Värit ja liike-elämä.

Liiketaito 1, 1927

Värien merkitys jokapäiväisessä elämässä on suuri. Kuinka paljon vaikuttavampia olisivat esim. elävät kuvat, jos niissä kaikki esiintyisi luonnollisissa väreissään? Kuinka harmaalta ja ikävältä näyttää luonto silloin kuin siitä kaikki väriloisto on kadonnut?

Värien vaikutusta kuvaa lyhyesti sananparsi, se teki häneen saman vaikutuksen kuin punainen vaate härkään j. n. e.

Punainen, veren väri, on kaikkein kansanomaisin. Purppura oli vanhin ylhäisyyden ja loiston merkki. Voidaan sanoa, että jo alkuperäisimmillä asteilla olevat villikansat ovat pitäneet punaista väriä kaiken komeuden huippuna. Venäläisten mielestä on punainen ja kaunis melkein sama asia ja ryssän punainen paitahan on kaikille tunnettu.

Jos lapselle antaa värilaatikon, voi helposti seurata, mitkä värit enimmän miellyttävät kehittymätöntä väriaistia. Ellei ole kysymys lapsesta, jolla on perinnöllinen väriaisti, jonka hyviin usein tapaa, niin voi uiia miltei varma siitä, että punaineb väri on ensimmäinen, johon hän tarttuu. Toinen väri, josta lapsi myös pitää, on viheriäinen. Se on väri, jota hän on paljon nähnyt sekä luonnossa, että kodissaan, varsinkin juhlatilaisuuksissa, jolloin viheriäistä on tuotu kotiin. Viheriä on keltaisen ja sinisen yhdistys. Punainen, keltainen ja sininen ovat perusvärejä, joita yhdistämällä muut värit on saatu aikaan.

Punaisella värillä on kiihoittava vaikutus. Ilmanko vallankumouslippu, hätämerkit j. n. e. ovat punaisia. Viheriä väri taas vaikuttaa rauhoittavasti. Kun ajattelee lepoa, niin tulee väkisinkin ajatelleeksi metsän vehreyttä, niittyjen auringon valassa kuultavaa vehmautta tai meren kuulakan vihertäviä tyrskyjä.

Kullakin värillä yksikseen on oma vaikutuksensa, joka usein voi olla jonkunmoinen kuvastus niistä luonnon esineistä jotka ovat saman värisiä. Kun näemme punaisen lipun, emme ehdottomasti ajattele verta, mutta vuosikausien kuluessa se on ihmiseen alkanut tehdä vaikutuksen, joka kiihoittaa kuten veren näkeminen.

Asettakaamme sitten värejä rinnatusten. Esim. edellämainitut punainen ja viheriä. Silloin näyttää punainen punaisemmalta ja viheriä viheriäisemmältä. Rinnakkain asetettuina ne siis tehostavat toisiaan. Kun näitä värejä käytetään rinnatusten, on siis opittava saamaan aikaan oikea suhde. Maalaistyttö voi pukea päälleen punaisen liivin ja viheriäisen hameen ja luulee näyttävänsä hyvinkin "hienolta". Sivistynyt nainen voi käyttää aivan samoja värejä, mutta saa aikaan niillä aivan toisen vaikutuksen. Hän käyttää esim. punaista hyvin säästäen, ehkäpä liittää pukuunsa yhden ainoan punaisen ruusun ja niin on kaikki räikeä vaikutus hävinnyt.

Tässä puhuttiin värien räikeydestä. Sitä taas voidaan myös lieventää esim. valkoisen avulla. Räikeänviheriäinen väri voidaan lieventää esim. jakamalla se valkealla neliöihin tai sopiviin kuvioihin niinkuin naisten leningeissä on tapana.

Värejä, jotka loukkaavat toisiaan ja jotka tekevät toisensa joko vaaleammiksi tai tummemmiksi, ovat seuraavat:

Tummemmilta (resp. räikeämmillä) näyttävät:
Punainen
Oranssin-punainen
Oranssi
Oranssin-keltainen
Kellertävän-viheriä
Viheriä
Viheriän-sininen
Sininen
Punaisen-sininen
Violetti
Purppura

Vaaleammilta näyttävät:
Oranssin-punainen
Oranssi
Oranssin-keltainen
Keltainen
Vihertävän-keltainen
Kellertävän-vihreä
Vihreä
Vihreän-sininen
Sininen
Purppura
Punainen

Nämät värit ovat siis erotettavat toisistaan valkoisella tai mustalla. Luonnollisesti soveltuu tähän tarkoitukseen myös harmaa. Musta vastakohtana saa kaikki värit näyttämään valoisammilta, kun valkoinen taas tummentaa ne. Harmaa neutralisoi kaikki keskiväritunnut, vaikuttaa samoin kuin valkoinen väri tummissa väreissä ja mustan tavoin vaaleissa väreissä.

Milloin on sitten käytettävä väriisolaattorina mustaa, milloin valkeata ja milloin harmaata? Tähän voidaan antaa seuraavat yleispiirteiset säännöt:

Musta on aina sovelias käytettävaksi kahden loistavan värin kera ja parempi kuin valkoinen seuraavissa yhdistelmissä:
Punainen ja oranssi,
Punainen ja keltainen,
Oranssi ja keltainen,
Oranssi ja vihreä,
Keltainen ja vihreä.

Valkoinen lisää kalkkien värien intensiivisyyttä ja sitä on mieluimmin kuin mustaa käytettävä seuraavissa väriyhdistelmissä:
Punainen ja sininen,
Punainen ja violetti,
Oranssi ja sininen,
Oranssi ja violetti,
Keltainen ja sininen,
Vihreä ja sininen,
Vihreä ja violetti.

Harmaata on käytettävä mustan asemasta seuraavissa yhdistelmissä:
Oranssi ja violetti,
Viheriä ja sininen,
Viheriä ja violetti.

Värien sommittelu vaatii väriaistia. Siihen ei voi mekaanisesti tottua, mutta suurimpia kompastuksia voidaan kuitenkin aina välttää. Juuri väri-isolaattorien käyttäminen on tässä suhteessa oivallinen ikeino. Siellä, missä epävarmuutta ilmenee, voidaan siis näihin aina edullisesti turvautua. Kun valaistuksen väri vielä paljon vaihtelee, niinkuin esim. meillä, jossa sama näyttely esiintyy sekä keinotekoisessa valossa että päivänvalossa, niin on väri-isolaattorien käyttäminen aina edullinen. Asettamalla esim. näyte-akkunaan, jossa on kankaita, naisten pukuja j. n. e. isolaattoreiksi sopivia mustia ja harmaita esineitä, niinkuin hattuja, puuhkia, kaulaliinoja j. n.e. voidaan värivaikuitus helposti tehdä edulliseksi vaikka alkuvärit olisivat olleet räikeät ja mauttomat. Täytyy sanoa, että esim. ranskalaisen hyvä maiku on juuri tässä. Pariisitar on kuuluisa siitä, että hän parilla nauhanpätkällä voi saada pukunsa tai hattunsa aistikkaaksi ja hänen salaisuutensa on juuri tällä alalla. Samoin on wienittären laita. Pariisin viimeisessä taideleollisuusnäyttelyssä oli Itävallan paviljongissa erään wieniläisen muotiliikkeen näyttely, joka herätti sangen suurta huomiota. Siinä oli värin katkaisijoita käytetty hyvin räikeästi aivan kuin paikkoja vaatteissa ja samalla saatu aikaan esim. naisen puvuissa vartalon sopiva esiintuominen tai sen piirteiden miedontaminen.

Tällä tavalla siis aina pääsee pahimmasta pälkähästä. Lueteltakoon vielä muutamia värivastakohtien vaikutuksia. Seuraavat värivastakohdat ovat sellaisia, että niitä menestyksellä voidaan käyttää:

Erinomaisen vaikuttavia miltei kaikissa olosuhteissa:
Normaali-punainen ja sininen,
Oranssin-punainen ja sininen,
Oranssin-keltainen ja violetti,
Keltainen ja violetti.

Hyvä, mutta voimakas vaikutus:
Normaali-punainen ja sinisen-viheriä,
Normaalipunainen ja viheriä,
Oranssi ja sininen,
Kellertävän viheriä ja normaaliviheriä,
Vihertävän keltainen ja tulipunainen.
Normaalivihreä ja purppura,
Normaalivihreä ja oranssin-punainen.

Pikkusoman vaikutuksen tekevät esim.:
Normaalipunainen ja viheriänkeltainen,
Tulipunainen ja viheriä,
Oranssin-punainen ja keltaisenviheriä,
Oranssin-punainen ja purppura,
Oranssi ja vihreä,
Oranssin-keltaimen ja turkoosi,
Vihertävän-keltainen ja oranssinpunainen,
Sinisen-viheriä ja purppura.

Sangen hyviä väriyhtymiä ovat myös seuraavat:
Tulipunainen ja turkoosi,
Tulipunainen ja sininen,
Oranssinpunainen ja violetti,
Oranssinpunainen ja turkoosi,
Oranssi ja violetti,
Oranssi ja turkoosi,
Oranssi ja sinisen vihreä,
Oranssin-keltainen ja purppura,
Oranssin-keltainen ja sininen,
Keltainen ja purppura,
Vihertävän-keltainen ja purppura,
Vihertävän-keltainen ja normaalisininen,
Kellertävän-vihreä ja sininen,
Sinisen-vihreä ja violetti.

Mainittakoon edelleen, että kaikki sellaisenaan hillityt värit ovat vaarattomampia käyttää kuin räikeät. Hillitty ja rauhallinen tunnelma näyte-ikkunassa, jota lisää joku sopiva samansisältöinen esine, taulu, huoneen sisuskuva, kukkalaite, kuvanveistos j. n. e. voi tehdä näyttelyn aivan yhtä puoleensavetäväksi kuin voimakkaimmat värit ja voimakkain valaistus.

Luonto käyttää sekä räikeitä, että hillittyjä värejä. Usein se leikkii värien moninaisuudella, esim. syksyllä, usein se tyytyy ainoastaan muutamiin väreihin. Mutta luonto on aina mestarillinen värien sommittelija, se ei sattumaltakaan hairahdu tässä suhteessa ja senvuoksi onkin hyvin viisasta jäljitellä luonnossa esiintyviä väriyhtymiä. On koetettava järjestää näyte-ikkunaan esim. kirkkaan kesäpäivän värit ja näiden yhteyteen juuri sen scsonkin tavaroita, uimapukuja, uimalakkeja, kesäpukuja, kesäkankaita j. n. e. Metsästystarpeet järjestettyinä syksyn väririkkaaseen ympäristöön tekevät hyvin edullisen vaikutuksen j. n. e. Värien sommittelu siis vaatii noudattamaan oppi-isistä viisaimman, s.o. luonnon monipuolisen hienoa valintaa. Sen, joka tahtoo oppia sommittelemaan värejä oikein, on aina etsittävä ne luonnosta. Luonnon tietosanakirja on aina ja kaikkialla käytettävissä. Tätä kirjoittaessani esim. silmäilen akkunastani erääseen puistikkoon, jonka taikana olevat rakennukset suklaanruskeine kattoineen antavat minulle ohjetta siitä, kuinka tulen järjestämään erään mattonäyttelyn.

Suurta räikeiden tai loistavien värien paljoutta on vältettävä. Niin tekee luontokin. Pohjois-Suomen harmaaseen luontoon on se syksyllä asettanut penikulmaisten soiden monet värivaihtelut ja syysauringon punan, mutta mitä etelämmäksi tullaan ja mitä useampia värejä ilmestyy, sitä säästäväisemmin se punaista ja punakeltaista käyttää. Se jolla ei ole väriaistia, tarvitsee korillisen tulipunaisia ruusuja, nauttiakseen niiden ihanuudesta, hienon naisen tummassa tukassa näyttää yksi ainoa viheriäisten lehtien ympäröimä ruusu kauniimmalta kuin kokonainen ruusutarha.

Seuraavia väriyhdistelmiä on vältettävä:
Normaali-punainen ja violetti,
Tulipunainen ja violetti,
Oranssi ja purppura,
Oranssinkeltainen ja vihreä
Keltainen ja sinisen-vihreä,
Keltainen ja vihreä,
Vihertävän-keltainen ja turkoosi,
Sinisen-vihreä ja sininen,
Sinisen-vihreä ja vihreä,
Sinisen-vihreä ja kellertävän-vihreä,
Sinisen-vihreä ja turkoosi.

Eräs tärkeä seikka värejä käsiteltäessä on vielä n. k. väriväsymys. Jos silmä pitkän aikaa katsoo samaa väriä, on vaikutus se, että väri yhä enemmän alkaa sekaantua värin komplementtiin, joten väri alkaa näyttää harmahtavalta ja likaiselta. Tämä sama tunne säilyy vielä, kun otetaan katseltavaksi toinen samanvärinen esine tai sen komplementti. Tällä tavalla ei katselija lopulta saa oikeata käsitystä hänelle näytetyn esineen väristä. Jos  silmä esim. ensin kauan aikaa katselee punaista ja senjälkeen oranssia, niin näyttää oranssi keltaiselta, viheriä kauankatsotun punaisen värin jälkeen, näyttää sinisen viheriältä, sininen punaisen jälkeen vihertävänsiniseltä j. n. e.

***

Yllä on esitetty muutamia tärkeimpiä seikkoja väreistä. Näiden perusteella voidaan m. m. jo päättää se, että jokainen väri on asetettava sellaiseen ympäristöön, missä se ei häiriinny tai missä se esiintyy sopivassa värisoinnussa. Tässä huomataan siis käiksi selvästi toisistaan eroavaa periaatetta. Jos tavara esim. on asetettava hyllylle, on sen esiinnyttävä oikeassa värissään, sillä ostaja, joka on myymälässä, haluaa useimmiten jotakin määrättyä väriä. Jos taas tavara on näyte- ikkunassa, on se asetettava siten, että kokonaisuus tulee puoleensa vetäväksi j. n. e. Kun erikoisesti on usein kysymys muotiväreistä, niin on selvää, että juuri näiden täytyy esiintyä mahdollisimman puhtaina, sillä muuten voi ostaja tulla siihen käsitykseen, ettei kaupassa ole ollutkaan haluttua väriä.

Häiritsevän vaikutuksen värien näyttämisessä tekee myös se, että samaa väriä näytetään liika kauan. Tämä johtaa siihen seikkaan, joka jo edellä mainittiin, että seuraavat värit menettävät katsojan silmissä oikean luonteensa, ne näyttävät epäpuhtailta ja hämäriltä ja ostaja ei mielestään ensinkään löydä haluamaansa väriä. Aina on siis muistettava, että vaihtelu tässä tapauksessa on tärkeä.

Tausta, jolla värit esiintyvät on luonnollisesti suurimerkityksellinen. Yleensä ei tausta saa olla kirkas, esim. kirkkaaksi kiillotettua puuta, paitsi esim. silloin kuin on kysymys juuri tavarasta, jota käytetään tätä taustaa vastaan. Taustan suhteen on huomattava, että tumma tausta aina tekee valeat esineet vaaleammiksi.

***

Yllä olevan ohessa olemme tahtoneet myös jonkun verran tiedustella nykyaikaisia suuntia pääasiallisesti akkunanäyttelyiden värisommitteluinin nähden. Tässä suhteessa käännyimme rouva STOCKMANN'in puoleen, joka järjestää tätä alaa STOCKMANN'in tavaratalossa ja joka on myös useiden ulkomaamatkojen kautta perehtynyt alaan.

Rouva STOCKMANN huomautti, että piirteiden harmonialla on tässä suhteessa sangen suuri merkitys. Jos ajatellaan esim. pohjoista syyspäivää, niin ei syksyn vaikutus riipu ainoastaan väreistä, vaan esim. siitä, että pilvet ovat lähellä maata, näköalat ovat ahtaat j. n. e. Kirkas kesäpäivä taas liittää mieleen laajat näköalat j. n. e. Tästä syystä esim. surutavarat parhaiten asetetaan näkyville matalia ääriviivoja noudattamalla, jotavastoin kirkkaat ja iloiset värit paremmin sopivat korkeille ääriviivoille.

Tämä on siis oikeastaan luonnon seuraamista, mutta samalla tavalla voidaan improvisoidukski väri- ja ääriviivataustaksi ajatella esim. jotain taulua. Se voi antaa helposti käsityksen korkeus-, syvyys- j. n. e. suhteista. Taulujen pohjalla voidaan myös suunnitella sopivia värisointuja.

Yleensä voidaan tehdä määrätty suunnitelma jo ennen ja toteuttaa se. Näin on asianlaita, jos näyttely esim. käsittää maiseman, huoneen j. n. e.; mutta toiselta puolen työskentelee dekoratööri usein ilman suunnitelmaa ja koettelemalla. Yleensä on suunnitelma mahdollinen esim. silloin kuin on kysymys monista eri väreistä, esim. langat, joten voidaan saada aikaan haluttu vaikutus.

Esineillä tulee olla luonnollinen ja niiden käytännön edellyttämä tausta. Valkoinen hammasharja näyttää edulliselta esim. mustaa samettia vastaan, mutta sametti ja hygienia eivät oikeastaan sovi yhteen. Tästä syystä täytyy hammasharja asettaa näytteille esim. sinertävän harmaata, vaaleanruskeaa tai muuta sopivaa "sairaalataustaa" vastaan.

Hyvin tärkeä seikka on se, että akkunanäyttelyt eivät tule yksitoikkoisiksi. Yleisö ei mielellään aina näe yhtä ja samaa. Sitä kyllästyttää aivan yhtä paljon yhtämittainen värien rikkaus kuin värien köyhyys, samoinkuin aina uudistuva samantapainen asettelu. Aina vaihtelua, se on myös värien sommittelun alalla tärkeä tekijä ja senvuoksi täytyykin dekoratöörin aina keksiä uutta ja uutta.

Tausta on sitävarten, että se antaisi painoa esineen oikealle värille. Kristallia esim. ei voi asettaa viheriäiselle taustalle, sillä sen kautta ei kristallin oikea väri tule näkyviin. Aluminiumiastiat eivät sovi harmaata vastaan, sillä niiden oikea väri näkyy parhaiten esim. viheriää ja sinistä vastaan. Jos tahtoo esim. asettaa näytteille saman värin eri vivahduksia, on musta tausta sovelias j. n. e.

Lopuksi mainitsi haastateltumme, että näyte-esineiden värien paljous tukea markkinamaisen vaikutuksen ja alkaa yleensä olla häviämässä. Se on soveliasta juuri markkinoiden, esim. joulumarkkinoiden edellä, mutta ei suinkaan sääntönä, sillä nykyään aletaan päästä yhä yksinkertaisempiin ryhmityksiin, joilla kuitenkin saadaan yhtä suuri kokonaisvaikutus kuin monia esineitä sisältävällä markkinamaisella näyttelyllä.

***

Ylläolevasta Rouva STOCKMANN'in haastattelusta, jonka hän antoi joulukiireiden lomassa pyydämme lausua kiitollisuutemme. Se sisältää hyvin tärkeitä pääpiirteitä tältä alalta, jotka henkilö, joka käytännöllisellä alalla työskentelee voi helpommin kuin teoreetikko esittää. Se olkoon siis sopivana loppulauseena niiden teoreettisten seikkojen käytäntöön sovelluttamisessa, jotka on edellä esitetty.

I. L.