Postarkiv 3/1909
Jo varhain rupesivat postin palveluksessa olevat henkilöt käyttämään eri tunnusmerkkejä, joista näkyi, mitä tointa he hoitivat. Niinpä oli postinkuljettajilla (tai oikeammin kirjeenviejillä) Rooman valtakunnassa tunnusmerkkinä pieni pronssikilpi. Keskiajan postinkuljettajilla oli rinnassa, olalla tai kainalovarressa vaakuna sekä lisäksi pitkä, rautaisella päällä varustettu puusauva, jonka avulla he matkoillaan hyppäsivät ojien ja pensasaitojen yli. Pukunsa oli samanlainen kuin sen aikuisten yksityistenkin henkilöiden.
Erityistä virkapukua rupesivat postivirkailijat käyttämään verrattain myöhään. Virkapuvun käyttäminen johtuu nähtävästi siitä, että kun hallitsijat hankkivat itselleen vakinaista sotaväkeä ja varustivat sitä erityisellä puvulla, niin vaati hallitsijani arvo, että heidän palveluksessaan olevat siviilivirkailijatkin käyttäisivät virkapukua, jotta he jo ulkoasullaankin voisivat arvokkaasti edustaa hallitusvaltaa. Samalla kun vormu oli kunniapukuna. jonka piti korottaa virkailijan arvoa yleisön silmissä, vaikutti se lisaksi siksi paljon, että virkailijan oli helpompi suorittaa virkatehtäviään.
Virkapuvun käyttäminen tuli siten jotenkin yleiseksi itsevaltaisissa maissa. Harvemmin sitä käytettiin tasavalloissa. Niinpä esim. Sveitsin postivirkailijoilla ei ole virkapukua, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta.
Niissä maissa, joissa postivirkailijat käyttävät virkapukua, on se tavallisesti sotilaallista mallia. Venäjällä on se vihreänvärinen, Bayerissa vaaleansininen, muualla Saksassa tummansininen, toisin sanoen samaa väriä kuin asianomaisen maan sotilasvormukin.
Postin rauhallista tehtävää kuvaa usein virkailijain päähineessä oleva merkkikiiva. Sellaisena käytetään pientä postitorvea, pyörä, jonka keskellä on kirje ja ympärillä siipiä tai palmunoksia, valtakunnan vaakuna v. m.
Milloin postivirkailijat ovat velvolliset käyttämään virkapukua, siitä löytyy eri määräyksiä eri maissa. Yhdessä suhteessa on kuitenkin sama määräys voimassa miltei kaikkialla, nimittäin siinä, että kirjeenkantajain on virantoimituksessaan käytettävä virkapukua. Hyöty tästä määräyksestä on ilmeinen: kirjeenkantaja tunnetaan jo kaukaa, virkapukunsa on todisteena siitä, ettii hän on postin palveluksessa ja oikeutettu jakelemaan ja vastaanottamaan yleisön lähetyksiä j. n. e. Sitä paitsi on kirjeenkantaja esim. etääminillä paikkakunnilla maaseudulla ainoa, joka edustaa postilaitosta, mistä syystä se on paikallaan, että hän virantoimituksessaan esiintyy toisten puvuista eroavassa ja laitoksen arvoa vastaavassa vormussa. Muutamissa maissa pannaankin siitä syystä huomiota siihen, että kirjeenkantajalla on helposti tunnettava virkapuku. Tanskassa esimerkiksi käyttävät maalaiskirjeenkantajat tulipunaista takkia, johon kuuluu keltainen kaulus.
Virkapukua käyttävät myöskin miltei kaikkialla postiljoonit, jotka välittävät postinvaihtoa postivaunujen kanssa. Mitä virkapuvun hankkimiseen postiljooneille tulee, menetellään siinä suhteessa eri tavoin.
Würtembergissä esim. teettää postilaitos puvut omalla kustannuksellaan ja jättää ne maksutta postiljoonien käytettäviksi. Toisissa maissa taas, kuten Belgiassa, Saksassa y. m., pitää postilaitos liuolta niiden valmistamisesta, kuin myöskin siitä, että postiljoonit saavat ostaa niitä alennetulta hinnasta. Yleisenä sääntönä on sitä paitsi, että kaikkien virkamiesten ja postiljoonien, jotka ovat suoranaisessa tekemisessä yleisön kanssa, on käytettävä virkapukua. Sisätöissä toimivilla virkailijoilla sitä vastoin on suuri vapaus virkapuvun käyttämiseen nähden.
(Zeitschrift für Post und Telegraphie.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti