimaaineittensa kautta. Sitte kuivatetaan kovaksi ja jyrsitään hampaille.
U. L. L:nen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti