Suometar 47, 23.11.1855
(O. W. S).
Kankaan kutomiseen hankkiessa pannaan täällä kaikki langat rullalle ja kangas luodaan huoneen seinällä. Kangastuolit owat Suomenmaassa olewain kaltaiset; mutta kankaan asettaminen niihin on toisenmoinen. Likkaa ei kierretä ympäri tukkia, waan niotaan kiini johonkuhun tukin taakse aseteltuun punhun. Klowia ei kutoessa tarwita, waan kutoja wetelee kaidetta käsillänsä aina senjälkeen kuin polkee kangasta. Ettei kaide wedellessä rikkousi, owat sen sekä päälliseen että alaiseen puoleen liitetyt paksut puut. Näin kudottu kangas tulee harwaa, mutta wanuttamisella saadaan se tiwiksi. Monenmoisia puna- ja keltakirjawia nauhoja eli rihmoja owat tytöt tottuneet walmistamaan. Niitä kutoessa pidetään tiuhtoa; mutta harrroin käpyä. Myös owat taitawat rasoja (wanttuita) kutomaan. Näitten suut kaunistetaan jo kutoessa punaisilla sisään kudotuilla langoilla. — Parkitessa ajetaan karwa nahoista ei kalkilla, waan liottamalla. Parkitsemiseen käytetään enämmiten koiwun kuoria. Parkissa olewa nahka otetaan usein käsiin ja hierotaan wisusti; sen kautta tulewat kaikki parkitut nahat aiwan pehmoisia. Kalan-raswaa käytetään aina nahkain woiteeksi. — Muutamia wäriä owat tytöt myös tottuneet painamaan. Intikolla painetaan sinistä ja kelta-ruohoilla keltaista. Kewäisin wärjätään kaikki kalan-pyydykset koiwun kuorilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti