Kun olen saanut tilaisuuden vastata edellä olevaan kirjoitukseen "Karttojen väreistä" tahdon sen johdosta lausua
muutaman sanan.
Hra A. P—s näkyy pitävän silmällä yksinomaan värien pysyväisyyttä kaikenlaisissa olosuhteissa ja yksinomaan siihen katsoen onkin hän ehdottanut karttojen väritykseen käytettävät värit. Myönnän kyllä, että jos tätä ainoata ehtoa silmällä pidettäisiin, värien valinta olisi ollut sangen helppo ilman erityisiä kokeita: olisi vaan otettu joku luettelo, jossa värin kestävyys on ilmoitettu ja siitä etsitty kestävin punanen, keltanen, sininen j. n. e. väri, tai jonkun käsikirjan mukaan tehty sama vaali. Siten olisi helposti voitu tulla siihen ehdotukseen, minkä hra A. P—s on tehnyt. Niin yksinkertainen ei ole kuitenkaan asia, kun on otettava kysymykseen värivivahdukset, juoksevaisuus, hinta, y. m. seikat. Silloin täytyy kokeilla, vaikka kokeita ei, ajan vähyyden ja keinojen puuttuvaisuuden vuoksi voidakaan saada niin täydellisiksi kuin suotava olisi. Täydellisesti luotettavien kokeitten tekemiseksi vaadittaisiin useampia vuosia, jonka ohessa huomioon olisi otettava mitä erikoisimpia olosuhteita. Mutta tässäkin — vaikka tällä kertaa päinvastaiseen suuntaan kuin edellä — rajoittaa kokeitten ulottamista liika laajalle se seikka, että tiedetään, mihin tarköitukseen värit ovat käytettävät ja millaisissa oloissa näillä väreillä väritetyt kartat tulevat säilytettäviksi.
Voi kyllä silloin tällöin tapahtua, että yksityisen hallussa on kartta, joka on pari sataa vuotta vanha. Mutta harvat lienevät ne tapaukset, joissa näin kauvan säilynyt kartta muutenkin kuin värien puolesta on saanut osakseen huolellisen hoidon. Toista on arkistojen laita ja siellä ei ilma tiettävästi ole niin kovin kostea ja pilaantunut kuin hra A. P—s näkyy luulevan. Jotta kuitenkin nähtäisiin miten ilmassa löytyvät happi ja muut aineet voivat vaikuttaa kokeenalaisiin väreihin, on niillä väritettyjä paperiliuskoja agrikulttuuri- ja kauppakemiallisessa laitoksessa Helsingissä virutettu erilaatuisissa nesteissä ja siinä tehty siv. 27 olevasta taulusta näkyvät huomiot. Viimeisessä sarekkeessa nähdään tehokkaimman vaalentamiskeinon, kloorikalkin vaikutus. Ei mikään ylempänä luetelluista väreistä ole kuitenkaan näyttäynyt muuttuneensa niin suuressa määrin, että värin oma vivahdus sen kautta olisi joutumat suuremman vaaran alaiseksi, ellemme ota lukuun niitä tapauksia, jolloin se on kokonaan hävinnyt, useimmiten siitä syystä että väriaine on liuennut virutusnesteessä tai että se kloorikalkin tehokkaasti valkaisevasta vaikutuksesta on kokonaan hävinnyt.
Mitä erityisiin väreihin tulee, niin mainittakoon tässä että saturnin punanen värivoimansa puolesta verrattain pienillä aloilla käytettynä on paljoa tarkoituksenmukaisempi kuin hra A. V— s:n ehdottama keltanen ohra. Kromikeltanen ei kokeita tehdessä ole vaalennut auringon valossa eikä kloorikalkkiliuoksessa; ettei se tule pimeässä myöskään sanottavasti vaalenemaan on päivän selvää. Jos se tummenee, ei se tee suurta haittaa, sillä keltasena se sittenkin pysyy. Tämän värin ehdottamiseen on ollut syynä ei ainoastaan sen verrattain suuri kestävyys, vaan myös sen juoksevaisuus, hinnan helppous ja ennen kaikkea se, että värivivahduksen vuoksi on oltu pakoitettu ehdottamaan käytettäväksi muita vivahduksia varten värejä, jotka pysyväisyytensä puolesta ovat luettavat samaan luokkaan kuin kromikeltanenkin, jopa sisältävätkin sitä (kuten esim. mineraalivihreä). —Kokeitten kautta huomattu verrattain suuri pysyväisyys ja etusijassa värivivahdus ovat olleet vaikuttamassa siihen, että siniseksi väriksi on ehdotettu Berliinin sineä. Jos tämä väri satoja vuosia vanhoilla kartoilla onkin saanut hiukan ruskehtavan vivahduksen, ei se estä väriä käytäntöön ottamasta. Pääasia tämän ehdotetun värin samoinkuin monen muunkin käytäntöön ottamisessa on se että väri ei kohonaan muutu tai häviä, kuten karmiinin ja gummiguttan käy.
Ehdottamani vihreät värit ovat ainoat kelvolliset värivivahduksen sopivaisuuteen, sekä pehmeyteen ja juoksevaisuuteen nähden. Hra A. P—s:n ehdottamat vihreät värit ovat liian kovia ja vivahdukseltaan kerrassaan sopimattomia.
*) Winsor & Newtonin tekemää "indian ink."Hra A. P—s huomauttaa että saturninpunanen ja sinnoberi ovat tuoreena toistensa näköisiä, jonka vuoksi niitä ei pitäisi käyttää. Mutta hyvä hra A. P—s! Eihän mikään estä antamasta värien kuivaa ennenkuin kartalta rupeaa etsimään mikä siinä on puu- mikä kivirakennukseksi väritetty. Teitä varten taas on poltettu sienna yhtä hyvää kuin ruskea okrakin. Edellistä käyttämällä vältetään sitäpaitsi yksi liikavärikin. Samassa tarkoituksessa olin aikonut että kivirakennuksiin saisi käyttää sellaista vermilioni-väriä pullossa*), jota tarvitaan punasella tehtävää kirjoitusta varten. Mutta kun puheenalainen vermilioni, kuten ylempänä olevasta taulusta näkyy, on tarkoitukseensa sopimatonta, tulee sitä varten etsiä uusi sopiva pulloväri ja tätä voitanee sitten käyttää kivirakennuksiin.
Ainoa väri, jota ehdottaessa on ollut epätietoisuutta olemassa, on keltanen väri. Siksi olisi hyvinkin sopiva ottaa kadmiumikeltanen, mutta kun kromikeltasta, ylempänä mainituista syistä, ei vihreissä väreissä voi välttää, on johdonmukaisempaa pysyä helpossa, hyvin juoksevassa kromivärissä.
Värejä ehdotellessani en ole katsonut voivani yksinomaan luottaa luetteloissa ja erinäisissä teoksissa annettuihin tietoihin, koska: useassa kohdassa, olen huomannut etteivät nämä tiedonannot ole luotettavia.
Herra A. ehdottamat kuppivärit olisivat kyllä muutoin hyviä, mutta kun väriainetta niistä täytyy ottaa pensselillä, voi siitä olla seurauksena, että värin pinta likautuu niin ettei siitä koskaan saa puhdasta väriä. Toista on, jos kappaleväriä hierotaan puhtaalla lasilevyllä tai posliiniteevadilla, silloin pysyy se aina yhtä puhtaana ja kirkkaana. Mitä vihdoin värien lopulliseen valintaan tulee, voin minä ilmoittaa, että Maanmittaus-Ylihallitus on jo maamittareita varten hankkinut kaikki muut värit paitsi punasen ja sinisen pullovärin ja tulevat ensinmainitut ennen pitkää, huokeata maksua vastaan heille lähetettäviksi.
O.S.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti