Sana ja miekka 4, 28.2.1927
Hiukan vastinetta "Eräälle esiupseerille".
Ensinnäkin: armeijan pukukysymys on kyllä paraillaan käsiteltävänä ja huomattavia muutoksia voidaan odottaa.
Toiseksi: kysymyksen käsittely julkisuudessa saattaa kylläkin olla hyödyksi virkapukukysymystä ratkaistaessa, mikäli se sotilashenkilöiden puolelta rajoittuu sentapaisten julkaisujen kuin "Sanan ja Miekan" palstoille eikä siirry päivälehtien polemiikkiosastoon; samoin mikäli käsittely pysyttelee asiallisella pohjalla.
Ja sitten muutamiin kirjoituksessa käsiteltyihin seikkoihin.
Nykyisten virkapukujen ulkonaisesta aistikkuudesta lienee turha väitellä. Makuasioissahan arvostelu on aina enimmältä osaltaan subjektiivista. Nykyisiin virkapukuihin liittyvät epäkohdat ja niiden soveltumattomuus sekä epämukavuus erinäisissä suhteissa on aikoja sitten ollut kaikille käyttäjilleen tunnettua, jotenka "Erään esiupseerin" sitä koskeva analyysi ei nähdäkseni tuo mitään uutta, muutamia kaunokirjallisia vertauksia lukuunottamatta. Muuten on tässäkin suhteessa arvostelu subjektiivista ja eriäviä mielipiteitä on esitetty, joista tietenkin jokainen on oikea.
Mitä taas tulee väitteeseen, että asevelvollisten puvut ovat "huonosti istuvia", niin että joukko niissä näyttää "ryysyläissakilta", niin on tässä tuntuvasti liioiteltu. Pukuja valmistetaan siksi monta eri suuruusnumeroa, esim. takkeja 22 eri suuruutta, että sopiva puku voidaan saada jokaiselle asevelvolliselle. Jos taas joku alokas ruumiinrakenteeltaan on ollut sellainen, ettei mikään yleisistä suuruusnumeroista ole hänelle sopinut, on hänelle erikoisesta tilauksesta teetetty puku Intendenttiosaston kustannuksella. Jos sotilaita on näkynyt huonosti istuvissa puvuissa, on syy etsittävissä asianomaisen päällikön välinpitämättömyydestä. Sitäpaitsi riippuuhan puvun ulkoasu myös suureksi osaksi tavasta, millä sitä kannetaan. Oliko entinen ryssien "piehootta" kauniimmin puettu kuin nykyinen jalkaväkemme, on, samoinkuin hajun paremmuus tai pahemmuus, makuasia, josta väitteleminen on jokseenkin hyödytöntä.
Eipä silti, etteikö olisi syytä saada armeijallemme kokonaisuudessaan erikoiset hienommat juhla- ja esiintymispuvut. Siitä kai kaikki periaatteessa ovat yksimielisiä. Mutta rahakysymys kiristää. Arveleeko "Eräs esiupseeri", että vaalea teräksenharmaa diagonaali on niin tuntuvasti halvempaa kuin esim. punaiseksi tai siniseksi värjätty, jotta sekä päällystön että miehistön varustaminen erikoisella, mainitusta kankaasta valmistetulla esiintymispuvulla ja "komeampien edustuspukujen" antaminen toistaiseksi vain kaartinjoukoille ja joillekin erikoisjoukoille tulisi verrattain halvaksi?
Muuten "Eräs esiupseeri" panee kirjoituksessaan pääpainon juhla- ja ulosmenopuvun ratkaisemiselle, mikäli allekirjoittanut on häntä oikein ymmärtänyt. Vai riittääkö kenttäpukukysymyksen ratkaisemiseksi, että niihin saadaan "hienompi väri ja kuosi ja että ne tehdään paremmasta kankaasta ja paremmin istuviksi"? Kenttäpukukysymys on "Erään esiupseerin" mielestä yksinkertaisimmin ratkaistavissa siten, että kun nuo hienosta kankaasta tehdyt esiintymispuvut ovat siinä määrin kuluneet, etteivät enää kelpaa alkuperäiseen tarkoitukseensa, niin ne yksinkertaisesti värjätään tummanharmaiksi ja muuttuvat näin kenttäpuvuiksi. Onko tummanharmaa siis havaittu taktillisesti edullisimmaksi väriksi? Ja missä ne kokeilut ovat suoritetut, joiden nojalla "Eräs esiupseeri" on asettunut tummanharmaan kannalle? Allekirjoittanut ei voi karkoittaa mielestään epäilystä, ettei "Eräs esiupseeri" ole ottanut huomioon, että jalkaväelle esiintyy, vieläpä ylen tärkeänä, eräs käsite, joka sotilasterminologiassa tunnetaan nimellä maastoutuminen.
Antaessaan asianomaisten pukujen suunnittelijain kuulla, mitä "ne tuhannet ajattelevat, jotka näitä pukuja joutuvat kantamaan", tarjoo "Eräs esiupseeri" myös ehdotuksen uusiksi virkapuvuiksi. Kun allekirjoittanut ei tunne niitä käytännöllisiä, sekä taktillisia että teknillisiä kokeiluja, joiden tuloksille ehdotus rakentuu, niin allekirjoittanut ei uskalla ruveta ehdotusta arvostelemaan. Sillä pois se, että allekirjoittanut epäilisi "Erään esiupseerin" ehdotusten syntyneen yhden aikakauslehtikirjoituksen laatimiseen tarvittavan suhteellisesti lyhyen ajan kuluessa!
"Erään esiupseerin" vaatimuksen, että virkapukujen uudistus on toteutettava ajoissa ennen ensi kesää, kyllä ymmärtää, samoinkuin sen kärsimättömyyden, jolla sotilaspiirit yleensä suhtautuvat ratkaisun viipymiseen. Ratkaisu ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen ja nopeasti suoritettavissa. Kaikille lienee tunnettua, että kysymyksen ratkaisemista varten on viime syksystä asti työskennellyt sitä varten asetettu Virkapukukomitea. Ratkaisun viipyminen ei johdu siitä, että Komitea olisi aika ajoin ollut toimettomana. On tarpeen tietää, että kysymyksen ratkaisussa esiintyy monta eri puolta, jotka kunkin vaativat osakseen perusteellisen ja huolellisen käsittelyn. Sillä jos tekeillä oleva virkapukujen uudistus valmistellaan puutteellisesti ja ratkaistaan löyhillä perusteilla, niin on meillä parin vuoden päästä kysymys uudelleen päiväjärjestyksessä. Ja onhan sitäpaitsi kysymys miljoonista. Esimerkkinä niistä syistä, jotka hidastuttavat asian nopeaa päätökseensaattamista, mainittakoon vain, että villatehtaat tarvitsevat verrattain pitkän ajan uusien väri- ja kangasnäytteiden luomiseen. Niinpä kun villatehtailta pyydettiin värinäytteitä sotilaspukukankaita varten, saapuivat ensimmäiset kolmen viikon kuluttua. Kun sitten värinäytteiden perusteella tilattiin muutamia kangaspakkoja, kesti toista kuukautta, ennenkuin ne saapuivat. Virkapukukomitean suunnittelemien kuosien ja samalla eri värien taktillisen sopivaisuuden kokeilemiseksi on valmistettava eri kankaista joku määrä kokeilupukuja. Niiden paraikaa käynnissä oleva valmistaminen Armeijan Pukimossa vie n. kuusi viikkoa. Sitten seuraavat kokeilut. Kun sopiva kuosi ja väri on määritelty, on vielä tutkittava asiantuntijoiden ja ammattimiesten apua käyttämällä eri värien javärjäysmenettelyjen sekä kangaslaatu jeaa kestävyys teknilliseltä kannalta, valittava valmistukseen sopivimmat villalajit, lankalajit, otettava selville niitä varten tarvittavien raakaaineiden hankintamahdollisuudet j. n. e. (On nimittäin huomattava, että sama värisekoitus käytettynä erilaisista villoista ja erilaisista langoista, samoinkuin erilaista kudontaa käyttämällä valmistettuihin kankaisiin antaa erilaiset tulokset. Väri ei niissä enää ole sama). Vasta kaikkien näiden valmistustöiden jälkeen voidaan uudet virkapuvut "lyödä kiinni."
Lopuksi vielä, mitä tulee "Erään esiupseerin" jälkikirjoituksessaan esittämään huomautukseen, ettei "upseeriyhdistysten mieltä juuri ole kysytty, kun on minkälaisia pukuja upseerien on kustannettava omilla varoillaan ", niin mainittakoon vain, että esim. v. 1923 on kaikilta joukko-osastoilta pyydetty lausunnot nykyisten virkapukumäärä jästen johdosta. Nämä lausunnot, osalta hyvinkin laajat ja perusteelliset, muutamilta joukkoosastoilta taas parilla rivillä kuitatut, ovat Intendenttiosaston hallussa. Mitään uudistusta tai muutosta nykyisiin virkapukuihin ei ole pantu toimeen, ilman ettei asianomaisen joukko-osaston tai aselajin t. m. s. mieltä sitä ennen olisi kysytty.
- Eräs intendentuurivirkailija.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti