Punaiset paidat.

Helsingin Sanomat 323, 28.11.1929

Eilisessä lehdessämme jo kerrottiin siitä välikohtauksesta, minkä punaisiin paitoihin pukeutuneet ja Neuvosto-Venäjän kokardeilla koristautuneet Vaasan kommunistinuorukaiset ovat saaneet aikaan Lapualla. Kommunistien mielenosoituksellinen pukeutuminen ja heidän härnäävä esiintymisensä on johtanut siihen, että heidän punaiset mekkonsa ja venäläiset merkkinsä on otettu heiltä pois, kokoustalolta on poistettu punainen lippu, ja talon joitakin ikkunoitakin on särjetty.

Sellainen menettely, johon lapualaiset ovat turvautuneet, ei oikeusvaltiossa ole sallittua. Lain ja laillisen järjestyksen kannalta ei sitä siis ilmeisesti voida puolustaa. Kun isänmaallismielisten kansalaisten oikeudentunne tästä huolimatta ennen kaikkea ja paljon ankarammin tuomitsee kommunistien menettelyn puheenaolevassa tapauksessa, johtuu se luonnollisista syistä.

Kommunistien esiintyminen punaisissa paidoissa on isänmaallisen tunteen loukkaus. Punainen paita on tavallaan venäläisten kansallispuku, mutta juuri siksipä se on Suomessa aina ollut vainolaisen ja sortajan merkki. Kun kommunistit pukeutuvat siihen ja lisäksi koristavat itsensä Neuvosto-Venäjän sotilastunnusmerkillä, tietää se röyhkeää mielenosoitusta, ärsytystä ja uhittelua omaa maata ja kansaa vastaan. Silloin on helposti ymmärrettävissä, että kansallismielisen miehen mieli kuohahtaa ja että hän ryhtyy sellaiseenkin, mihin laki ei oikeuta.

Pantakoon tutkimukset toimeen ja tuomittakoon Lapuan miehet, jos he ovat jotakin lainvastaista tehneet. Mutta kaikkien isänmaallisten kansalaisten moraalinen suuttumus ja inho kohtaa niitä henkilöitä, jotka koristautuvat sen kansan tunnusmerkillä, joka on ollut meidän pahin sortajamme ja on tulevaisuudessakin pahin vaaramme. Häpeä näille heimonsa ja kansallisuutensa unohtaneille punapaltaisille.