Kirjapainotaito 11-12, 1916
Kun nyt "Kirjapainotaito" juhlii kymmentä ikävuottaan, niin voivat myös maamme kemigraafit juhlia ammattinsa 25-vuotista olemassaoloa Suomessa. Tämän vuoden heinäkuussa tuli nimittäin kuluneeksi neljännesvuosisataa ensimäisen kemigraafillisen kuvalaattalaitoksen perustamisesta maahamme. Tosin oli jo 1880 luvulta alkaen yksi ja toinen yritellyt valmistaa yksinkertaisempia viivapiirros-kuvalaattoja, syövyttämällä niitä sinkkiin tai muuhun sopivaan metalliin. Niinpä kerrotaan kivipiirtäjien Nummelin'in ja Brandstake'n yritelleen siten valmistaa kuvalaattoja painossaan Puistokadun varrella Helsingissä. Mutta suuressa tulipalossa, jossa koko painorakennus tuhoutui, raukesi myös tämäkuvalaattojen valmistus-homma. Sittemmin yrittelivät myös puupiirtäjä Behrens sekä kivipiirtäjä G. Arvidsson valmistaa kuvalaattoja, pääsemättä kuitenkaan mainittavimpiin tuloksiin.
Vihdoin vuonna 1891 perusti O.-Y. T. Tilgmann kirja- ja kivipainonsa yhteyteen ensimäisen kemigraafillisen kuvalaattalaitoksen Suomeen, ja voidaan täten yllämainittuavuotta pitää maamme nykyisen kuvalaattojen valmistustavan perustamisvuotena.
Tämä uusi työtapa työnsi ennen pitkää kokonaan syrjään entisen vaivaloisen ja pitkäveteisen puupiirrostyön. Kuvalaatat voitiin nyt saada nopeammin ja halvemmalla kuin mitä ennen oli mahdollista. Aikakauslehtiä, oppikirjoja, kuvalehtiä y.m. julkaisuja voitiin entistä runsaammin varustaa selventävillä kuvilla.
Ensimäiset ulkomaalaiset kemigraafit jotka toivat tämänuuden työtaidon Suomeen, olivat: valokuvaaja Michael Wagner sekä jäljentäjä ja syövyttäjä Josef Schmidbauer. Ensinmainittu näistä työskenteli senjälkeen Suomessa yli 20 vuoden ajan toimien O.-Y. Tilgmann'in kemigraafi- ja heliogravyyri-osaston johtajana, sekä ollen sittemmin muutaman vuoden Kemi graafisen Osakeyhtiön palveluksessa. Ensimäinen suomalainen joka kemigraafi-alalle antautui on hra Georg Werner, ja aloitti hän uransa syksyllä v. 1892(Tilgmann'illa).
Vuosi sen jälkeen kun O.-Y. F. Tilgmann oli perustanut kuvalaattalaitoksensa, perusti myös O.-Y. Weilin & Göös kirjapainonsa yhteyteen kemigraafillisen laitoksen. Ensimäisinä työntekijöinä ja mestareina toimi sielläkin kaksi ulkomaalaista, nimittäin valokuvaajana O.Höfer ja syövyttäjänä Steinbauer. Ensimmäiset suomalaiset,jotkasinne oppiin otettiin, olivat: syövyttäjiksi hrat Unto Forsström ja C. Asp ja valokuvaajaksi hra Nordblad, joka siten on ensimäinen suomalainen kemigraafivalokuvaaja.
Kolmannen kemigraafillisen laitoksen Tämä perusti O.-Y. Lilius er Hertzberg v. 1899. on ensimäinen suomalainen kemigraafi-laitos, joka alotettiin puhtaasti kotimaisilla työvoimilla. Ensimäisenä valokuvaajana toimi nimittäin hra Karl Nordblad, ja ensimäisinä syövyttäjinä h:rat C. Asp ja H. Nyman.
Vuonna 1899 perusti hra Unto Forsström oman liikkeen, mutta toimi tämä laitos ainoastaan noin vuoden ajan. Samana vuonna perusti myös Kustannus-ja Kirjapaino-osakeyhtiö Sampo Tampereelle kuvalaattalaitoksen. Täällä tehtiin m.m. kuvateos "Raamatullisia kuvia." Laitos lopetti toimintansa v. 1901.
Helsingissä toimii nykyään edellämainittujen lisäksi seuraavat kemigraafi-laitokset: kemigraafinen laitos (perust. 1904), Kemigraafinen Osakeyhtiö (perust. 1906), O.-Y. (perust. 1907) ja 0.-Y (perust. 1910). Hra Unto Forsström perusti uudestaan kuvalaattalaitoksen (v. 1908) ensiksi Hankoon, jossa se toimi ainoastaan muutaman viikon toiminimellä Hangon kemigraafillinen laitos. Muutettuaan sen Helsinkiin, jatkoi hän sitä noin vuoden ajan toiminimellä Unto Forsström'in kemigraafinen laitos. Hänen johtamanaan ei laitos ajanpitkään syystä tai toisesta kannattanut. Koneet ja työvälineet siirtyivät v. 1910 hänen sisarensa miehelle, joka jatkoi liikettä toiminimellä Grafia (Weilin & Göösin talossa). Vuonna 1912 meni tämäkin liike lopullisesti myttyyn.
Turussa toimii v:sta 1911 Turun Kliseelaitos. Samana vuonna oli myös Kirjapaino Polytypoksella oma kliseelaitos, jossa tehtiin yksinkertaisempia fototypia-kuvalaattoja. Nykyään ei laitos enää toimi. Kolmas, suurin ja ajanmukaisin Turkuun perustetuista kuvalaattalaitoksista on Turun ja Sanomalehti O.-Y:n kliseelaitos (perust. v. 1912). — Viipurissa toimii v:sta 1913 Itä-Suomen Kuvaosakeyhtiö.
Edellisessä on kaikessa lyhykäisyydessä selonteko Suomessa tähän asti toimineista kuvalaatta-laitoksista. Seuraavassa on muutamia huvittavia tietoja entisajan työtavoista.
Työtavat ja koneet olivat varsinkin alku-aikoina kokolailla kömpelömpiä kuin nykyään. Useasti tehtiin sama kuva moneen kertaan, yhä uudestaan, ennenkuin onnistuttiin saamaan hyväksyttävä ja käyttökelpoinen kuvalaatta. Mutta työhön asetettiin enemmän huolta ja annettiin sitä varten enemmän aikaa kuin mitä nykyään on tapana. Valokuvaaminen tapahtui pääpiirteissään samojen menettelytapojen mukaan kuin nykyään, mutta oli se silloin kokolailla mutkallisempaa ja vaivaloisempaa. Niinpä ei ollut nykyaikaisia lasiverkkoja (rasteria), vaan täytyi ne itse valmistaa ottamalla paperille piirretyistä, yhteen suuntaan vedetyistä viivoista lasinegatiivi. Tätä lasinegatiivia käytettiin sitten valokuvattaessa verkkona, ja täytyi se puolen valoitusajan kuluttua kääntää toiseen suuntaan, jotta olisi saatu autotypia-pisteet. Samaten ei ollut nykyaikaisia voimakkaita sähkölamppuja, joiden avulla voi valokuvata ulkoilmasta riippumatta, vaan tapahtui kaikki valokuvaaminen päivänvalon avulla. Täten oli useasti, varsinkin talvisen pimeän aikana, hyvinkin "konstikasta" saada jotain valokuvatuksi ja kopioiduksi. Ja jotta olisi voitu tarkoin käyttää kaikki mahdollinen päivänvalo, niin varustettiinkin ensimäiset valokuvaus-atelierit lasikatolla ja -seinillä, kuten senaikaiset O.-Y. F. Tilgmann'in ja Weilin & Göös'in atelieerirakennukset vieläkin osoittavat.
Kuvan jäljentäminen metallilaatalle ei käynyt "suoraan" niinkuin nykyään, vaan jäljennettiin kuva ensin valonaralle kromipaperille. Tämävuorostaan asetettiin metallilaatan päälle ja vetämällä nämä yhdessä satineeraus- tai kivipainokoneen lävitse, saatiin kuva laatalle. Sitten seurasi syövytys. Fototypiat (viivapiirrokset) syövytettiin jokseenkin samaten kuin nykyäänkin, sillä eroituksella, että silloin ei osattu valssata syväsyövytykseen juoksevalla pellavaöljyvärillä, vaan peitettiin viivojen reunat käsin, pensselin avulla. Syväsyövytyksen jälkeen käsinkaiverrettiin "askeleet" huolellisesti pois, ennenkuin viimeiset pyöristyssyövytykset tehtiin. — Autotypian syövytystavassa oli ainakin se ero, ettei osattu käyttää nykyistä pistesyväsyövytystapaa, joten pisteitten välit useasti tulivat kovin mataloiksi, ja kuvalaatta vaati siten painajalta enemmän taitoa ja huolta. Emaljikopioimismenettelytavan käytäntöön tultua ei tunnettu nykyään melkein jokaisessa suomalaisessa liikkeessä käytännössä olevaa vahvistuskylpyä. Heikko emaljikuvakalvo ei silloin aina kestänyt hapon vaikutusta, vaan irtaantui useasti ennenaikojaan. Tämä oli suurena syynä useitten autotypiakuvien pilaantumiseen syövytettäessä, eikä silloinen työtapa ollut niin varmaa kuin nykyinen.
Työtavat pidettiin tarkoin salassa, ettei vaan kukaan sivullinen olisi päässyt niitä "varastamaan". Oltiinpa niinkin salaperäisiä, että työskenneltiin eri huoneissa, tarkasti reikelissä olevien ovien takana. Jos joku oppi jonkun uuden "kniksin", niin varoi hän tarkasti näyttämästä sitä toisille. Se joka eninten osasi oppia ottaa ja tilaisuuden tullessa lisää "varastaa", hän parhaiten menestyi ja pääsi lopulta hyvän ammattimiehen kirjoihin. Syövytyksessä y.m. tarvittavat värit keitettiin kotona. Samaten jauhettiin asfaltti kotona hienoksi pulveriksi. Tämä oli oppilaitten tehtävä, ja oli se kiusallista työtä, kun hieno asfaltti pöly tarttui tukkaan ja ihoon, eikä tahtonut lähteä pois ei saippualla eikä millään.
Kävisi liian pitkäksi selostaa työtapojen asteettaista kehitystä. Vähitellen opittiin yhä yksinkertaisempia ja parempia työtapoja. Ja monta arvokasta sivistyshistoriallista kuvateosta saatiin vuosien varrella valmiiksi. Mainittakoon tässä muutamia: "Suomi 19:sta vuosisadalla", "Hirvenhiihtäjät", "Teckningar ur kadettlifvet", "Kung Fjalar" ja "Vänrikki Stoolin Tarinat", jossa Edelfelt itse valvoi työn suoritusta.
Ensimäinen Suomessa tehty kolmivärikuva (jäljennös Edelfeltin taulusta: "Porvoon kirkkomäki") on vuodelta 1897. Samana vuonna tehtiin maassamme ensimäinen heliogravyyri-kuva, (jäljennös Gallen-Kallelantaulusta: "Sammontaonta"). Molemmat edelliset, samaten kuin edellämainitut kuvateoksetkin, ovat kaikki tehdyt ja painetut O.-Y. F. Tilgmann'illa.
Ennenvanhaan ja vielä noin kymmenkunta vuottakin takaperin, kuuli joskus lausuttavan, ettei muka suomalainen kuvalaattojen valmistustapa vetäisi vertoja ulkomaalaisille. Kaikki mikä tuli ulkoa, se oli muka hyvää ja hienoa. Selailtiin ja ihailtiin ulkomaalaisten liikkeiden reklaamikirjoja, tietämättä että ne useimmiten olivat suurin kustannuksin vartavasten reklaamitarkoitusta varten tehdyt, ja että samoista hienoista liikkeistä tuleva muu jokapäiväinen työ on useasti laadultaan hutiloitua ja huonompaa kuin täällä Suomessa tehty. Kotimainen kuvalaattojen valmistustaito on varsinkin viimeisien vuosien aikana suuresti kehittynyt, ja voidaan nykyään omassa maassa ja omilla työvoimilla valmistaa kuvalaattoja, olipa ne mitä laatua tahansa, täysin yhtä hyvin ja halvemmalla kuin ulkomaaltatilatessa. Mutta suomalaiset liikemiehet jakuvalaattojen tarvitsijat eivät tahdo uhrata läheskään sellaisia summia, kuin heidän ulkomaalaiset virkaveljensä kuvalaattoihin uhraavat, ja halvalla hinnalla ei hyvää työtä kannata tehdä. Työmme hyvyydestä on takeena tiheät vuorovaikutukset ulkomaalaisten ammattimiesten kanssa, omien ammattitoverien opintomatkat ulkomailla ja melkein jokaisessa suomalaisessa liikkeessä nykyisin käytännössä olevat uusimmat työvälineet ja työtavat. Ei siis kenenkään ole pakko kuvalaattoja tarvitessaan mennä enään "merta edemmäksi kalaan".
Lopuksi pyydän saada lausua kiitokseni kaikille niille henkilöille ja liikkeille jotka, antamalla arvokkaita tietoja menneen ajan työtavoista, henkilöistä y.m., ovat avustaneet allekirjoittanutta tämän kirjoituksen laatimisessa. Erittäinkin tahtoisin kiittää johtaja hra Georg Werner'iä ja tirehtööri hra Ernst Tilgmann'ia sekä hroja Karl Nordblad'ia, C. Aspia ja O. Liukkosta, sekä myös O.-Y. Kuvaaja Kemigraafista Osakeyhtiötä siitä, että ovat lahjoittaneet kuvalaatat tähän kirjoitukseen.
- Väinö Laurel
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti