Mars. Esitelmä, pitänyt tri. Felix Erber.

Suomi 46, 25.2.1912

Aurinkokuntamme kiertotähdistä on jo vuosikymmeniä Mars herättänyt suurta huomiota. Tämä johtuu siitä, että Marsin ja maapallon pinnan ia vuodenaikojen välillä on paljon yhtäläisyyttä Mars-tutkimusten kanssa on mitä lähimmässä yhteydessä muitten taivaankappalten asumusta koskeva kysymys. Kun kysytään luonnontutkijoilta, onko Mars asuttu, täytyy hänen ensin kokeilla, jos Mars täyttää elämän edellytykset. Nämä edellytykset joista elämä maan päällä riippuu ovat auringonvalo ja lämpö, ilma jossa on määrätty paljous kaasuja ja joka sisältää ne oikeasti yhdistettyinä, vähemmän vettä jonka täytyy olla jaettuna kaikkialle taivaankappaleella sekä sitäpaitsi yön ja päivän vaihtelut.

Marsilla on ilmasto, jossa on happia, hiilihappoa ja vesihöyryä, mutta viimeksi mainittua ainoastaan pienemmässä määrässä. Marsin ilma on hyvin ohutta, jotenkin sellaista kuin meidän korkeimmilla vuorillamme. Jotkut tutkijat olettavat, että Marsilla olisi maapallon lämpö toiset taasen, että sen lämpömäärä olisi nollan alapuolella, siis jotenkin sellainen kuin maapallon napaseuduilla. Kun katselemme kaukoputken läpi Marsin pinnan muodostusta. mm huomaamme vihdoin, ettei sen ympärillä oleva punainen väri ole yhtenäistä, vaan että siinä on paikottain pilkkuja. Nämä pilkut jaetaan kolmeen luokkaan; ensiksi: valkoisiin navoilla ia Mars’in mannermaan keskukohdalla. Tätä arvellaan lumeksi ja jääksi sekä myöskin jäätyneeksi hiilihapoksi, joka on laskenut alas; toiseksi: keltaisen punaisiin. Näitä alueita pidetään mannermaana ja oletetaan Mars’in mannermaan kauttaaltaan olevan erämaata, jossa on jonkinlaista värimultaa tai meteorien tuhkaa. Kun nämä aineet syttyvät palamaan, hohtavat ne punaiselta mutta muuten keltaiselta. Toiset luulevat, että Mars'in kasvullisuus olisi keltaisen väristä, joka väri muuttuisi vuodon aikojen mukaan. Antoniadi arveli eitä Marsilla vallitseisi tavattomia hirmumyrskyjä, jolloin hiekka lentäisi ja mainittu kiertotähti tästä saisi kellertävän värityksensä. Marsilla on enemmän mannerta ja vähemmän vettä kuin maapallolla. Mars’in mannermaan on niinkuin jonkinlainen [-]as sen ympäri, mutta enem[-] pohjoisella pallonpuoliskolla; kolmas väriluokka on harmaansininen. Tätä väriä on eniten tutkittu, joten se senkin puolesta on mielenkiintoisia. Sen arvellaan olevan vettä. Mars'illa ei ole vapaita valtameriä, vaan ainoastaan sisäjärviä. Mars’in ekvaattorilla on hyvin pimeää, jotavastoin, mitä lähemmä napoja tullaan, sitä kirkkaammaksi ilmakin muuttuu. Synkän pimeitä ovat Hook- ja n. k. tuntilasi-meret, heleän kirkas on Mare australe, jossa on sangen runsas kasvullisuus, sekä Mare Erythraeum.

Jotkut tutkijat selittävät Marsmerien värin riippuvan suolapitoisuudesta. Pimeät sisältäisivät täten paljon suolaa, valkeat meret eivät ollenkaan. Mielenkiintoisinta Marsin pinnassa, sekä yleensä astronomian historiassa ovat nuo tunnetut kanaalimuodostukset. Schiaparelli huomasi vuonna 1877, että Mars'in pinta kauttaaltaan oli täynnä nuorasuoria viivoja. Hän antoi niille nimen canale (= uurre, ura, kuurna, koro; väylä; torvi, ränni). Haaveksijat ovat ruvenneet nimittämään niitä "kanaaleiksi", ja tämä nimitys on muuttunut niiden yleiseksi nimitykseksi.

"Kanaalit" yhdistävät aina mustia alueita (siis meriä ja Järviä), mutta myöskin kanaaleja keskenään. Ne ovat 1,000—5,000 penikulman pituisia ja 100—500 levyisiä. Ne syntyvät lumen sulaessa navoilla, vaalenevat keskikesällä ja kulkevat kuten sanottu suoraan Mars-maan yli. Kanaali ei koskaan pääty keskelle mannermaata. Tämä onkin kummallisinta näissä muodostumissa. Kanaalit jakautuvat usein kahtia. Tämä jakautuminen tapahtuu yhtäkkiä, joten kanaalit muodostavat selviä kulmia. Kanaalien on luultu olevan vesikatoja, kasvullisuuden kiertoteitä, joihin vesi johdetaan mekaanista tietä, railoja jäänpinnasaa, maan järjestyksen muodostamia halkeamia, sellaisia uurteita, joita tavataan kuussa, j. n. e. Ovatko kanaalit, joita Lovell on luullut voivansa valokuvata, oikeita muodostumia Mars'in pinnassa, on vaikea sanoa, mutta jos niin on asian laita, niin on Mars’in asuttavaksi kelpaavaisuus miltei mahdoton.

Mitä Mars-ihmiset ajattelevat, sitä emme tiedä, emmekä tule kai koskaan tietämäänkään. Oikein toden teolla on tieteellisissä piireissä punnittu, onko mahdollista antaa Mars-ihmisille merkkejä. On koetettu säteillä, on pyydetty Venäjän hallitukselta lupaa saada Siperian laajoille erämaille muodostaa kasvullisuutta, joka olisi järjestetty geometrian sääntöjen mukaan. Arvellaan marssilaisten huomaavan tämän, sillä kanaalit Marssilla ovat tietenkin sellaisia kuvioita, joilta ne näyttävät meidän silmiimme.

Sen mukaan mitä viimeisimmät tutkimukset osotiavat, olisi Mars aivan kelpaamaton ylläpitämään minkäänlaista elämää. Nykyisen astrorornian mukaan on Mars-tutkimus hyvin mieltäkiinnittävä kysymys pysykologian kannalta katsottuna. Se osoitaa ihmisen vastustelemisesta huolimatta, että kaikki säännötönkin voi muuttua säännölliseksi. Mars on tulevillekin sukupolville "suuri kysymys eli arvoitus", jota se on ollut vuosisatojakin takaperin. Esitelmä, joka varjokuva näytäntöineen kesti noin puolitoista tuntia sai osakseen myrskyisiä suosionosotuksia.