Suomen Teollisuuslehti 11-12, 1.6.1889
Parasta pähkinäpuuta.
Huokeahintaisempaa, vaaleata yksiväristä pähkinäpuuta voidaan muuttaa tummansinisen pähkinäpuun näköiseksi, jos sitä värjätään veteen tehdyllä ylimangaanihappoisella kaliliuvoksella. Tällä väriaineella piirretään tummat syyt ja suonet niin tarkasti kuin mahdollista luonnollisen mallin mukaan. Tämä työ vaatii kuitenkin paljon harjoitusta ja taitoa.
Eebenipuuta.
Mustaa eebenipuuta jäljitellään siten että hienosyistä puuta, esim. päärynäpuuta eli vaahteraa tai sen puutteessa koivua eli leppää, värjätään mustaksi ja hiotaan, jonka jälkeen vielä kerta värjätään aniliinimustalla, jottei syntyisi vaaleampia pilkkuja.
Ruusupuu.
Tähän käytetään paraiten kellertävää vaahteraa, joka värjätään seoksella, jossa on 10 osaa koralliinia, 10 osaa roseiiniä, 1 osa aniliiniruskoaa ja tuhat osaa spriilakkaa. Kankealla pensselillä vedetään suonet sormenlevyisillä välitiloilla ja tasoitetaan sitte levityspensselillä, jotta värit juoksevat toisiinsa ja terävät syrjät tasoitetaan, jonka jälkeen puun annetaan kuivua. Tarkasti on vaariinotettava että puun oma väri saa näkyä eriväristen suonien välillä siten jäljitelläkseen ruusupuun vaaleita suonia. Värjäyksen jälkeen sivellään pintaan moniaita kertoja polituuria ja kiilloitetaan tavallisella tavalla. Jos puun oma väri näyttäisi liian himmeältä, sekoitetaan vähäisen aniliinikeltaista polituuriin, josta punaiset suonet saavat kirkkaamman hohdon.
Seeteripuu.
Leppä saadaan seuraavalla tavalla seeteripuun näköiseksi: 100 gr. katekuväriä liuvotetaan 2 litraan lämmintä vettä, jonka jälkeen siihen liuvotetaan hiukan kromihappoista kalia. Tätä nestettä sivellään puuhun kerran tai kahdesti. Toinen sekoitus tähän tarkoitukseen on 25 gr. katekumultaa, 10 gr, lipeäkiveä (kaustik soda) ja 1 litra vettä.
Oliivipuu.
Oliivin sydänpuu on arvossa pidettyä kauniitten suomensa vuoksi, jota vastoin vaaleampi pintapuu on vähemmän arvoista. Jotta viimemainittuakin voitaisiin käyttää, leikataan se vaneereiksi ja sillä päällystetään honkaa tai koivua. Vaneeripintaan sivellään sitte ylimangaanihappoisesta kalista tehtyä liuvosta oliivin sydänpuun mallin mukaan ja juovat levitetään levityspenselillä. Jos piirros tehdään taitavasti, niin puuta ei voi eroittaa oikeasta oliivin sydänpuusta ja väriainekin on pysyväistä, jottei se päivän valossa muutu miksikään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti