Kutoma- ja paperiteollisuus 10, 1909
Värjäystekniikka on nykyään jo kehittynyt monipuoliseksi ja sen tuomat tulokset ovat jakautuneet siksi monen ammattilehden palstoille, että jo ammattimiehellekin käy vaikeaksi saada siitä oikeaan osattua kokonaiskäsitystä. Ja sitä monimutkaisemmaksi käy asia kun haluaa kaikkia niitä aloja hallita, missä värejä nykyaikaan käytetään. Lienee siis syytä yhtenäisessä kirjoituksessa ottaa puheeksi ainakin tärkeimmät viime vuoden uutuuksista sikäli kuin ne koskettelevat tavallisimpien kudossyiden värjäystä. Alamme yleiskatsauksemme eläinkunnasta saatavilla kudossyillä.
Villaa aletaan yhä enemmän valkaista hapettavilla keinoilla hauteissa. Näistä on ensi sijalla mainittava vetysuperoksidi, joka jo on kuulu kauppatavara, sekä sen suola natriumisuperoksidi. Aivan uusin tulokas tällä alalla on natriumiperborati, jolla on se etu, että siitä ei lähde lipeää kuten natriumisuperoksidista, mutta boraksia, jolla myöskin on pesevät ominaisuudet. Paha vika näillä valkaisuaineilla on siinä, että niillä valkaiseminen käy kalliimmaksi kuin vanhalla valkaisijalla rikillä. Mutta suurena etuna taasen niillä on se, etteivät kaipaa erikoista "valkaisukamaria" ja tekevät joutuisasti työtä.
Haudeaineista on muuriaishappo (saks. Ameisensaüre) saanut varsin suuren käytön ja on tunkenut tieltään monet entisajan haude-aineet, kuten maitohapon ja sen kalisuolan, oksalihapon y. m., vieläpä etikankin käyttö, on paljon, tämän uuden tulokkaan tullessa käytäntöön, vähentynyt. Muuriaishapolla kun on se merkillinen ominaisuus, että se parhaimmin kuin muut elimelliset hapot tekee peitän villa-aineelle imeytyvään muotoon ja tulee näinollen helpommaksi käyttää.
Kuten tunnettua on, värjätään villaa peittäväreillä siten, että villa joko ensin peitataan ja sitten värjätään, tai siten, että villa ensin värjätään ja sitten peitataan tai toimitetaan värjääminen ja peittaaminen samassa hauteessa yhtaikaa. Kun ensinnä mainittu menettelytapa vaatii enemmän työtä, kuin toiset ylempänä mainitut tavat, ovat jälkimäiset, huolimatta siitä, että ne eivät ole taloudellisia, saaneet yksinkertaisuutensa tähden varsin suuren käytön. Ja tähän on suuressa määrin vaikuttanut se, että on keksitty värejä, jotka menevät niin hyvin villaan, että peitän suorastaan voi lisätä värihauteeseen. Näistä väreistä on mainittava berliniläisen väritehtaan (Aktiengesellschaft für Anilin fabrikation) Metachrom-värit, joita värjättäessä hauteeseen pannaan ammoniumsulfatia sekä Cassella & C:o Anthracenchromvärit, muita mainitsematta. Tämän ohella ei voi jättää mainitsematta saksalaisen kemistin Erbanin viime vuonna ottamaa patenttia, jonka mukaan kovaa vettä käytettäessä voi säästää alizarinivärejä käyttämällä hauteessa gelatinia, liimaa, boraksia y. m. Nämä estävät alizarinivärin kovassa vedessä saostumasta ja auttavat näin ollen värjäyksen syntyä kudossyyllä.
Kyyppivärit, joita vielä joku aika sitten oli vaan indigo, ovat viime vuonna lisääntyneet melkoisesti. Miltei jokaisen auringon spektrissä olevan värisävyn voi niillä jo aikaansaada. Kun niillä sitäpaitsi on erinomaiset ominaisuudet pesossa ja valossa, näyttää siltä kun jälleen oltaisiin menossa suurin askelin kyyppivärjäystä kohden. Ja luultavaa on, että entisajan kyyppivärjäysmenettelytavat tällöin taasen joutuvat kunniaansa, sillä alkaa ääniä kuulua, jotka väittävät, että nykyajan pelkistäjäaineet hydrosulfitit j. n. e. hävittävät väriä hauteesta. Mutta kyyppiväreillä on toisessakin suhteessa tulevaisuutensa, mikäli asia villan värjäystä koskee. Ja se on sentähden, että, kuten muutamat auktoritetit väittävät, peittaaminen, tehtiinpä se miten varovaisesti tahansa, aina heikontaa villakuitua. Niinpä Aachenin tekstilikoulun johtaja tri v. Kappf väittää, että vuosittain yksin Saksassa, peittaamisella hävitetään noin 250 miljoonan markan edestä villaa. Siinä syy, joka jo osaltaan suuresti tulee vaikuttamaan kyyppivärien tulevaisuuteen. Lopullista sanaansa ei tiede tässä kiistassa vielä ole sanonut, joten lienee syytä jäädä asiassa vastaiseksi odottavalle
kannalle.
(Jatk.).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti