Kysymyksiä ja vastauksia värjärin tietopiiristä: Vedestä. Hapesta.

Kutoma- ja paperiteollisuus 1-2, 1.5.1911


Vedestä.

Kysymys. Mitä vesi on?
Vastaus. Vesi on kahden alkuaineen yhdistys. Nämä alkuaineet ovat vety ja happi. Vedyn merkiksi on kemiassa annettu H, hapen merkiksi taasen O. Kun vedessä on kahdesti enemmän vetyä kuin happea merkitään  tämä tosiasia siten, että vedyn merkin alasyrjään pannaan kakkosen merkki, joten vaan kemialliseksi  kaavaksi tulee H₂O. Samanen kaava esittää tällöin kemiallisesti puhdasta vettä.

Kysymys. Onko kaikki vesi, jota vedeksi nimitämme vaan H₂O:ta?
Vastaus. Ei suinkaan. Vedellä kuin on ominainen kyky, kuten nesteillä yleensä, liuottaa itseensä muita aineita. Niinpä n. s. perus- eli pohjavesi, joihin kuuluu lähde ja kaivovedet, sisältävät joukon eri aineita, jotka tekevät sen, kuten käytännössä sanotaan, koviksi. Kulkiessaan maakerroksien läpitse, on veteen liuonnut maasta eritoten kalsiumi- eli kalkkisuoloja kuten liitua ja kipsiä. Myöskin magnesiumisuoloja on näissä vesissä tavattavissa. Näillä aineilla taasen on omituisuutena yhtyä saippuan kanssa limaiseksi sakaksi, joten saippua tällaisessa kovassa vedessä ei lainkaan vaahtoa. Siitä näiden vesien nimitys kova vesi. Saippua ei tavallisuutensa mukaan niissä pese ja vesi "narisee" omituisella tavaallaan esim. käsiä sellaisella vedellä pestessä.

Kysymys. Kovan veden käyttö on siis värjärinkin kannalta katsoen epätaloudellista?
Vastaus. Aivan niin. Paljon saippuaa se värjäri pesossa hukkaa, joka kovaa vettä käyttää. Eikä tuhlaa ainoastaan saippuaa, vaan voipi pestävät tuotteensakin pilata. Syntynyt kalkki-saippua kun on varsin itsepintainen esim. villaselta lähtemään.

Kysymys. Voiko kovasta vedestä olla muutakin vahinkoa käytännössä?
Vastaus. Moniaita haittoja muitakin. Näistä on merkittävä kovan veden vaikutus höyrykattiloiden kestävyyteen. Kyseessä olevat kalsiumi- ja magnesiumisuolat aikaansaavat kattilan syöttövedessä ollessaan n. s. kattilankiven kattilan seinämiin. Tämä voi vähitellen tuhota kokonaan kattilan levyn siltä kohdalta, johon kattilakivi asettuu ja seurauksena voi olla kattilaräjähdys, jonka seurauksia ei tarvinne lähemmin kuvailla.

Kysymys. Eikö kovalla vedellä sitten ole mitään käytäntöä. Eihän niin huonoa asiaa ole, ettei siinä jotain hyvääkin löydy.
Vastaus. Ainoa ansio kovalla vedellä on turkinpuna-värjäyksessä. Siihen tarvitaan kalkkia, sillä muuten ei siitä tule pysyvä ja kaunis. Siksipä värjätäänkin tätä väriä aina kovassa vedessä ja ellei tätä ole saatavissa, tehdään vesi keinotekoisella tavalla kovaksi eli kalkkipitoiseksi.

Kysymys. Millaisia vesiä ovat sitten joki- ja järvivetemme?
Vastaus. Ovat n. s. pehmeitä vesiä kuten pintavedet yleensä. Kovien vastakohtana nimitetään niitä pehmeiksi, koska ne sisältävät yleensä hyvin vähän kalkki- ja magnesiumisuoloja. Niissä saippua vahtoaa ja pesee hyvästi. Kaitilassa ne eivät synnytä kattilakiveä ja väriaineet - - kas, nehän äsken varsin unohtuivat liukenevat niihin myöskin hyvästi, tekemättä ilkeisti tahrivia sakkoja, kuten silloin on laita, milloin kovaa vettä  niiden liuottamiseen käytetään.

Kysymys. Eikö sitten kemiallisesti puhdasta H₂O:ta ole luonnossa ja käytännössä tavattavissa, sillä edellisestä päättäen, senhän pitäisi olla idealisimman vesimuodon?
Vastaus. Onpa vainenkin. Sadevesi, joka pilvistä putoo suoraan ämpäriimme on sitä, joskaan ei aivan hiuskarvalleen. Samoin n. s. tiivistys- eli kondenssivesi, jota saapi tehtaitten lämpöjohdoista, kuivauskoneista, on miltei kemiallista H₂O:ta. Tämä vesi on siis tehtaissa aina talteen otettavaa, koska se edustaa vettä sen puhtaimmassa muodossa. Ellei sitä riitä pesoon käytettäväksi, on siihen ainakin liuotettava kaikki värit, joita värjäyksessä käytetään. Tällöin vältytään monesta ikävästä mieliharmista, joita väriliuokset muutoin voivat aikaansaada.

Kysymys. Entäs, jos ei järvi- ja jokivettä, eikä tiiviistysvettäkään ole saatavissa, vaan kovaa vettä on käytettävä?
Vastaus. Se on tällöin tehtävä pehmeäksi. Muutamiin koviin vesilajeihin nähden käy se jo vettä keittämällä. Sellaisia vesiä kutsutaan puolikoviksi vesiksi. Ne sisältävät liuenneina suoloina vaan liitua eikä kipsiä. Liitu taasen on sellainen aine, että se sakkana vedestä saostuu, jos vettä keitetään. Keittämällä kovaa vettä saa siis tietää onko se täysin kovaa tai vaan puolikovaa. Kun liitu on saostunut valkeana jauhona pois on vesi pehmyttä ja voidaan sellaisina käyttää kaikkiin tarkoituksiin.
Näin ei o!e täysikovan veden laita. Sen saa pehmeäksi vaan kemiallisin keinoin. Se on, sekoittamalla siihen kalkkivettä ja soodaa tai lipeäliuosta. Tällöin muuttuvat vedessä olevat kalkki- ja magnesiumisuolat sellaiseen muotoon, ettei ne enään saippuan ja värien liukenemista haittaa.

Kysymys. Jotkut vedet ovat varsin tummia, mistä se johtuu?
Vastaus. Veteen liuenneista elimellisistä aineista eritoten kasvijätteistä. Myöskin rautaa sisältävät nämä vedet usein. Värjärin vedeksi ei ne sellaisenaan koskaan kelpaa. Ne tekevät tuotteet ilkeän värisiksi ja sitäpaitsi voi niissä löytyvä rauta hyvin helposti muuttaa värit aivan toisen näköisiksi.


Hapesta.

Kysymys. Olen kuullut värjärin yhdeksi apuaineeksi mainittavan hapen, mitä sillä aineella oikeastaan on virkaa?
Vastaus. Happiainetta on suoraan sanoen luonnossa eniten kuin mitään muuta ainetta. Puolet maapallon painosta on happia. Suurin osa värjäriä itseäkin on hapesta. Happi on n. s. alkuperäisiä alkuaineita ja siksi sille kemiassa annetaankin vaan yksi merkki, O kuten jo tunnemme. Sen päätehtävänä on tulilmiön aikaansaaminen.

Kysymys. Nyt käsitän. Palaminen vaatii ilmaa, siis ilmassa on myöskin happea, eikö niin?
Vastaus. Varsin paljon. Ei kuitenkaan enempää kuin noin 20% kustakin tilavuudesta eli siis kussakin m³:ssä on happea noin 210 litraa.

Kysymys. Palaako siis happi itse?
Vastaus. Sitä ei happi tee. Se ylläpitää vaan palamista eli toisin sanoen, se yhtymisellä palavaan aineeseen irroittaa tästä lämpöä.

Kysymys. Edellisessä luvussa mainittiin vesi vedyn H:n happiyhdistykseksi, onko siis vesikin palamistulos?
Vastaus. Vesi on todella vedyn palamistulos. Poltettaessa vetyä syntyy vettä H₂O. Kun vetyä löytyy useammissa polttoaineissa, syntyy niiden palaessa vettäkin. Senhän näkee kuin sytyttää petroleumilampun palamaan. Lampun lasi himmenee, palamisesta syntyneestä vedestä. Kun lasi sittemmin kuumenee haihtuu vesi pois ja lasi käy jälleen kirkkaaksi. Myöskin niin sanotussa vesikaasussa, jota saadaan hajoittamalla hehkuvalla hiilellä vettä, on vety tärkeänä palavana osana ja antaa palaessaan paljon  lämpöä, enemmän kuin mikään muu aine.

(Jatket.)