Lähetettyjä kirjoituksia. Missä ovat sinivalkoiset liput?

Uusi Suometar 38, 23.4.1918

Kaikkialla kaupungissamme liehuvat nyt liput. Me iloitsemme vapaudesta ja tervehdimme saksalaisia aseveljiämme.

Mutta missä ovat Suomen suomalaisten kauniit värit? Miksi ei kohoteta sinivalkoisia lippuja? Syynä lienee taas tuo suomalaisten hitaus ja vaatimattomuus, heidän nöyrä ja alistuvainen mielensä. Suomalainen tietenkin tuumii: Ei nyt sovi riidellä väreistä; nyt tulee elää sovussa, kun nuo saksalaisetkin ovat täällä. Siellä näkyy olevan jo niin paljon punakeltaisia ja leijona-lippuja, että näyttäisi niin kovin ristiriitaisella ja omituiselta, etenkin vierasmaalaisesta, jos
minäkin nyt vielä vetäisin esiin oman sinivalkoiseni. Kyllähän se lippuasia sitten järjestetään. Näin näkyvät ajattelevan suomalaiset, sinivalkoisen puoltajat, samalla kun toiset kiireimmän kaupalla ja kuin käskystä kohottavat omat värinsä, punaisen ja keltaisen.

Ottakaamme huomioon, että lippumme värejä ei ole vielä määrätty. Ei meidän sinivalkoisten siis tule olla liian hienotunteisia, kun eivät  punakeltaisenkaan kannattajat sitä ale. Emme me loukkaa heidän tunteitaan enemmän kuin hekään meidän, vaikka näytämmekin, mistä väreistä pidämme. Ne jotka vetävät esiin punakeltaiset liput, tahtovat ikäänkuin huomaamatta työntää sinivalkoiset syrjään ja sanoa: kuten näitte, tunnustavat kaikki yksimielisesti Suomen lipuksi punakeltaisen. - Ei, meidän, sinivalkoisten tulee pyrkiä samaan! Meidän tulee näyttää, että enemmistö sittenkin kannattaa sinivalkoista. Emme saa antaa tilaisuuden toisensa jälkeen luisua käsistämme. Meidän tulee kerrankin ottaa alote.

Mitä muuten tulee punakeitaisseen lippuun, niin luulisi jokaisen ainakin nyt näkevän ettei se sovellu vapaalle Suomelle. Se muistuttaa liiaksi punaisesta hirmuvallasta, - Kapinallisten aikana liehui Senaatin katolla punainen lippu. Punainen on siellä yhä vieläkin, - leijonaa ei kauemmaksi juuri eroita.

Mutta kuvitelkaapa, että siellä liehuisi komea sinivalkoraitainen, jonka värit ovat puhtaat ja kirkkaat. Niin, kuten sanottu, leijonalippua ei ole vielä päätetty Suomen lipuksi. - Miksei siis Senaatinkin katolle voisi vaihteen vuoksi kohottaa Suomen kansan enemmistönkin lippua sinivalkoista.

Suomalaiset, älkäämme viivytelkö. Pois punaiset, pois leijonat! Vetäkäämme näkyviin omat sinivalkoiset lippumme!

P. F. W.