Kansantajuista tiedettä. Mitä on väri?

Jokamiehen ja joka naisen viikkolehti 40, 10.10.1908

Suurelle osalle ihmisiä ovat useat ilmiöt, joita he kohtaavat jokikinen päivä, itse olemukseltaan peräti outoja; niin on esim. laita ilman, jota alati hengitämme, ja niin on laitamyös sellaisen käsitteen kuin väri. Kuka tervesilmäinen ihminen ei kohta erota punaista, sinistä ja vihreää toisistaan? Mutta monikin varmaan hämmästyy kuullessaan, ettei väri ole minkään kappaleen itsenäinen ominaisuus, vaan ainoastaan tulos siitä vaikutuksesta, jonka auringon- tai mikä muu säde tahansa tekee kappaleeseen. Tämä vaikutus on erilainen eri kappaleihin, riippuen itse kappaleen ominaisuuksista. Kaikellainen väri saa alkunsa yksinomaan valosta. Ne kappaleet, jotka eivät vähääkään heijasta valonsäteestä edes osaakaan, ovat niitä, joita tavallisessa puheessa sanotaan mustiksi. Niitä esineitä taas, jotka heijastavat koko valon sellaisenaan kaikkine väreineen, kutsumme me valkeiksi. Niitä esineitä jotka kykenevät heijastamaan osan valonsäteestä, mutta imevät itseensä muut osat, nimitämme me värillisiksi. Siis ovat värit itse valossa eikä kappaleessa. Että näin on todellisuudessa, huomaamme, kun annamme auringon säteen kulkea kolmisärmäisen lasi- tai kristallipalan läpi. Silloin jakaantuu valo eri valo-osiinsa, väreihin, niin että punainen japunasinervä (violetti) ovat äärimmäisinä ja muut värit näiden välillä.

Mutta mistä johtuvat eri osat valossa? Siihen vastaa nykyinen tiede, että samaten kuin musikaaliset äänet syntyvät kappalten värähtelemisestä, samaten syntyy valokin eetterin värähdyksistä. Otaksutaan näet, että koko avaruus on täynnä hienon hienoa ainetta, eetteriä, joka on paljon täydellisempää ja joustavampaa kuin tämä ilma, ja siis myös sen värähdykset paljon säännöllisempiä ja verrattomasti nopeampia kuin ilman ja muiden aisteillamme havaittavien esineiden. Erivärinen valo syntyy siitä, että eetteriaalloilla on eri pituus, vaihdellen valossa yhden seitsemässadaskuudeskymmenes- ja yhden kolmassadasyhdeksäskymmenes miljoonannen osan millimetriä välillä. Miljoonia eri värivivahduksia täytyy olla yhtyneenä joka valonsäteessä. Jos johdamme valon äskenmainitun kolmisärmäisen lasiprisman läpi, niin saamme erotetuksi toisistaan seitsemän pääväriä, jotka muodostavat kauniin nauhankaltaisen juovan. Mutta näiden päävärien välillä on lukematon joukko eri värivivahduksia ja muunnoksia, ja jokaisella näistä pikkusäteistä on erilainen liikunto, voima ja vaikutus.

Mutta tuossa värijuovassa on vielä muitakin säteitä, joita emme voi nähdä. Vasemmalla puolen punaisia säteitä on jonkun matkaa huomattavissa erittäin hyvin lämpöä. Sillä puolen spektrumia, sillä siksi nimitetään prisman avulla saatua valojuovaa eri väreineen, ovat n. s. ultrapunaiset l. lämpöasteet. Ja oikealla puolella punasinerviä säteitä ovat n. s. ultrapunasinervät säteet. Näillä molemmilla ullr a säteillä on varsin tärkeä tehtävä luonnon taloudessa, vaikkemme voikaan niitä silmillämme havaita.

Nämä havainnot ovat tiedemiehet tehneet varsin aikaisin, ja he sanoivat, että auringonsäteessä on kolmea eri lajia säteitä: valosäteitä, nuo punaisesta punasinervään, lämpösäteitä (ultrapunaiset) ja kemiallisesti vaikuttavia säteitä (ultrapunasinervät). Mutta lämpö- ja valosäteillä ei ole itse asiassa muuta eroa kuin aallon - värähdyksen pituus. Se, että niillä muka olisi eroa, perustuu meidän näköaistiimme. Aivan niinkuin ei sellaisella lämpömittarilla, johon on merkitty asteet 0°-100°, voi mitata lämmön astesuuruutta yli 100 asteen, samoin ei meidän silmämmekään näe spektrumissa muuta kuin värit punaisesta punasinervään. Mitä sen ylä- tai alapuolella on, sen me voimme vain aavistaa, mutta emme nähdä. Voi olla olemassa olentoja, joiden silmä on täydellisempi rakenteeltaan kuin meidän, niin että ne voivat nähdä kokonaisen loistavan värimaailman siellä, missä meidän silmällemme on synkkä ultrapunaisen ja ultrapunasinervän yö.

Samaten kuin lämpösäteitten on kemiallisesti vaikuttavienkin säteitten laita. Me tiedämme nyt, että kaikki spektrumin säteet ultrapunaisista aina ultrapunasinertäviin voivat vaikuttaa kemiallisesti - niiden kemiallinen vaikutusvoima on vain erilainen. Esimerkiksi viheriä kasvi, jota väliin sanotaan maailman suurenmoisimmaksi valokemialliseksi laboratooriumiksi, käyttää yksinomaan punaisia säteitä tarkotuksiinsa eikä noita kemiallisesti vaikuttavia punasinerviä tai ultrapunasinerviä. Mistä me sen tiedämme? Siitä, että jos valolta, jonka äsken osotimme sisältävän kaikki eri värit, riistetään punainen väri, niin näyttää valo vihreältä meidän silmissämme. Tämän voi jokainen saada selväksi, jos tekee itselleen hyrrän, jossa on kaikki muut auringonspektrumin väritpaitsi punainen, ja panee sen pyörimään, niin näyttää se viheriäiseltä. Tämän nojalla voi siis päättää, että kasvit imevät itseensä punaisen värin ja heijastavat muut värit pois, joten koko kasvi näyttää viheriäiseltä. Toiset valonarat esineet imevät muita värejä, ja ne värit, joita kappale heijastaa pois itsestään, määräävät sen värin. Meidän tarkastuslaitoksemme, silmämme, tutkii joka valonsädettä, joka sattuu silmäämme, ja monelle valonsäteelle se lausuu: "Tuosta on yksi tai useampi väri poissa!"

Tätä nimitämme me väriksi, sitä väriyhtymää nimittäin, jonkakappaleen heijastamat säkeet muodostavat.