Kutoma- ja paperiteollisuus 10, 11.1.1911
(Jatkoa N:o 8)
Ilmasta.
Kysymys. Edellisestä olen oppinut, että ilmassa on happea ja typpeä. Vieläpä tiedän, että happea on 1/5 ja typpeä 4/5 ilman tilavuudesta. Onko ilma siis hapen ja typen yhdistys?
Vastaus. Ei ole. Kummatkin aineet ovat ilmassa toisiinsa sekaantuneina kaasuina.
Kysymys. Olen kuullut ilmassa olevan muitakin aineita, onko asiassa perää?
Vastaus. Onpa vainenkin. Moniaita muitakin aineita on sieltä löydetty, mutta käytäntöön nähden näyttää niillä olevan vähemmän merkitystä.
Kysymys. Mutta mistä johtuu, että ilma värjämöissä joskus on niin sameaa ettei eteensä näe?
Vastaus. Ilmassa löytyvästä vedestä. Ilmalla on näet merkillinen kyky imeä itseensä eli absorberata vesihöyryä ja sitä enemmän mitä lämpimämpää se on. Tämä ominaisuutensa on siis puhtaasti fysikalinen. Kun ilma jäähtyy, tiivistyy vesihöyry ilmassa pieniksi vesipisaroiksi ja silloin syntyy sumua.
Kysymys. Onko mitään keinoja tämän haitallisen epäkohdan poistamiseksi?
Vastaus. Tyydyttäviä keinoja kyllä löytyy, mutta niillä on kaikilla se vika, että ne tulevat käytännössä kalliiksi. Esimerkiksi voidaan erikoisella ilmanvetolaitoksella eli ekshaustorilla imeä vesihöyryllä tyydytetty ilma ulos. Mutta tällöin on poistetun ilmamäärän tilalle tuotava vedetöntä ilmaa ja on sillä oleva vissi lämpömääränsä. Sillä jos se on kylmää, tiivistää se ilmassa löytyvän vesihöyryn sumuksi ja asia ei entisestään parane. Ja juuri tuon lämpimän puhtaan ilman johtaminen värjämöön, se maksaa rahaa.
Kysymys. Kun näin kosteudesta tuli puhe, mistähän se johtuu, että villa, jota värjätään, joskus tuntuu kosteammalta kuin muuten, vaikka sitä aina säilytetään samassa paikassa?
Vastaus. Vesipitoisuus vaihtelee ilmassa suuresti. Kun ilma on kosteaa, kuten sanotaan, imeytyy sitä villaan, sillä villa on varsin vettä itseensä imevää eli hygroskopista ainetta. Pitämällä villaa jonkun aikaa kosteassa paikassa saa sen painon suuresti lisääntymään.
Kysymys. Erinomainen keino väärentää villaa siis vedellä, eikö niin?
Vastaus. Aivan oikeen. Sitä tekee jokainen villakauppias, joka asian tuntee. Siinä myöskin syy, miksi miltei kautta sivistyneen maailman on olemassa laki, joka määrää, miten paljon villassa saa olla vettä kun sitä myydään. Enemmän kuin 17% vettä villan painosta ei saa olla.
Kysymys. Onko meillä Suomessakin tällainen laki olemassa?
Vastaus. Ikävä kyllä, sellaista ei löydy.
Kysymys. Meillä siis myydään vettä villan asemasta?
Vastaus. Sekä myydään ja mikä vielä pahempi ostetaan vettä ulkomailta villoissa melkoinen määrä.
Ammoniakista.
Kysymys. Mainitsitte selittävänne minulle ammoniakin ominaisuudet. Sitähän ainetta se on, joka saa silmät niin vettymään ja nenän vääntymään kun sitä äkkipäästä haistaa. Mistähän sitä ammoniakkia valmistettaneekin?
Vastaus. Ammoniakkia saadaan valokaasun ohella kivihiilestä kun tätä kuivasti tislataan. Myöskin turvetta kuivasti tislaamalla saadaan ammoniakia.
Kysymys. Mikä sen kemialliseksi kokoonpanoksi tuleekaan kun sillä niin merkillinen haju on?
Vastaus. Ammoniakin kemiallinen kokoumus on aivan yksinkertainen: NHs. Vaikka typpi N, kuten vety H:kin, on aivan hajuton kaasu, syntyy niiden yhtymisestä tuo pistävän hajuinen ja vetistävä
kaasu ammoniakki.
Kysymys. Onko ammoniakki kaasua? Nesteenä sitä aina olen rohdoskaupoista pullooni saanut?
Vastaus. Todellisuudessa ammoniakki on kaasua, mutta liukenee erittäin hyvin veteen. Aina 30 % ammoniakkivedestä voi olla ammoniakkia.
Kysymys. Olen joskus käyttänyt ammoniakkia poistamaan happoja vaatteistani, kun tällaisia varomattomuudestani olen niihin saanut. Mistä tuo ammoniakin ominaisuus johtuu?
Vastaus. Ammoniakki on luonnostaan lipeinen eli emäksinen aine. Tällaisilla aineilla on ominaisuutena kemiallisesti vaikuttaa happoihin niin, että näiden happamat ja syövyttävät ominaisuudet häviävät. Emäkset tekevät ne tehottomiksi eli neutralisoivat happoja kuten kemiallisella kielellä tätä tosiasiaa mainitaan. Ainetta joka tällöin syntyy kutsutaan suolaksi.
Kysymys. Vai on ammoniakki lipeinen aine! Kun vertaan sen ominaisuuksia tavalliseen lipeään, jota pesijät käyttävät pyykkinsä pesoon, en huomaa sitä samanlaiseksi. Lipeähän syövyttää villaa, vai kuinka?
Vastaus. Aivan niin, lipeät ovat varsin syövyttäviä aineita, kuten kokemuksesta näytte tietävän. Siitä huolimatta ammoniakkikin on lipeinen aine, mutta tekee sukulaisistaan poikkeuksen. Se ei mitään syövytä, mutta katsokaahan, kädessäni on palanen n. s. punasta lakmuspaperia! Sen olen valmistanut siten, että lakmusvärin liuokseen olen kastellut palasen imupaperia. Pistäen sen laimeaan etikkaan on sille tullut punanen väri. Jos nyt pidän tätä paperia jonkun aikaa ammoniakkipullon suulla, käy se vähitellen siniseksi. Värin vaihdos käy nopeammin, jos upotan paperin silmänräpäykseksi ammoniakkiin. Kaikilla lipeisillä aineilla on tämä ominaisuus, ne muuttavat punasen lakmuspaperin väriltään siniseksi. Voitte todentaa asian pistämällä palasen punasta lakmuspaperia tavalliseen lipeäliuokseen. Siinä on palanen käytettävänänne.
Kysymys. Siinäpä varsin mukava keino päästä lipeistä selville. Onko ammoniakilla muitakin muistettavia ominaisuuksia?
Vastaus. Ammoniakki liuottaa rasvoja ja on siis puhdistava aine. Eli oikeammin ammoniakki tekee rasvoista ammoniakkisaippuaa, joka helposti poistuu vedellä kuituaineista. Siksipä käytetäänkin ammoniakkia suuret määrät villan, villalankojen ja -kankaitten pesoon. Erikoisemmin vanumatta saa ne tällöin rasvasta ja siihen tarttuneesta liasta puhtaaksi. Mutta kupariastioita on tällöin varottava, koska kupari helposti liukenee ammoniakkiin, aikaansaaden sinisen nesteen, joka voi aikaansaada sinisiä pilkkuja valkeaan villaan tai siitä tehtyihin tuotteisiin.
Kysymys. Hajusta siis tunnen, jos jossain pullossa on ammoniakkia. Mutta entäs jos nenäni on tukossa, miten silloin pääsen asiasta selville?
Vastaus. Pitäen suolahappoon kastellun puutikun tai lasipuikon sen pullon suulle, jossa ammoniakkia epäilen olevan, syntyy tällöin valkeaa höyryä ammoniakin ja suolahapon yhtymisestä. Höyry on salmiakkia.
Kysymys. Salmiakki on siis äsken mainitsemianne suoloja?
Vastaus. Aivan niin, salmiakki on lipeisen aineen ammoniakin ja happaman aineen suolahapon yhtymisestä syntynyt suola.
Kysymys. Voiko salmiakista tehdä ammoniakkia?
Vastaus. Kun kuumennetaan salmiakin ja sammutetun kalkin seosta, poistuu amoniakki kaasuna. Sen läsnäolon voitte tutkia edellä esittämilläni keinoilla.
(Jatk.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti