Lippumme

Aamulehti 4, 5.1.1918

Nopein askelin lähestyy nyt lippukysymyksemme lopullista ratkaisuaan. Siitä, minkälainen tämä virallinen ratkaisu on, riippuu, tuleeko lopultakin juhliimme sopusointua ja eheyttä väreissä, vai nähdäänkö edelleenkin monenmuotoisia ja -värisiä lippuja meillä käytettävän.

Ei liene kuin yksi mieli siitä, että uljas vaakunamme olkoon Suomen tasavallan valtiollinen lippu. Mutta koska se kauppa- ja merilippuna - etäältä katsottuna - on epäselvä, ja sen lisäksi, jokapäiväiseen käytäntöön otettuna useimmille vaikeasti valmistettava, on meillä oleva myöskin kansallinen lippu, jota voitanee samalla käyttää kaupan ja merenkulun alalla ehkä vähän muutettuna.

Mutta mikä sitte on oleva Suomen suomalaisen kansan kansallislipun värinä? Kun nyt kerran punakeltaisen värin kannattajat saavat värinsä valtiolippuumme, niin eihän liene muuta kuin oikeus ja kohtuus, että sinivalkoisen hyväksyjät saavat värinsä kansallislippuun!

Niinhän muka on ehdotettukin. Onhan senaatin lippuehdotuksessa keltaisen ristin ja punaisen pohjan välille otettu sinivalkoinen juova! Mutta se ei riitä!

Ristilippua tahdotaan meille niinkuin on muillakin pohjoismailla. Mutta väitetään, että Helsingissä kansalaisten ehdottama valkoinen risti sinisellä pohjalla etäältä katsottuna voi erehdyttää Ruotsin lipun suhteen. Ja niinhän saattaa ollakin. Mutta mikä estää meitä laatimasta lippuumme sinisen ristin valkoiselle pohjalle! Tätä väriyhtymää käyttäen tehdään oikeutta myöskin sille valtavalle osalle kansastamme, joka on oppinut pitämään - ja yhä edelleen aikoo pitää - sinivalkoista Suomen kansallisina väreinä.

Sininen risti valkoisella pohjalla erottautuisi selvästi muista pohjoismaiden lipuista. Se olisi juhlallinen katsella ja helposti valmistettava. Sitä vastoin senaatin ehdottama monivärinen lippu - laidasta laitaan laskettuna seitsemän värialuetta sisältävä - olisi suuritöinen ja ylen hankala valmistaa. Kauppa- ja merilipussa voisi sinisen ristin ohella kansallislippumme yläkulmassa olla koko alan täyttävä vaakuna. (Värieheyden vuoksi valkoinen leijona punaisella pohjalla.)

Lippukysymyksemme ratkaisu on siksi tärkeä ja kauvas kantava asia, että se nyt aivan ensi tilassa on otettava julkisesti pohdittavaksi. Keskustelkoon asiasta seurojen ja yhdist. kokouksissa ja saatettakoon maalaisten mielipiteet myös julkisuuteen. Varma uskomme on, että sinivalkoisella lipulla on voimakas kannattajajoukko maaseudulla. Ei kansanjuhlissa maaseudulla liene monastikaan - jos koskaan - nhty kunniaportteja ja juhlakenttiä punakeltaisin värein koristeltuina, mutta kyllä sinivalkoisin. Tehtäköön nyt lippukysymystä ratkaistaessa oikeutta myöskin tämän värin tunnustajille!