Metalliesineitten värjäyksestä.

Koneteollisuus 6, 1909

Metalleja voidaan värjätä joko siten, että ne upotetaan kylmään tai lämpöiseen nesteseokseen, kylpyyn tai että niiden pinnalle sivellään sopiva seos, joka sitten polttamalla saadaan kiintymään. Pinta saadaan harjaamalla, vahaamalla j. n. e. puhdistetuksi ja sen suojelemiseksi ulkoilman vaikutukselta vedetään lopuksi lakkakerros päälle. Upotusmenettelyllä saavutetaan esineisiin tasainen väritys, joten, vaikkei se olekaan varsin pysyvä, tätä väritystapaa paljottaisvalmisteissa yleensä käytetään. Sensijaan sivelemismenettelytapa sen kestävyyden takia sovellutetaan parempiin esineisiin, vaikka, sen avulla on vaikeata saada väritys tasaiseksi.

Kuparin värjäys.


Kultaväritys kupariin saadaan kiehuttamalla seoksessa, jossa on 1 osa sinkkiä, 12 osaa elohopeaa, jonkunverran viinikiveä ja niin paljon suolahappoa, kuin metallin liuennukseen tarvitaan. Seos ohennetaan vedellä, kiehutuksen jälkeen on metalliesineen pinta valkoinen, mikä kuumennettaessa muuttuu kullankeltaiseksi.


Keltainen väritys kupariin. ½ litraan suolahappoa liuennetaan kuumennettua, hienoksi jauhennettua antimonia niin paljon, että seos tulee kyllästetyksi ja pohjalle jää vielä jonkunverran liukenematonta metallia. Seokseen lisätään 10 l vettä, 500 gr keittosuolaa ja 100 gr viinikiveä. Tähän kylpyyn upotetaan esineet, jotka pian värjäytyvät. Jos seosta kuumennetaan ja suolahappoa vielä jonkunverran lisätään, niin muuttuu väri ensin punaiseksi, sitten punaisensiniseksi, lopuksi vaihtuen tummansinerväksi. Tämä väritys kestää sinänsäkin (ilman suojelevaa lakkakerrosta) varsin hyvin ja voidaan sitä käyttää messinkiesineittenkin värjäykseen. Jos suolahappoa on lisätty liian paljon, käyvät esineet likaisenharmaiksi, mikä väritys vahaharjalla tai hieromalla liinaöljyllä saadaan vähitellen vaihtumaan hauskemmaksi.


Punaisenruskea väritys kupariin. Esineet upotetaan ruosteista vapaitten rautapatojen kera hyvin miedonnettuun (5 prosenttiseen) rikkihappoon ja liikutellaan, niitä siinä tavan takaa. Kun väritys on esiintynyt, virutetaan esineet puhtaassa vedessä ja kuivataan avoimella tulella ja lopuksi hierotaan vahaharjalla.


Ruskea väritys kupariin. Tämä saadaan sukeutumaan monella eri tavalla.

I. Esine sivellään tahtaaksi tehdyllä kiilloituspunaisella, kuumennetaan punahehkuun ja pistetään sitten kuumaan kyllästettyyn etikkahappoisesta kuparista tehtyyn liuokseen. Sitten se kuivataan ja hierotaan pehmeällä vaaterievulla.

II. 2 osaa kuparihometta ja 1 osa salmiakkia kiehutetaan väkevässä etikassa, kunnes ne siihen liukenevat. Seoksen pinnalta poistetaan vaahtomuodostuma ja siihen lisätään niin paljon vettä, ettei pohjalle jää lainkaan valkoista sakkaa. Seos saatetaan jälleen kiehumaan ja siinä pidetään esineet siksi, että niissä ruskea väritys selvästi esiintyy. Senjälkeen seuraa esineitten kuivaus ja lopuksi hierotaan ne vahalla tai öljyllä.

III. Sekoittamalla seuraavia kemikalioita keskenään enemmän tai vähemmän saadaan kupariin ruskea väritys kaikissa mahdollisissa vivahduksissa.
1. Kuparinitraattiliuos (100 gr kuparinitraattia, 900 gr vettä).
2. Kalsiumikloriidiliuos (100 gr kalsiumkloriidia, 900 gr vettä).
3. Sinkkikloriidiliuos, (100 gr sinkkikloriidia 900 gr vettä).
4. Elohopeakloriidiliuos, (50 gr elohopeakloriidia, 950 gr vettä).
5. Platinakloriidiliuos (5 gr klooriplatinaa, 95 gr vettä).

IV. 2 osaa kuparihometta, 2 osaa sinoberia, 5 osaa salmiakkia, 5 osaa alunaa hyvin hienonnetaan ja keskenään käyttämällä vettä tai etikkaa, sekoitetaan taikinamaiseksi tahtaaksi, jota sivellään kuumennettujen esineitten pinnoille. Kun esineet ovat jäähtyneet pestään tahdas niiden pinnalta pois ja kuivataan. Menettelyä uudistetaan niin monta kertaa, jotta haluttu väritys saavutetaan. Lisäämällä kuparivitriolia saadaan kastanjanruskea väritys, kun taas lisäämällä poraksia keltainen väritys sukeutuu.

V. 9.5 osaa grafiittia ja 15 osaa hienoksi jauhettua punakiveä sekoitetaan veden tai spriin avulla taikinamaiseksi tahtaaksi, jolla esineet sivellään. 1-2 päivän kuluttua se harjaamalla poistetaan ja lopuksi hierotaan esineen pintaa vahaharjalla. Lisäämällä grafiittia tulee väritys tummemmaksi.


Musta väritys kupariin. Tässä voidaan käyttää useita eri menettelytapoja.

I. 100 gr kuparinitraattia
liuennetaan 1 1 vettä ja seokseen lisätään 10-20 gr salpietarihappoa. Tällä seoksella sivellään esinettä, kunnes se saa tarpeeksi tumman värityksen, jonka jälkeen seuraa vahalla hierominen. Jos salpietarihappoon liuennetaan noin ½ gr hopeata, vaikuttaa seos nopeammin, sama saavutetaan vismutilla.

II. Platinakloridia hienonnetaan 5-kertaiseen kiehutettuun vesimäärään. Esineet joko valellaan tällä seoksella tai upotetaan ne siihen, sitten ne virutetaan, kuivataan ja öljyllä hyväksi hierotaan.

III. Puhdasta kloriantimonia liuennetaan vähitellen seokseen, jossa on 1½, osaa alarikkihappoista natronia, ja 3 osaa vettä ja jota hämmennellessä kuumennetaan. Kloriantimonia lisätään vähitellen niin paljon, jotta seos tulee kyllästetyksi. Muodostunut pohjasakka sovitetaan siilille, ja käsitellään ensin hyvin laimennetulla etikkahapolla ja sitten vedellä puhdistetaan. Täten saatu voimakkaassa, kiehuvassa kalilipeässä liukeneva jauhelma värjää kupari- ja hopeaesineet mustiksi.


---

Messingin värjäys.

Kultaväritys messinkiin saadaan seuraavilla menettelytavoilla.
5 gr syöpänatronia ja 10 gr hiilihappoista kuparioksiidia liuennetaan 50 gr vettä, johon seokseen värjättävät esineet upotetaan tarpeen pitkäksi ajaksi. Ylösotettua ne kuivataan ja lopuksi vedetään pinnalle ohuesti schellakkavärnissaa.

II. 50 gr syöpänatronia ja 40 gr maitosokeria kiehutetaan 1 tunnin, litrassa vettä, johon seokseen, sitten kun se on tulelta poistettu, lisätään 40 gr väkevöityä kuparivitrioliliuosta (kylmänä). Seos käytetään 50 —75 asteen (Cels.) kuumana ja siihen lasketaan värjättävät esineet sihdissä. Ylösotettua ne kuivataan ja pinnalle vedetään kopaali- tai schellakkavärnissaa.


Pronssiväritys messinkiin ja kupariin.
20 gr ammoniakkia neutraliseerataan etikalla ja siihen seokseen lisätään 10 gr kuparihometta ja 6 gr salmiakkia (klooriammoniumia). Tällä seoksella sivellään värjättävät suuremmat esineet niin monta kertaa, jotta lopuksi saadaan haluttu väritys. Kuivaus tapahtuu tavallisessa huoneenlämmössä. Pienemmät esineet upotetaan kiehuvaan seokseen
josta otettuina ne kuumassa vedessä virutetaan ja lopuksi kuivataan.


Tompakkiväritys messinkiin saadaan upottamalla esineet seokseen, jossa on 10 gr hiilihappoista
kuparioksiidia ja 80 gr syöpänatronia 200 gnssa vettä. Kuivattaa esineitten pinnalle vedetään hienosti vernissaa.


Ruskea väritys messinkiin.

I. Esineet upotetaan puoleksi minuutiksi seokseen, jossa on 10 gr ylimanganihappoista kaliumia, 50 gr rautavitriolia ja 5 gr suolahappoa liuennettuna 1 litraan vettä. Siitä ylösnostettuina esineet hyvin virutellaan ja kuivataan. (Värjättävien esineitten tulee olla pinnaltaan joko hyvin puhdistetut tai kiillotetut.) Jos väritys on liian tumma tai sille halutaan antaa punaisenruskea vivahdus, niin pistetään esineet, heti kun ne edellisestä seoksesta ovat nostetut, minuutin ajaksi toiseen, noin 60 asteen (Cels.) lämpöiseen seokseen, joka on valmistettu 10 gr kaksinkertaisesta kromihappoisesta, 10 gr kloorihappoisesta ja 10 ylimanganihappoisesta kaliumista liuennettuna 1 litraan vettä, johon sitä ennen on 50 gr kuparivitriolia liuennettu. Jos tätä, viimeksimainittua seosta sinänsä käytetään saadaan heleä, tummankeltainen tai punaisenruskea väritys.

III. Messinkiesineitten pinnalle saadaan tulenkestävä ruskeahko pronssiväritys seuraavalla tavalla: 6 gr hienoja kuparihometta, samoin 6 gr hienoksi jauhennettua salmiakkia sekoitetaan hiljalleen hämmentämällä ½ litraan vettä, jonka annetaan parin tunnin ajan olla käyttämättä. Kuumennetut esineet sivellään muutamia kertoja, kunnes niiden pinnalle sukeutuu vihreä väritys. Seokseen lisätään nyt 1 l vettä ja sillä valellaan hiilivalkealla kuivattua esinettä, joka täten kuumennettaessa on muuttunut kuparin väriseksi. Lopuksi esine kuivataan. Tätä menettelytapaa toistetaan (20-25 kertaa), kunnes haluttu väritys saavutetaan.


Musta väritys messinkiin.
Hyvin puhdistetut tai pinnaltaan kiilotetut esineet upotetaan kyllästettyyn seokseen, joka on valmistettu hiilihappoisesta kuparioksiidista liuennettuna ammoniakkiin ja jota on miedonnettu puolella siitä vesimäärästä, mikä käytettiin ammoniakin liuentamiseen. Seokseen, tulee lisätä jonkunverran grafiittia. Vielä on huomattaa, että seoksessa tulee olla täysin kyllästetyn, joten siinä tulee esiintyä joku määrä kuparioksiidia liukenematonna. Hetikun esineitten pinnat saavat mustan värityksen, otetaan ne seoksesta ylös, kuivataan ja pinnalle sivellään värnissaa. Seosta on säilytettävä suljetussa astiassa; jos se on laimentunut, saadaan asia autetuksi lisäämällä ammoniakkia tai kuparioksiidia. Seosta voidaan käyttää myös kuumennettuna; tällöin esim. suurempia esineitä tarvitsee pitää seoksessa vain muutamia sekunteja. Jos esineet saavat liian kauan olla seoksessa tai salmiakkimäärä on liian iso, saadaan esineisiin harmaa väritys. Jos täten kuparioksiidilla mustaksi värjätyt esineet pannaan veteen, johon on lisätty happoja, häviää musta väri ja kuparioksidulin punertava väritys, jota ei voida enää mustaksi muuttaa, esiinnyikse. Tämä punanen väri on pysyvä ja saa se kauniin ruskean vivahduksen, jos esinettä kuumennetaan ja sen pintaa harjataan vahalla tai öljyllä. Kupari ja kiillottomaksi poltetut messinkiesineet eivät muutu kuparioksiidi-ammoniakki-seoksessa mustiksi; korkeintaan saavat ne harmahtavan värityksen.


Sinisen punertava väritys messinkiin saadaan sivelemällä sitä kloriantimonilla ja sitten kuumentamalla.

Teräsharmaa väritys messinkiin saadaan pitämällä esineitä ohennetussa ja kiehumapisteeseen kuumennetussa kloriarsenikkiliuoksessa.

Viheriänharmaa väritys messinkiin saadaan sivelemällä useita kertoja peräkkäin hyvin ohennetulla kuparikloridiliuoksella.

---

Hopean värjäys.

Musta väritys hopeaan. Porsliinikupissa liuennetaan 150 gr rikkikaliumia ja 50 gr hiilihappoista ammoniakkia 1 litraan vettä; seos filtreerataan ja säilytetään hyvin suljetussa lasipullossa. Kun hopeaesineitä halutaan värjätä mustiksi eli kuten sanotaan oksideerata, kaadetaan yllämainitusta seoksesta 200 gr 5 litraan vettä ja kuumennetaan seos 60-70 asteeseen (Cels.). Hopeaesineet pidetään upotettuina tässä seoksessa niin kauan, että niissä esiinnyikse musta väritys, jonka jälkeen ne puhtaassa vedessä virutellaan ja sitten heti hyvin kuivataan. Jos muita metalieita halutaan tämän kokeen avulla mustiksi värjätä, tulee ne ensin varustaa paksulla hopeapäällystyksellä (galvanisen menettelytavan avulla). Jos tällaisia esineitä käsitellään hienolla metallilankaharjalla ja sitten ne upotetaan seokseen, joka on muodostettu 100 osasta etikkaa, 10 osasta kuparivitriolia ja 5 osasta salmiakkia, niin sukeutuu kaunis ruskea väritys.

Vanhan hopean väritys saadaan hopea-, kupari- ja messinkiesineisiin tai esineisiin, jotka ovat jollain mainituista metalleista päällystetyt, jos ne sivellään seoksella, jossa on 1 osa nokea, 2 osaa grafiittia ja 2 osaa tärpättiä. Seoksen kuivattua hangataan siitä osa pois spriihin kostutetulla villarievulla, jättämällä sitä peittämään metallipinnan
syvennyksiä j. n. e. Lopuksi pinta kevyesti harjataan ja sivellään se jollain lakalla. Lisäämällä seokseen tai vähentämällä siitä nokea ja grafiittia saadaan väritys mustemmaksi tai harmahtavaksi; lisäämällä rautaoksiidia saadaan ruskeahko väritys.


---

Sinkin värjäys.

Musta väritys sinkkiin.
Useampia menettelytapoja voi tässä tulla kysymykseen.

I. Yhtäsuuret painomäärät kuparivitriolia ja klorihappoista kaliumia liuennetaan veteen, joka kuumennetaan ja siihen hyvin puhdistetut esineet upotetaan, jolloin ne heti värjäytyvät mustiksi. Sitten ne hyväksi virutellaan, valellaan kuumalla vedellä ja kuivataan. Lopuksi pistetään esineet veteläksi tehtyyn asfalttilakkaan (esineitä pujahuttamalla saadaan liika määrä lakkaa erääntymään) ja kuivataan tai hangataan pehmeällä vaatteella.

II. Pysyvä musta väritys saadaan seoksella, jossa on yhtä suuret painomäärät kuparivitriolia, nikkelisuolaa ja klorihappoista kaliumia. Hieromalla tämän kokeen avulla värjättyä metallipintaa liinaöljyllä, saadaan eri värivivahdukset harmaanruskeasta mustaan hyvin esiintymään, riippuen nämä väritykset siitä, missä suhteessa yllämainittuja aineosia seokseen otetaan. Jos siinä on esim. paljon nikkelisuolaa, saa väri harmahtavan vivahduksen. Ellei metallipintaa hangata öljyllä (heti kun se on puhtaaksi virutettu), jää se mustaksi.

III. 90 gr antimoniklorylia liuennetaan 800 gnssa spriitä ja siihen lisätään 60 gr suolahappoa. Jos nikkeliesineitä sivellään tällä seoksella, värjäytyvyt ne heti mustiksi. Täten saatu ensi väritys hyväksi hangataan ja yllämainitulla seoksella pinta uudelleen värjätään mustaksi, joka nopeasti kuivataan ja käsitellään liinaöljyllä. Siten saadaan kirkas, musta pinta.


---

Raudan värjäys.

Ruskea väritys rautaan.
Tässä voi tulla kysymykseen useita eri menettelytapoja.

I. 2 osaa kiteistä rautakloridia, 2 osaa kloriantimonia ja 1 osa gallushappoa liuennetaan 4-5 osaan vettä.

II. 1 osa salpietarihappoista hopeaoksiidia liuennetaan 500 osaan vettä.

III. 56 osaa kuparivittriolia, 28 osaa spriitä, 14 osaa salpietarihappoa, 2 osaa rautaviilalastuja ja 200 osaa vettä keskenään sekotetaan.

IV. 3 osaa nikkelikloridia sekotetaan 2 osaan oliiviöljyä tai 2 osaa oliiviöljyä ja 3 osaa nikkeliklorylia muodostetaan tahtaaksi, jolla kuumennettu rautapinta hierotaan. Heti kun ruskea väritys esiintyy, pestään pinta puhtaaksi ja kuumennetaan, jonka jälkeen sitä sivellään liinaöljyllä, vahalla j. n. e.

Kivääriosien ruskeuttamiseen käytetään usein seuraavaa menettelötapaa. 15 gr kuparivitriolia liuennetaan ½ litraan osaan vettä, johon sitten lisätään 30 gr salpietarihapoa ja 20 gr spriitä. Pesusieni kastetaan tähän seokseen ja sillä sivellään värjättävät rautaosat. Kun ne ovat ehtineet kuivua, poistetaan muodostunut ruostekerros hienosta metallilangasta tehdyllä harjalla, ja menettelytapa uusitaan kolme kertaa 2-3 päivää peräkkäin, jolloin väritys on täydellinen. Lopuksi pestään kivääriosat kuumalla vedellä ja harjataan liinaöljyyn kastetulla villarievulla.


Musta väritys rantaan.

I. Esineet sivellään liinaöljyllä ja jossain uunissa, jota tuli ulkopuolelta lämmittä, kovasti kuumennetaan. Tällöin palaa liinäöljy mustaksi kerrostumaksi raudan pinnalle.

II. Vesikylvyssä liuennetaan 1 osa rikkiä 12 osaa tärpättiöljyä ja sivellään sillä metallipinnat, jotka sitten kovasti kuumennetaan.