Värjäyksen tietopuolta.

Kutoma- ja paperiteollisuus 1, 20.1.1908

(Jatkoa N:o 9 v. 1907.)

Värjäävään luonteeseensa nähden voidaan substantiviset värit jakaa kolmeen ryhmään:
1. Sellaisiin, jotka värjäävät tehottomassa hauteessa, lisäke-aineina joko ruokasuola tai glaubersuola. Sellaisia ovat useat n. s. diaminivärit.
2. Sellaisiin, jotka värjäävät joko tehottomassa (neutralisessa) tai heikosti lipeisessä hauteessa. Tällöin käytetään lisäke-aineina glaubersuolan (10 -20%) ohella soodaa (1-3%). Näitä ovat useat n. s. benzovärit kuten esim. benzopurpurini.
3. Sellaisiin, jotka paraimmin värjäytyvät lipeisessä liemessä. Lisäke-aineena sooda tai potaska. Näitä vaan on vähänen määrä.

Mutta substantivisten värien n. s. substantivisuus ei koske yksinomaan puuvillaa. Myöskin villaan nähden on näillä suuri käytäntönsä. Mutta ne vaan niistä, jotka kuuluvat kahteen ensimainittuun substantivisten värien luokkaan. Niitä käyttäen voidaan siis sekä villa että puuvilla samassa hauteessa värjätä. Ja käy villan värjääminen aivan samoin kuin jos vaan puuvilla olisi kysymyksessä. N. s. puolivillan värjäyksessä on siis näillä substantivisilla väreillä suuri merkityksensä. Mutta merkillisintä on, että villa ei aina saa samaa värisävyä ja voimakkuutta kuin puuvilla. Ja päin vastoin. Tätä silmälläpitäen voidaan samaset substantiviset värit jakaa neljään eri luokkaan:

1. Sellaisiin väreihin, jotka värjäävät villan ja puuvillan aivan samoin.

2. Sellaisiin, jotka antavat villalle ja puuvillalle kummallekin saman värisävyn, mutta villa värjäytyy voimakkaammin kuin puuvilla.

3. Sellaisiin, jotka antavat kummallekin kudosaineille saman värisävyn vaan puuvilla värjäytyy voimakkaammin kuin villa.

4. Ja lopuksi sellaisiin, jotka värjäävät kummatkin kudossyyt eri tavoin.

Ylipäänsä kelpaavat substantivisilla väreillä puuvillalle tehdyt värjäykset sellaisinaan. Mutta monasti on eduksi n. s. jälkikäsittelyn kautta tehdä ne valo- tai pesopitoisiksi. Tähän nähden voidaan ne jakaa kahteen luokkaan:
1. Suorastaan värjääviin.
2. Jälkikäsittelyä vaativiin.

Jälkimäinen toimitus käy eri hauteessa joko metallisuoloilla kuten kaliumibikromatilla tai kuparisulfatilla tai kumpasellakin yhtaikaa. Sitäpaitsi löytyy eri luokka substantivisiä värejä, jotka n. s. diazoterauksen ja parittamisen kautta käyvät luonnostaan pitoisemmiksi.

Jos siis substantivisilla väreillä käsitämme värejä, jotka sellaisinaan ilman peitta-ainetta imeytyvät kudossyihin, niin olisi näihin erikoisuutena puuvillaan nähden vielä luettavat viime aikoina tärkeäksi käyneet n. s. rikkivärit (saks. Schwefelfarben). Ja villaan nähden yhtä tärkeät n. s. sulfonivärit.

Rikkiväreillä eli kuten niitä myöskin nimitetään sulfiniväreille on ominaista niiden suuri valo-, peso- ja  saippuapitoisuus. Kun ne ovat veteen liukenemattomia, tehdään ne väriäantavaan muotoon liuottomalla ne rikkinatron liemeen. Ja lisäkeaineena hauteessa käytetään joko ruoka- tai glaubersuolaa sekä soodaa. Lipeisen hauteensa vuoksi ei niillä ainakaan vielä ole ollut merkitystä villan värjäyksessä.

Värjääminen niillä käy joko kylmästi, jolloin liemessä on 50 - 60 % väriä. Tai kuumasti, jolloin pääsee melkoista vähemmällä värimäärällä ja ajalla.

Nämä käyvät kaupassa Katigen, Immedial, Pyrogen y. m. nimellä.

Sulfonivärit taasen ovat puhtaasti villavärejä. Niillä ei ole juuri lainkaan taipumusta puuvillaa värjäämään.  Substantivisten värein tavoin ne värjäytyvät ylipäänsä neutralisessa glaubersuolaliuoksessa. Vaativat joskus jonkun määrän etikkaa poistuakseen liemestä. Erikoisen ominaista tälle väriluokalle on niiden antamien värjäysten vanutuspitoisuus.

Kaupassa ne käyvät useimmissa tapauksissa sulfonivärien nimellä.

(Jatketaan)