24.12.17

Kodin sisustamisesta.

Tampereen Sanomat 234, 11.10.1925

Asunto, koti, rauhaisa levon ja virkistyksen tyyssija. Kotimme perusteella meitä arvostellaan naapureissa ia ulkomailla, ja sen vuoksi olisi kotimme saatava arvostelun kestäväksi. Meillä on ollut yleensä huonot asunto-olot, esim. Tanskaan ja Hollantiin verraten. Omassa maassammekin on kyllä paikkakuntia, joissa on omaperäinen, kehittynyt asuntokulttuuri niin arkkitehtuuriin kuin sisustustaiteeseenkin nähden, mutta ne ovat hyvin rajoitetut alueet suurten osien ollessa vielä alkeellisella kannalla joka suhteessa. Ruotsissa tehdään paljon ja hyvää työtä "kotiaatteen" hyväksi, ja on meilläkin menty eteenpäin, vallankin mitä pienasunnoihin tulee, kuten yleensä päivälehdissä näkyy, joissa selostetaan valtion, kuntien ja suurempien tehdaslaitosten saavutuksia tällä alalla. Tämä kaikki koskee kuitenkin varsinaista rakennustuotantoa, kun sensijaan kodin sisustus ja sen asianmukaisuus on vielä lapsipuolen asemassa. Saattaa olla mitä nykyaikaisimpia pienasuntoja, joiden rakenteellinen järjestely on moitteeton, mutta joita ei voi kodiksi sanoa; niin epämukavaksi ja epökodikkiaiksi ne on osattu murskata käytännöllisestä pohjastaan y.m. eduistaan huolimatta. Kotejamme pidetään sivistyksemme mittapuuna ja siksi olisi voimakas valistustyö saatava käyntiin. Kotien taiteellisen sisustuksen ja kodikkuuden hyväksi.

Kodilla tarkoitamme tavallisesti sisustusta, suljettua aluetta, jossa asumme. Useimmat meistä järjestävät koteja tai tulevat sen tekemään, suuremmassa tai pienemmässä muodossa. Sellaisissa tapauksissa, jolloin aloitamme alusta, on tehtävä luonnollisesti helpompi, siiloin on epäonnistumisen vaara pienin, jos sisustaa tarkasti jonkin vanhan tyylisuunnan mukaan, joka on vuosisatain kulujessa hioutunut ja joka tullaan aina hyväksymään. Mutta otamme myös sen mahdollisuuden huomioon, että sisustustarpeet ovat hankitut eri aikoina, saattavat olla eri tyylisiäkin, ja eitä näillä kuitenkin pitäisi saada syntymään rauhallinen, viihtyisä ja taiteellisia arvoja vastaava koti. Tämän vuoksi selostan kodin sisustusta, huomioon ottaen tavalliset, usein esiintyvät kysymykset.

Ensimmäinen ia ehkä määrälävin tekijä kotia sisustettassa on huoneiston rakenne. Useasti vaikeuttavat ovi- ja ikkuna-aukoilla pirstotut seinät sisustustehtävää, tekevätpä sen joskus mahdottomaksikin tyydyttävästi ratkaista. Saattaa olla useamman huoneen huoneistoja, joihin ei mihinkään saa sopimaan edes parisänkyjä tai muita suurempia huonekaluja tai ryhmiä. Jo huoneustoja suunnitellessa olisikin välttämättömät ja tavalliset huonekalut piirrettävä pohjakuvaan, jolloin ovet ja ikkunat tulisivat oikeisiin paikkoihinsa. Samaten ovien aukeneminen on tutkittava jo pohjassa ja piirretyllä kaarella merkittävä oven auetessaan tarvitsema tila. Tällöin vältetään ovien yhteenlyönnit ja helpoitetaan huonekalujen asettelua. Rakenteellisia kiinteitä tekijöitä ovat vielä: huomeidien pohjamuoto, niiden korkeus, yleinen tyyli, seinien ia lattian säännölliset tai epäkkäät muodot, ovi-ja ikkuna-aukot sekä niiden vuorilaudat ja myös huoneen uuni.

Yksikkötekijä sisustuksessa on huone. Kunkin yksityisen huoneen tehtävä ja tarkoitus on eriteltävä, jotta ne saisivat oman asianmukaisen leimansa. Huoneessa alamme tarkastelun ensiksi suuremmista pinnoista, lattiasta ja seinistä. Seinien sävyn ja värin määräävät seinäpaperit. Niitä valitessa on otettava huomioon lattian väri, tulevan maton väri ja kuviot, huonekalujen väri ja muodot, valaistussuhteet ja valaistuksen väri y.m. Hyvä värisiälvy. seinäpapereissa on hyvin nloutraalinen, ei mikään voimakas väri. Seinäpaperien tulee olla ilman erikoisesti huomattavia kuvioita, ne eivät saa toiselta seinältä katsottaessa juuri ollenkaan enää eroittautua. Tätä rauhallista taustaa vastaan on helpompi asettaa voimakasvärisemmät huonekalut, taulut y. m. Asia on toinen, jos seinät jaetaan listojen avulla pintoihin. Silloin voivat nämä rajoitetut alueet olla hyvinkin voimakasväriset ja kuvioiset, kuten esim, 1700—1800 luvulla käytetyissä tyyleissä, joissa tällaisiin pintoihin kankaalle maalattiin hyvinkin moninaisia kuvioita, jopa maisemia ja henkilöryhmiäkin. Seinäpaperien ei tarvitse olla kalliita ollakseen kauniita ja sopivia.

Lattiat olisi saatava huoneessa tummemmiksi tai muuten vaikuttamaan raskaammilta kuin seinät ja katto, jolloin tulee hyvä tasapainon tunne. Hyvän yhteenkuuluvaisuuden eri huoneiden vallilla saa voimakkaaksi, jos kaikissa huoneissa on samalaiset lattiat laatuun ja väriin nähden, esim. parkettilattia tai parkettilinoleumimiatto. Kaunis, joskin useasti liian vaalea, on puhdas maalaamaton puulattia, jolloin lattialankkujen tulisi olla mahdollisimman leveitä. Irtonaiset matot ovat asetettavat lattialle mahdollisimman tankoin seinien kanssa yhdensuuntaisiksi. Värilliset matot, itämaiset y.m. voivat olla joko suuria, jolloin ne käsitetään taustana niiden päälle tuleville huonekaluille, ja siis pitää niiden värin olla rauhallinen eivätkä kuviot saa olla liian huomattavia, tai pienempiä, jolloin ne on käsitettävä erillisinä koristetekijöiinä, jotka voivat olla hyvinkin voimakasvärisiä ja -kuvioisia. Liian paljon tällaisia erillisiä mattoja älköön kumminkaan käytettäkö.

Huonekalujen suhteen on ensin arvosteltava, ovatko ne samassa mittakaavassa huoneen kanssa. Suureen huoneeseen suuria ja raskaampia pieneen sirompia huonekaluja. Kalustot voidaan asettaa huoneeseen usealla eri tavalla. Varminta on asettaa ne seinien suuntaan tai niin, että ne poikkeavat niistä kohtisuorasti. Jos täten saatu vaikutus tuntuu liian jäykältä, voidaan asetelmaan tehdä poikkeuksia, mutta pitää ne silti olla hyvin yhteenkuuluvia, eikä niitä saa olla liiaksi, sillä silloin huone vaikuttaa levottomalta. Tuomittava on esim. sellainen vanha tapa, joita tavataan vallankin maalla, että jokin suurempi esine, piironki, sohva tai sänky, asietetaan kulmaan vinottain, jolloin niiden taakse jää käyttämätön tyhjä tila. Ne rikkovat koko huoneen järjestelyä. Tällä lailla voi asettaa kyllä jonkin kevyemmän huonekalun, joka ei ole suorakaide, mutta niin että sen eroittama tila käytetään tai voidaan käyttää.

Kun huonekalut ovat saadut oikein asetetuiksi lattialle, ovat järjestettävät yhteenkuuluviksi seinien kanssa taulujen y.m. avulla.

Huonekaluja ja tauluja asetellessa otamme tukikohdaksi jonkun suuremman huonekalun, kaapin, pöydän, t.m.s., ja suuremman taulun muodostaman ryhmän, jonka molemmin puolin asetamme pienemmät huonekalut ja taulut symetrisean asemaan tai muuten hyvään tasapainoon, ottaen huomioon niiden värit, muodot ja yltisen tummuuden. Ryhmät saamme vielä kokonaisemmiksi jos käytämme välittäjinä näiden suurempien esineiden välillä pikkutauluja tai muita koriste-esineitä. Huonekaluja ja tauluja asetellessa on valaistussuhteet otettava tarkasti huomioon. Taulun kehyksien tulee sopia yhtähyvin taustaan ja ympäristöön, kuin itse tauluunkin. Taulujen korkeutta lattiasta määrättäessä on paras asettaa ne yleensä silmän korkeuteen, isommat siten, että taulun horisonttitaso ja silmä ovat samalla korkeudella.

Taulujen välimatkaan toisistaan on myös kiinnitettävä huomiota. Seinässä vaikuttaa kukin taulu yksinään ja kaikki yhdessä. Huonekaluja ja tauluja sekä muita sisustustarpeita ei huoneessa saa olla liian paljon. Huone vaikuttaa sitä rauhallisemmalta kuta vähemmän siellä on tavaraa ja mitä paremmin ne sopivat toisiinsa.

Ikkuna-aukkojen järjestely on hyvin suurimerkityksellinen. Jos asetamme kautta ikkunan ohuen värillisen verhon, saamme huoneelle hailuamamme värisävyn ja voimme sen avulla myös heikontaa valoa mielemme mukaan. Raskaammat verhot, niiden laatu, väri ja asettamistapa, riippuvat koko huoneen tyylistä. Usein tavatut valkeat, koviksi tärkätyt pitsiverhot sopivat hyvin harvoin. Verhoja ei saisi vetää käärölle alhaalta solmiten, ellei jokin muu huoneessa yhteenkuuluvaisuuden vuoksi sitä erikoisesti vaadi.

Keinotekoinen valolähde ja valo ovat myös suuret tekijät, koska talvisin joudumme olemaan suurimman osan päivästä niiden varassa. Valolähteen asema on tarkoin harkittava, jotta se olisi mahdollisimman edullisessa paikassa itse huoneeseen ja huoneessa tehtävään työhön nähden. Varjostinlaitteet, lamppukuvut ja kangasvarjostimet vaatisivat paljonkin sanomista, mutta huomautettakoon vain, että ne, samaten kuin akkunakin, määräävät valovoimakkuudellaan, värillään ja oikealla asetuksellaan koko tunnelman huoneessa. Hyvin asetettu huoneensisustus voi huonosti ja epäedullisella värillä valaistuna menettää kaiken, ja myös päin vastoin.

Värejä ovat suomalaiset jo vanhoista ajoista asti osanneet käyttää erinomaisella taidolla. Tätä todistavat kuulut ryijymme y.m. kutomatyöt sekä koriste-esineissä ja huonekaluissa käytetyt voimakkaat hyvin valitut värit. Pitäisi ruveta yleisemmin käyttämään värejä kodeissa. Voimakkaita värejä käytettäessä pitää olla kyllä varma väriaisti, mutta kun seuraa vanhoja esimerkkejä, ei juuri epäonnistu. Jos ei ole varma itsestään, niin voi käyttää hillitympiä, selvästi toisilleen sukua olevia värejä, jolloin tulee hyvä yhteenkuuluvaisuus koko huoneeseen ja samalla kodikas, rauhallinen tunne.

Värit tekevät myös. taitavasti niitä käytellen, eri huoneet yhteenkuuluviksi keskenään ja antavat ne kullekin kodille ten omistajien mukaisen persoonallisen leiman.

Sisustustaide on taiteenhaara, jota jokainen voi omassa kodissaan tuloksellisesti harjoittaa. Onnistuminen tuo iloa samalla kun se innoittaa yrittämään siksi kunnes jokainen koti on todellinen taideteos.

- Veikko Kallio.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti