Etelämainen, kuuman ilmanalan luonto eroaa suuresti meidän pohjoisen lauhkean ja kylmän ilmanalamme luonnosta. Runsas ja keskeymätön lämpö on tehnyt kasvikunnan sekä lajirikkaammaksi että myöskin laadultaan rehevämmäksi kuin meidän kasvikuntamme. Ihmetellen ja ihaillen luemme niisti lukemattomista kasveista, jotka siellä kaunistavat luontoa ja samalla monet tarjoovat ihmisille lahjojansa vaatimatta häneltä sen enempää työtä ja vaivaa, kuin että hän tulee niitä ottamaan. Esitämme tässä muutamia kuuman ilmanalan kasveja, jotka joko tarjoavat tällä tavalla tuotteitansa ihmisille tahi ovat muuten huomiota herättäviä.
Meilläkin tavataan yleisesti huonekasviemme joukossa fiikuksia. Nämä ovat etelämaisia kasveja, ja niitä on monen monta eri laiia. Ne kasvavat joko puiksi tahi pensaiksi ja ovat omituisia siitä, että niiden kukat eivät ole näkyvissä, vaan onton, mehevän päärunan kaltaisen "fiikunan" sisäpuolella, jonne paksummasta päästä vie ainoastaan ahdas aukko. Fiikunapuita kasvaa Intiassa, mutta myöskin Vähässä Aasiassa ja Euroopankin puolella Välimeren rantamaissa. Kypsyneinä ovat fiikunat syötäviksi kelpaavia sekä ihmisille että eläimille, ja puut antavat näitä hedelmiänsä kahdesti, jopa väliin kolmestikin vuoden kuluessa. Viiniköynnöksen ja öljypuun ohessa olivat ne myöskin muinoisen Palestinan rikkautena, ja raamatussa mainitaan usein fiikunapuuta. Ne ntavat hyvin tärkeitä ruoka-aineita, mutta myöskin kauppatavaraa; meilläkään eivät fiikunat ole harvinaisia ulkomaisten hedelmien joukossa. Muutamista fiikuslajeista saadaan myös kummilakkaa, jota valmistetaan siitä maitomaisesta, tahmeasta nesteestä, mitä runkoon pistetystä reijästä vuotaa.
Omituisimpia puita ovat fiikusten joukkoon kuuluvat baniaanipuut, joita kasvaa Intiassa. Runkoja näkee useita, mutta latva saattaa olla sama. Ja tämmöinen yhteinen latva saattaa olla sangen laaja, kokonainen lehto eli metsä. Kerrotaan Aleksanteri Suuren intialaisella sotaretkellään kerran koko joukkoineen majailleen semmoisen puun suojassa, ja sanotaan nytkin Intiassa olevan semmoisia metsiä, joissa on yli 3 tuhatta pienempää tahi suurempaa runkoa, mutta sama laaja latva, jonka alle voi viisikin ratsumiesrykmenttiä asettua suojaan. Tämmöisten metsien muodostuminen käy sillä tavalla, että kasvaneen puun latvasta alkaa alaspäin pistäytyä n. s. ilmajuuria, jotka maahan ulotuttuaan juurtuvat siihen ja kehittyvät rungoksi. Latva laajenee tietysti samassa määrässä kuin runkoja lisääntyy, ja laajentunut latva lähettää taas uusia ilmajuuria. Usein käy myös sillä tavalla, että linnut kuljettavat tämän puun siemeniä palmupuiden latvoihin ja ne itävät ja alkavat kasvaa siellä. Vähitellen lähettää tämmöinen loisena elänyt kasvi oman ilmajuurensa maahan ja sitten toisia jäljessä. Nämä vahvistuvat rungoiksi, joiden syleilystä palmu viimein kuihtuu ja kuolee. Ja näin on kutsumatta tullut vieras anastanut palmun paikan ja levittää siinä edelleen alaansa, laajentaen latvaansa sen mukaan kuin uudet ilmajuuret ulottuvat maahan, juurtuvat ja vahvistuvat rungoiksi. - Erästä lajia tämmöistä fiikusta pidetään Intiassa pyhänä puuna sen tähden, että muka Buddha maailmassa ollessaan opetti ihmisiä näiden varjossa.
Intiassa ja Kanarian saarilla kasvaa eräs joukko puita, joita nimitetään traseenoiksi. Ne ovat palmujen kaltaisia, usein hyvin korkeita puita, joilla on tukeva runko, mikä sitten latvassa saattaa jakautua hyvinkin moniksi haaroiksi ja oksiksi. Lehdet, joita on oksien kärjissä, ovat pitkiä, tasasoukkia taikka suippopäisiä. Oksien kärjissä ovat myöskin kukat, jotka tavallisesti ovat rypäleissä ja valkeita väriltään. Erästä lajia näistä sanotaan traakkipuuksi. Nämä voivat kasvaa hyvin korkeiksi ja paksuiksi. Kanarian saariryhmään kuuluvalla Teneriffan saarella on tavattu oikea jättiläispuu tätä lajia. Jo v. 1402, kun eurooppalaisia ensi kerran kävi tällä saarella, oli tämän runko yhtä paksu kuin v. 1868, jolloin hirmumyrsky sen kaasi. Se oli nimittäin 22 metriä pitkä ja tyvestä lähes 13 ½ metriä paksu ympärimitaten. Sen ikä laskettiin vähintäin 5 tuhanneksi vuodeksi. Traakkipuusta saadaan eräänlaatuista pilikamaista ainetta, jota nimitetään traakkivereksi. Puun runkoon leikataan haaroja, joista pihkaneste tihkuu ulos. Valmistettuna saa lian siitä väriainetta: mutta sitä on myöskin vanhoista ajoista saakka käytetty lääkkeenä. Traakkiverestä kallisarvoisena lääkkeenä puhuvat jo muutamat vanhan ajan viisaat, ja valmistettiin sitä luultavasti silloin jonkun Sokotran saarella kasvavan traseenalajin nesteestä. Nykyään tällä nimellä mainittavaa väriainetta, jota käytetään yleensä hammaspulverin ja muiden kaunistusaineiden värjäämiseen ja hyvänhajuiseksi tekemiseen, saadaan, paitsi edellä mainitulla tavalla traakkipuusta, myöskin n. s. traakkipalmusta, joka kasvaa Sumatran ja Borneon saarilla ja jonka varsia ovat meillä hyvin tunnetut rottingit. Nämä tasapaksut, joskus 200 metrin pituiset rungot ovat kietoutuneina muiden kasvien ympärille, ja hedelmästä valmistetaan tuota mainittua väriainetta. - Muutamia traseenalajeja käytetään meillä huonekasveina.
Erittäin huomattavan ryhmän kasvikunnassa muodostavat palmut, joita kasvaa kuumassa ilmanalassa ja joita tunnetaan enemmän kuin tuhat eri lajia. Kuuluisa kasvitutkija Linné nimittää niitä kasvimaailman ruhtinaiksi, koska ne yleensä ovat komeita, majesteetillisia nähdä ja ovat ihmisille suuresti hyödyllisiä. Toiset niistä kasvavat pensaina, jotkut pitkinä, toisissa puita kiertelevinä, niinkuin edellä mainittu rottinkipalmu, mutta useimmilla on tukeva runko, jossa nähdään kuihtuneiden ja poispudonneiden lehtien tyvinikamia tahi niiden arpia; lehtiä on kulloinkin ainoastaan latvassa, ja sen mukaan kuin runko kasvaa korkeammaksi, kuihtuvat alimmaiset lehdet. Muutamat palmulajit kasvavat niin korkeiksi, että niiden latvat muodostavat erityisen metsän muun tavallisen metsän yläpuolella, joten kaukaa katsellen metsä näyttää kaksikerroksiselta.
Syykas- eli käpypalmpu on intialainen kasvi. Se on omituinen siitä, että sen runkoa ympäröi kerros kantoja eli nastoja, jotka tekevät rungon kävyn näköiseksi. Lehdet ovat kokonaisuudessaan pitkiä ja kaitaisia, mutta oikeastaan siinä on suuri joukko kaitaisia pikkulehtiä, vähän leveämpiä ja litteämpiä kuin lihavan männyn neulaset, liittyneinä yhteiseen pitkään lehtiruotiin. Tämän palmun rungon ytimestä valmistetaan ravinnoksi kelpaavia, runsaasti tärkkelystä sisältäviä ryyniä tahi jauhoja, jotka eivät kuitenkaan ole yhtä hyviä, vaikka muuten samantapaisia, kuin saako palmun ytimestä saatavat saakoryynit. Syykas- eli käpypalmu on meillä kasvihuoneissa ja usein asuinhuoneissakin hoidettu kasvi, vaikka ei se ainakaan jäkimmäisissä kasva niin rehevästi, että sille ennättäisi tuota käpymäistä runkoa pilkaltakaan muodostua.
Hyödyllisimpien palmujen joukkoon kuuluu kookospalmu. joka on alkuaan kotoisin Intiasta ja Ison Valtameren saarilta, mutta on viljelyksen avulla niin levinnyt, että sitä kasvaa melkein kaikkialla päiväntasaajan seuduilla ympäri maapalloa. Se on pitkärunkoinen, noin 18-24 metriä korkea, komealatvainen puu ja kasvaa yleensä merien, jokien ja järvien rannoilla, missä on tarpeeksi kosteutta. Hedelmät, joita täysikasvuisissa puissa voi olla 200-300, ovat ihan sen pään kokoisia, kovakuorisia. Kuorta käytetään sorvaustöiliin. Sisusta on pehmeätä, löyhää, rihmamaista, karkeasyistä ainetta. Kookospalmu on seutunsa asukaille todellakin oikea sampo, sillä se hyödyttää heitä monen monituisella tavalla. Sen juuresta valmistavat monet kansat
pureksittavaksensa "mällejä," jotka vaikuttavat huumaavaisesti kuin tupakka meikäläisten suussa. Sen sitkeistä rungon sisäsyistä kudotaan koreja ja koppia. Rungon kovempaa pintapuolta käytetään rakennusaineina. Rungon alin osa on sangen tiivistä ja kovaa, ja kiillotettuna on se hyvin kaunista huonekaluina. Lehtivarsien syistä kudotaan karkeata kangasta, ja äskenpuhjenneista lehdistä valmistetaan erittäin herkullista palmukaalia. Täysikasvuiset lehdet kelpaavat kattoaineiksi ja moneen muuhun tarkoitukseen. Hedelmän kovan kuoren alla olevista karkeista syistä tehdään köysiä, harjoja j. n. e. Polttamalla saadaan lehdistä runsaasti potaskaa. Kukissa ja rungon monissa osissa on runsaasti sokeria sisältäviä mehua, josta käyttämällä saadaan oivallista palmuviiniä ja tislaamalla aarakkia. Keittäen voi tästä nesteestä saada myös karkeata sokeria. Tuon kovakuorisen hedelmän keskustana on kova, koloinen ja kookas siemen. Koloissa on maitomaista nestettä, n. s. kookosmaitoa. Se on semmoisenaan mainiota virkistävää ja ravitsevaista juomaa. Myöhemmin se jäähmettyy kiinteäksi, mantelinmakuiseksi aineeksi ja on silloin arvokasta ravintoa. Tästä valmistetaan myöskin n. s. palmuöljyä. Monta tuollaista puuta ei perhe tarvitse elääkseen, ja senpä tähden onkin kookospalmu hyvin suosittu ja viljelyksellä laajalti levitetty kasvi.
Kyläk. Kuval. A.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti