Maanmittaus, toinen vuosikerta 1927, Valtioneuvoston kirjapaino, Helsinki 1928
"Reichsamt für Landesaufnahmen" vv. 1926-27 vuosikertomuksessa N:o 3 E. Oppermann julkaisee kirjotuksen "Wilhelm Ostwaldin värioppi ja kartografia", missä pohditaan mainitun väriopin sovelluttamismahdollistiuksia kartografiaan. Kuten tunnettua on prof. Ostwaldin, monivuotisten tutkimusten tuloksena väreistä ja niiden keskinäisistä suhteista onnistunut määritellä värien todelliset alkiot ja keksiä keinot näiden alkioiden mittaamiseksi. Kartografin mieltä kiinnittävät ne käytännölliset vaatimukset, jotka Ostvvald asettaa painatustekniikalle. Hänen mielestään ei mitään väriä saisi muodostaa painamalla väri toisen päälle, vaan olisi kutakin väriä varten aina tehtävä oma kivi. Värien toistensa päälle painamista vastaan Ostwald tekee useita oikeita huomautuksia. Näin muodostettavan värin oikeata lopullista arvoa on sangen vaikea määritellä ja sen sävy riippuu painokoneen kulusta. Kolmesta väristä ei sekottamalla saa puhdasta värisävyä, vaan tarvitaan siihen vähintäin viisi perusväriä. Vaikeuksia useampia värejä päällekkäin painettaessa syntyy myöskin siitä, että alemman värin pitää saada kuivaa ennenkuin sen päälle tuleva väri painetaan ja jo kolmas väri saa aikaan sen, että sävy tulee liian syväksi ja raskaaksi, saa rasvamaisen kiillon ja kuivuu huonosti. Ostwaldin vaatimusten mukaan painetut kartat tulisivat kovin kalliiksi eikä toistaiseksi ole edes yritetty Ostwaldin teorioja käytäntöön sovelluttaa. Useat tunnetut kartografit, kuten prof. Haack, Stielerin atlaksen X:nnen painoksen julkaisija, ja prof. Eckert antavat kuitenkin suuren arvon Ostwaldin väriopille ja viimemainittu ennustaa, että aikaa myöten kartografia siitä tulee saamaan paljon hyödyllistä käytäntöön sovellettavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti