Uusi Suomi 259, 9.11.1920
Kolme vuotta on joulukuun 6:ntena kulunut itsenäisyytemme julistamisesta. Vuosipäivänä tietenkin taas liputamme kalleimman juhlamme kunniaksi.
Olisi jo aika saada tämä liputtaminen todella yleiseksi, niin ettei esim. täällä Helsingissä ainoastaan keskikaupunki näyttäisi jossain määrin liputetulta. Meidän on päästävä siihen, että joulukuun 6:ntena joka talon katolla liehuu ainakin yksi lippu! Vasta silloin saamme nähdä, miltä oikea liputtaminen näyttää! Asian toteuttamiseksi pyytää allekirjoittanut saada ehdottaa, että jokaisen talon asukkaat, kaikki yhdessä, ottavat osaa talonsa katolle hankittavan lipuu kustannuksiin. Joka talossa isäntä, isännöitsijä tai joku toimelias vuokralainen laatikoon listan, johon nimensä merkitsemällä talon asukkaat sitoutuvat esim. asumiensa huoneiden lukumäärän mukaan suhteellisesti ottamaan osaa (aion yhteisen lipua hankintakustannuksiin, joka lippu sitten jää taloon kuuluvaksi. Siinä ei tule kovinkaan monta markkaa kunkin osalle kertakaikkisena menona. Silloin myös tosiasiallisesti "koko kaupunki liputtaa", jokainen asukas tuntee iloa ja tyydytystä saadessaan aivan omakohtaisesti ottaa osaa juhlalliseen liputtamiseen, tarvitsematta katsella "isäntien" ylen harvalukuisia lippuja siellä täällä. Toivomme myös, että herrat kauppiaatkin koettavat puolestansa edistää tätä isänmaallis a asiaa, tyytymällä lippuihin nähden tavallista kohtuullisempaan liikevoittoon.
Mutta älköön hankittako epäonnistuneita lippuja, jollaisia useimmat nykyään käytetyt ovat. Ensinnäkin lipun tulee olla iso. Pieni lippu näyttää mitättömältä, vaikka se muuten olisikin kaunis. Siis mitä isompi talo, sitä isompi lippu, jo sopusuhtaisuudenkin takia. Mieluummin yksi iso kuin useampia liian pieniä lippuja kivijättiläisen katolle! Kernaimmin useampia ja isoja.
Toiseksi tulee värien olla hyvät. Valkea pohja ei saa näyttää likaisen harmaalta; sen tulee olla puhtaan valkoinen. Mutta ennen kaikkea tulee sinisen värin olla onnistunut. Nykyään näkee monesti niin tummia siniristejä, että lippu näyttää mustavalkoiselta ja kaikkea muuta kuin silmää hivelevältä. Olkoon risti kernaammin liian vaalea kuin liian tumma, jollei voida saada tarkalleen oikeata väriä. Aivan vastenmielinen värivaikutelma syntyy, jos sinisessä on jotain punertavan tuntua (gredeldiniä), kuten niin useasti näkee. Sitävastoin tekee hauskan vaikutuksen, jos sininen vivahtaa vihreään. Väriä valittaessa lienee sen kestävyys monesti määräävänä, mutta kun me valitsemme lippua, jota käytämme ainoastaan jonkun kerran vuodessa, niin ei meidän tarvinne kiinnittää huomiota muuhun kuin värien kauneuteen ja puhtauteen. Muuten olisi perin toivottavaa, että io vähitellen alkaisi ilmestyä kauppaan todelta kestäviä oikeavärisiä lippuja.
Vielä muuan seikka. Pantakoon lipputangot pystyasentoon katolle, tai ainoastaan hiukan vinoon asentoon, jos ne muualle kiinnitetään, mutta ei vaakasuoraan tai sitä lähentelevään asentoon. Ainoastaan pystytangossa lippu pääsee täysin vapaasti liehumaan, iloisesti lepattamaan, mikä juuri tekee lipusta lipun. Pystytangossa tai ainoastaan vähän vinossa asennossa lippu tyynelläkin säällä on monesti kaunoissa laskoksissa ja joka tapauksessa uljaana, "pää pystyssä". Iso ja kaunis siniristi-lippu siis joka talon katolle joulukuun 6:nneksi! Se on meidän kaikkien kunnia-asiamme! Häpeä sille talolle, jonka harja on tyhjä silloin kun isänmaa juhlii!
- Tasavallan kansalainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti