Tapio 19, 11.5.1861
*) Tätä kirjoittaan siitä syystä, kuin Karjalan puolella on tänä wuonna satanut punaista lunta josta on monen muotoisia ihmetyön- ja aawitus-tuumia herännyt.Epäluulo ja tietämättömyys näkee usein ihan luonnollisissa tapauksissa jotakin ihmetyötä, ja aawistaa siitä kaikenlaisia pahoja tai hywiä kohtauksia. Silloin pitäisi muka aina jonkun erinomaisen hengen tahi woiman oleman liikkeillä. Mutta tarkemmin luonnon asioita tutkiwa, hawaitsee näissä kummastuttawissa sattumisissa tykkönään luonnollisen menon ja nämät kummitukset muuttuwat ihan selwiksi ja yksinkertaisiksi seikoiksi, joilla on yhtä luonnollinen kuin yksinkertainen perustuksensa.
Muistutamme tällä kertaa waan jokapäiwäisistä asioista. Millä silmillä ei äkkinäinen katso höyrylaiwan kulkua ja mielellään näkisi siinäki jotakin ihmettä, jos hä nei warmaan tietäisi niin aluksen rakennuksen kuin masiinan laittamisen olewan ihmisten työtä. Tämä ihme ja kumma on toki perinpohjin niin yksinkertaista, että poikanulikka Englannissa, oikein tarkasteltuaan kuinka kansi ei tahdo pysyä kiehuwan padan päällä kuin höyryn woima kohottaa sitä sieltä, käytti sitä samaa woimaa ensimmäiseen höyry masiinaan. Luonnon tapauksista on melkein aina pyrstötähtiin tahi komeettain ilmestymistä pidetty sodan tahi muun metelin aawistajana; mutta owathan nämät yhtä tasasesti liikkuwia taiwaankappaleita kuin kuu ja meidän maapallokin, joilla kaikilla on määrätty ja oppineilta jo laskettu kulkunsa, jonka he woiwat ihan sekunnille määrätä ja jota kyllä ainakkaki kuun ja auringon pimenemisissä osoittaa.
Lumen punertuminen taas ei ole paljo ihmeenpätä waan wihertämistä kewäillä, ja sitä wähemmin tämmöinen tapaus woipi olla minkään ennustajana. Ilmassa löytyy nimittäin aina ääretön paljous pieniä kaswuin siemeniä, mutta nämät owat niin tuiki pieniä että niitä ainoastaan isoimmilla suurennuslasilla ja tuskin niilläkään woidaan nähdä. Kuin nämät saawat märkyyttä tarpeheksi ja muuten tulewat heidän itämiselle sopiwaan tilaisuuteen, niin kaswawat äkkiä ihmettelewään paljouteen. Tämän kaswamisen woipi siitäki keksiä, jos katselee kuinka syksypuolella kesää lämpimän sateen jälkeen lukemattomia sieniä sikiää wälistä tunnin ja wähemmänkin ajan sisään. Tämmöistä on Punasen lumenkin laita. Jos panemme hiukan tätä punerrusainetta isonnuslasin alle, niin hawaitsennne tämän punasen ei olewan muuta kuin sangen pieniä kaswuja ja nekin hywin yksinkertaisesta muodosta; ainoastaan waan pieniä punaisia rakkoja, toinen toisensa wieressä. Nämät pikkuiset kaswut kaswawat hywin pikaisesti lumella, joka siitä saapi punertawan näkönsä. Tämmöistä punasta lunta on usein tawattu Pohjois-Amerikassa ja Siperiassakin.
Ennen paawin aikaan, ja ehkä wielä nytkin, sattui wälistä että rippileiwälle ilmestyi tämän kaltaisia punaisia kaswuja jotka tekiwät sen päältäpäin ihan kuin werellä kastelluksi. Mutta tästäpä Papeille ja munkkiloille hätä, kuin muka ihmisten synnstä rippileipä wertyi, ja paikalla ennustiwat siitä jotakin suurta kostoa ja onnettomuutta. Papit pauhaamaan kansalle ja rukoilemaan pyhiä kuwiaan tämän suuren odotetun onnettomuuden estämiseksi. Ja jos ei nyt mitään erinomaista tapahtunut, niin kaikki kansa uskoi pappein rukoustensa ja pyhiin kuwiin kautta poistaneen maailman menehtymistä ja heille siitä kannettiin kosolta kiitos-uhria.
Wälistä tuo myös tapahtuu että lumi on mustana ja monasti tämä seikka on hämmästyttänyt maakansaa meillä. Tämä lumen outo näkö taas tulee pieuistä mustista eläimistä, joita akin sikiää niin mahdottoman paljon että lumi niistä ihankuin mustuu. Näistä seikoistaki näette ettei mitään luounossa tapahdu, jolla ei olisi luonollista perustusta, kuin waan asiata oikein ja tarkoin tutkitaan. Tällä tawalla ihmeet ja muut kummitukset tulewat ihan selwiksi ja luonnollisiksi asioiksi ja kaikki epäluulo waikenee.
E. N.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti