Linnunmunien väristä ja muodosta.

Luonnon ystävä 4, 1907

Munien kuoret ovat harvoin rakennusaineensa kalkin värisiä, valkeita, useimmin ovat ne erikoisten aineiden värittamiä. Ennen luultiin munien saavan värinsä vasta kloakissa, mutta ne värjäytyvätkin jo munajohtimessa. Toisten mukaan on johtimessa erityisiä, väriä erittäviä rauhasia, toisten mukaan väri riippuu pigmentistä, joka muodostuu veren väriaineesta johtimen seinien suonissa, ja näistä hienoista suonista sitten pigmentti eroaa ja painuu munan kuoreen. Tämä väritys on hyvin erilainen. Toiset munat, noin 33 %, ovat yksivärisiä (enimmäkseen valkoisia, joskus vihertäviä, tai sinertäviä harvoin punertavia tai harmaita), toiset enemmän tai vähemmän pilkutettuja, täplikkäitä j. n. e.

Miksi munat ovat monenvärisiä? Onko värityksellä mitään tarkoitusta ja arvoa; jos on, niin mikä? - On itsestään selvää, että luonnontutkijat koettivat vastata noihin kysymyksiin, jo ennenkuin opittiin tuntemaan luonnollisen valinnan vaikutusta. Vanha Fabricius ab Aquapendente (1537 —1619) luuli munan värin riippuvan kysymyksessä olevan linnun luonnonlaadusta, temperamentista, niin että mitä iloisempi emo sitä kirjavampi muna. Toiset taas, m. m. Buffon, arvelivat munien värin olevan vuorovaikutuksessa keskenään. Tällä jälkimäisellä mielipiteellä on ollut joukko puoltajia. Yleinen oli mielipide, että kirjavapukuisimpien lintujen munat ovat yksivärisiä. Tämä otaksuma ei pidä kuitenkaan aina paikkaansa. - Monet ovat selittäneet munien värin omalla tavallaan. Eräskin luulee emon mielikuvituksen vaikuttavan munien väriin, että ympäröivä luonto, taivaan sini, niityn vihreys ja kukkien kirjavuus vaikuttaisivat emoon ja painaisivat leimasa sitten muniin. Sen mukaan pitäisi peltoleivon munien olla taivaan sinisiä, niittykirvisen ruohon vihreitä ja kolibrien loistaa kaikissa taivaankaaren väreissä!

Jo Erasmus Darwinilla, Charles Darwinin iso-isällä, oli asiasta toinen käsitys. Kuuluisassa teoksessaan "Zoonomia" (1794) hän selittää munien värin suojelus väriksi, siten että himmeäväriset, pilkuilla, täplillä ja viiruilla kirjaillut munat eivät pistä vihollisten silmään ruohojen, oksien ja lehtien välistä niinhyvin kuin heleät ja yksiväriset. - Hän osui oikeaan äänilajiin. Tätä mielipidettä ovat myöhemmät tutkijat kehittäneet edelleen. M. m. Seidlitz ja Kutter selittävät munien värit selektioniteorian avulla seuraavaati. Aluksi olivat munat, niinkuin nytkin vielä matelijoiden munat, yksiväriset, valkeat tai kellahtavat, riippuen kuoren rakennusaineiden luonnollisesta väristä. Muutamien vahvojen lintujen munat, kuten eräiden petolintujen ja suurien kahlaajoiden sekä pingvinien ja muutamien sorsalintujen pysyivät valkoisina, yksivärisinä, sillä nämä linnut voivat puolustaa tarpeeksi pesäänsä ja jälkeläisiään vihollisten hyökkäyksiltä. Mutta heikompien munat saivat erilaiset kirjavat suojelusvärinsä luonnollisen valinnan perustalla. Erinomaisen esimerkin tästä ympäristönsä näköisestä suojelusväristä tarjoaa nokikanan muna. Se on likaisen harmaankeltainen täynnä tummanruskeita ja mustia pieniä täpliä ja pilkkuja. Kun pesä on rakennettu ylivuotisista kaislan korsista, joissa on pieniä tummia ja mustia sieniryhmiä, niin ovat munat siinä määrin pesän väriset, että niitä on, varsinkin päältä päin, hyvin vaikea eroittaa.

Mutta onhan yksivärisiä ja vaaleita pientenkin lintujen munia, esim. kiipijöiden ja muutamien laululintujen sekä pöllöjen munat. Nämä linnut munivat onttoihin puihin, maakuoppiin ja muihin pimeihin paikkoihin, ja on silloin eduksi, että munat ovat vaaleat, yksiväriset, sillä emo ne paremmin pimeässäkin näkee kuin kirjavat. Tämä munien vaaleavärisyys ei ole alkuperäistä, vaan toisarvoista, taantumista, niin että näidenkin lintujen esivanhemmat ovat munineet kirjavia munia, jos ne munivat avonaisille paikoille. Niinpä esim. haarapääskysen munat ovat kirjavia, mutta valkeat ja yksiväriset taas törmäpääskyn, joka munii maahan kaivamiinsa koloihin.

Munien värillä lienee vielä muiden ominaisuuksien mukana osansa myöskin lämmön suojelemisessa. Munathan tarvitsevat kehittyäkseen paljon lämpöä. Tämä lämmön tarve on epäilemättä vaikuttanut useammallakin tavalla munien kokoonpanoon. Niinpä vesilintujen munat ovat yleensä suuremmat, sisältävät enemmän valkuaista kuin maalintujen. Se lie siksi, että munat voisivat säilyttää kauemmin lämpönsä, valkuainen kun on huono lämmönjohtaja; tämä on tarpeellinen etenkin vesilinnuille, joiden täytyy olla kauemmin pesältä poissa, ja tullessaan pesälleen on vatsapuoli kylmä, seikat jotka voisivat vaikuttaa epäedullisesti haudottaviin muniin.

Munien muoto on myöskin vaihteleva, toiset ovat pitkulaisempia toiset pyöreämpiä. On oletettu useampia syitä, joista munien eri muodot johtuisivat. Niinpä on joku otaksunut, että hyvien lentäjien munat olisivat muka pitkulaisempia kuin huonojen j. n. e. Tärkeänä tekijänä tässä lienee emon ruumiinontelon muoto ja se asema, joka on täydellä munajohtimella läheisten ruumiin elinten suhteen. Voi olla myöskin mahdollista, että pyöreähköt munat viipyvät kauemmin munajohtimessa kuin pitkulaiset. - Samallakin lajilla voi olla erimuotoisia munia. Niinpä on pyöreitä ja pitkulaisia kanankin munia. Aristoteleen aikana luultiin Kreikassa, että pyöreähköistä kanan munista tulisi kukkoja, puikeammista kanoja. Päinvastoin arvelee Horatius, ja meilläkin on kansalla, ainkin muutamin paikoin, se käsitys, että pyöreistä munista tulee kanoja puikeammista kukkoja. Muutamat kokeneet tutkijat eivät pidä sitä aivan varmana, mutta Geoffroy St. Hilaire väittää, kokeiltuaan kanoilla ja kyyhkysillä, että asianlaita todella niin olisi.

- A. A. Pulkkinen.