Havaintoja ulkomaan matkalta.

Kansakoulun lehti 5-6, 1.3.1907

Piirustus.

Tanskassa sain nähdä vain yhden piirustustunnin Slomansskolessa. Piirustusta opetettiin veistosalissa. Oppilaat istuivat kahdareisin höyläpenkeillä, edessänsä pieni kohopöytä, jolla piirtäminen tapahtui. Piirrettävänä oli kaikenlaisia esineitä ilman käsitettävää järjestelmää. Pari poikaa piirtää akkunasta näkyvää maisemaa, jossa työssä opettaja suo tehokasta apuansa, samoinkuin muillekin oppilaille. Siisteydestä ja huolellisuudesta ei ole puhettakaan. Varjostaminen on pelkkää tuhrausta, jota vielä edistetään gummilla korjaten varjostustakin. Vapaus tunnilla on melkoinen. Jollakulla oppilaalla on lakki päässään. Kaikki haastelevat vapaasti. Työtä sukeaa valmiiksi vähänpuoleisesti. Opettaja on ainoa, joka todella on työssä. - Positiivista opittavaa
ei tunnissa ollut.

Hamburgissa oli tilaisuus useana tuntina seurata piirustuksenopettaja Chr. Schwartzia. Hänen mielestänsä piirustuksenopetuksessa ei ole pyrittävä teknilliseen kätevyyteen, vaan koetettava kehittää lapsen kykyä käsin antaa muoto ajatuksillensa. Sen vuoksi ollaan Hamburgin kouluissa luopumassa Stuhlmannin järjestelmästä, joka sivuuttaa oppilaan omaperäisen yritteliäisyyden ja pakottaa ainoastaan noudattamaan yksityiskohdissaankin tarkasti suoritettavia kaavoja, joitten aatteellinen sisällys on lapselle tuiki vieras. Samaa irtautumista kaavojen piirrättämisestä on huomattavissa ja eri määrässä toteutettuna melkein kaikkialla Saksassa. Onpa uusi virtaus saanut jalansijaa Sveitsissäkin. Johdonmukaisimmin on uusi suunta toteutettuna Preussissa, missä hallituksen v. 1901 vahvistama ohjelma kaikkien oppilaitosten piirustuksenopetusta varten on hallituksen määräyksestä suoraa kättä otettu kouluissa käytäntöön. Jotta opettajat oppisivat sitä käyttämään, järjestetään heitä varten joka vuosi hallituksen toimesta kursseja. Yrittelevätpä kurssia suorittamattomatkin opettajat uudella uralla mikä milläkin menestyksellä.

Koska tämä preussilainen opetussuunnitelma on aina jossakin määrässä ollut pohjana niille uudistuspyrinnöille piirustusopetuksen alalla, joita oli nähtävänäni Hamburgissa, Hannoverissa. Strassburgissa, Baselissa, Zürichissä, Münchenissä ja Berlinissä, jätetään erikoiskuvaukset havainnoistani piirustuksen opetuksessa tässä sikseen ja esitetään seuraavassa hiukan laveammin tuon preussilaisen ohjelman pääpiirteet.

Piirustusopetuksen uusien opetusohjelmien toteuttamista koskevissa määräyksissään huhtik. 3 p:ltä 1902 lausuu Preussin opetusministeristö seuraavaan tapaan:

Käsivaraisessa piirustuksessa on päätarkoituksena totuttaa oppilaita itsenäisesti havaitsemaan ja esittämään. Opetus on puutteellinen, jos sitä annetaan käyttämällä kaavalehtiä, joissa ei ole itsenäisyyttä vaan koneellisuutta tai kaavamaisuutta. Päinvastoin on oppilailta vaadittava harjoitelma-lehtiä, joissa heidän oma työnsä selvästi näkyy.

Vahvistettujen opetusohjelmien mukaan tulee oppilasten oppia vapaasti käsittämään ja esittämään etupäässä pintamuotoja, se on sellaisia, joista näkyy vain kaksi  ulottuvaisuutta tai joitten havainnollista esittämistä varten kolmas ulottuvaisuus (paksuus) ei ole välttämätön. Tässä on ajateltu litteitä talousesineitä ja koristeita sekä nimenomaan luonnonesineitä. Seinätauluja ei tässä opetuksessa tarvita, kaavalehtiä ei ensinkään suvaita. Piirtämistä luokkataululle saapi opettaja käyttää ainoastaan tehtävän selittämiseksi ja suoritustavan osottamiseksi. vaan ei jäljennettäväksi malliksi. Oppilaat piirtävät joko esineen mukaan tai muistista. Tehtävän selittämisen lähtökohtana on piirrettävä esine, ja selityksen tulee olla mahdollisimman supistettu ja havainnollinen. Selittävät piirrokset ovat luokkataululla esitettävät selvin ja varmoin piirtein.

Oppilaan on suorittaminen kukin tehtävä vapaasti, se on jos suinkin ilman apuviivoja ja mittoja. Mittapuikkoja, ruudullisia vihkoja ja muita sellaisia apuneuvoja ei tule käyttää käsivarapiirustuksessa. Totuttaakseen oppilaan kättä vapaaksi ja varmaksi on tarpeen suorittaa harjoituksia, joissa oppilaan käsi ei nojaa alustaan tai paperiin. Sellaisia harjoituksia ovat: piirrokset luokkataululle ja piirtäminen hiilellä tai liidulla (myös väriliidulla) tavalliselle paperille (esim. pakettipaperille). joka pousipihdillä kiinnitetään pystytettävään pahvialustaan. Oppilaita on totutettava suorittamaan kuvattava muoto tai viiva mahdollisuuden mukaan yhdellä vedolla ripeästi ja jättämään virheellinen muoto näkyviin, kunnes jatkuvalla harjoituksella on tavattu oikea muoto.

Luonnon muotoja kuvattaessa on pidettävä tärkeimpänä, että malliksi valittu esine oikein tajutaan ja eloisasti piirretään omassa erikoisessa muodossansa. Ensinnä on mallin
yleismuoto ja sen pääosat luonnostettavat yksinkertaisin piirtein ja vasta sen jälkeen käytävä yksityiskohtia esittämään. Tässä on valvottava, etteivät oppilaat ohimennen käsittele muodossa esiintyvää erikoisuutta ja etteivät he myöskään saivartele vähemmin tärkeitä yksityiskohtia.

Hienosti hammas-, saha- tai nirhalaitaiset lehdet, niinkuin ruusun, lehmuksen, orvokin y. m. lehdet, ovat malliksi vähemmin sopivat. Kuivatussa ("prässätyssä") tilassa on käytettävä ainoastaan sellaisia kasvia ja kasviosia, jotka eivät paljon menetä muotoansa kuivatessa. Kuivatut lehdet ovat siististi kiinnitettävät valkealle aluspaperille.

Talousesineitä jakoristemuotoja piirrettäessä ovat mallit mahdollisuuden mukaan valittavat oppilaan omasta ympäristöstä huomioon ottamalla esineitten opetusopillinen sekä myöskin kauneudellinen arvo. Järjestelmällistä ornamenttien piirtämistä ja suunnittelemista ei ole harjoitettava.

Väriaistin kehittämiseen nähden on värisekoitusten tietopuolinen selittäminen väriympyrän avulla vähäarvoinen ja toisinaan arveluttavakin; samaa on sanottava pintojen värittämisestä, ellei työtä johtamassa ole opettaja, jolla on hieno väriaisti. Joka tapauksessa on oppilaita johdettava tarjona olevalla väriaineksella oikein tapaamaan esineitten (lehtien perhosten y. m.) värit.

Opetusohjelmassa mainituilla luonnoksilla ei ole käsitettävä huolimattomasti suoritettuja tai keskeneräisiä piirroksia, vaan sellaisia, jotka havainnollisesti esittävät mallin kokonaiskuvan voimakkaammin osottamalla sen pääluonteen muodon tai värin puolesta ja jättämällä pois vähemmän tärkeitä yksityiskohtia. Samoin on muistipiirustuksessa tavoiteltava havaitun esineen oleellisimman puolen selvittämistä ja muistiin painamista. Kokonaiskuvassa vähemmin tärkeitten yksityiskohtien turhaa kuvaamista ei ole  vaadittava. Myöskin on vapaa piirtäminen pensselillä (ilman kynäiltyjä ääripiirteitä) omansa totuttamaan oppilaita pääasian nopeaan ja varmaan käsittämiseen.

Luonnostamis- ja muistiharjoituksien tulee sisältyä asianomaisten opetusasteitten yleisissä puitteissa. Mutta niitä voidaan myöskin käyttää lahjakkaiden oppilasten kehittämiseen heidän taipumustansa vastaavaan suuntaan ja antamaan askaroimisen tilaisuutta heidän luontaiselle muovailuhalullensa.

Esineitten mukaan piirrettäessä ja maalattaessa ei ole opetettava perspektiivi-, valotus- ja väri-ilmiöitä tietoperäisillä selityksillä ja konstruktioilla, vaan käytännöllisten harjoitusten kautta määrättyjen esineitten tarkkaamisessa ovat ne oppilaan tietoisuuteen saatettavat. Esineet ovat hyvin asetettavat näkyviin, niin että oppilas todella voi havaita ne ilmiöt, joita hänen tulee tarkata. Hänen on opittava vapaasti käsittämään malli kokonaiskuvana. Sentähden on oppilasta johdettava huolellisesti tarkkaamaan malli-esinettä ja havaintojensa nojalla vapaasti luonnostamaan kokonaiskuva. Virheet, joita hänelle tässä tulee tietämättänsä, ovat tähtäämällä, luotiamalla ja vaakitsemalla opettajan johdolla osoitettavat ja korjattavat. Samalla kuvataan päävarjo. Vasta sitten, kuin tällä tavalla on saatu malliesineestä plastillinen kuva, voidaan siirtyä tarkempaan kuvaamiseen. Tässä on erityisesti huomattava, ettei kokonaisvaikutusta häiritä yksityiskohtien (heijastusvalon, kuvastin-ilmiöitten y. m.) liiallisella terottamisella.

Piirustaminen on suoritettava hiili- tai liitupuikolla tai pensselillä. Pienempien osien, kuten kasvin silmukoitten, linnunjalkojen y. m. s. piirtämisessä saattaa kynä tulla käytäntöön. Oppilasten tulee ennen kaikkea oppia helposti ja varmasti pitelemään lyijykynää, joka hänellä käytännöllisessä elämässä on aina käsillä. Hiilipuikko on suositeltava nimenomaan harjoitusten alkuasteilla, koska sillä voidaan nopeasti korjaella piirustuksia. Näillä välineillä piirrettäessä on tarkoituksenmukaisinta käyttää edellä mainittuja pystytettäviä piirustusalustoja.

Luokkataululle piirtämistä on tällä alkuasteella alinomaa harjoitettava. Sitä on käytettävä kaikkia sellaisia esineitä piirrettäessä, jotka voidaan ymmärrettävästi kuvata jo ulkopiirteissään.

Maalia eli väriä käytettäessä on oppilas totutettava ensin kuvaamaan pääväri, vertaamalla malliin tapaamaan oikea väri ja piirustusta edelleen täydennettäessä yhä pitämään silmällä päävaikutusta ja yleismuotojen oikeata esittämistä. Kun nimenomaan maalattavia mallia käytetään, kuten kirjavia lintuja, kiiltäviä simpukoita j. n. e., niin ei ole esinettä piirrettävä vaan yksinomaan maalattava. Kuvattavan esineen taakse on sijoitettava sopiva tausta, kuten valkoista tai harmaata paperia, pahvia, kangasta t. m. s., jonka oppilas saa kuvata siinä valossa tai värissä, jossa se hänelle näkyy.

Johdatuksena esineistä piirtämiseen ei ole tarpeen käyttää puusta tai kipsistä tehtyjä esineitten mallia. Opetus voi alkaa suorastaan yksinkertaisten talous- ja  luonnonesineitten piirtämisellä. Pienoiskokoon laadittuja talousesineitä ja leluja ei tule käyttää piirustusmallina, eikä myöskään tehtyjä jäljennöksiä luonnon esineistä.

Yiivainpiirustus muodostaa eri oppijakson, joka ei saa syrjäyttää käsivarapiirustusta. Pääpaino on siinä pantava yksinkertaisten mallien, työkalujen, rakennusosien y. m. mittausopilliseen esittämiseen. Pintamuotojen, ympyrän jakojen y. m. piirtäminen on supistettava vähimpäänsä. Kaavakuvien koneellinen jäljentäminen on kielletty. Yleiskatsauksellinen järjestely, tarkka suoritus ja piirustusten puhtaus ovat viivainpiirustuksessa erittäin huomioon otettavat.

Asian valaisemiseksi jäljennetään tähän vielä Preussin kansakoulujen piirustusopetuksen ohjelma:

I. Käsivarapiirustus.

Yleinen opetustehtävä:

Piirustusopetuksen tulee tehdä oppilaat kykeneviksi muodolleen ja värilleen tarkkaamaan luontoa ja heidän ympäristönsä esineitä sekä havaintojansa yksinkertaisesti ja selvästi esittämään. Aliasteella: muistipiirustustaM keski-ja yläasteella: esinepiirustusta.

A. Aliaste: (kolme ensi kouluvuotta).

Ensimmäisenä kouluvuonna yhdistetään piirustus havainto-opetukseen. Opetustehtävä: Yksinkertaisia esineitä oppilaan ympäristöstä piirretään muistista. Esimerkkejä: Luumu, rengas, silmälasit, muna, lusikka, munan muotoinen lehti, vanne, pyörä, kellotaulu, kuvapuitteet, vihko, kirjekuori, akkuna, ovi, paperihattu, leija, huoneen pääty, kilpi, saha, kirves, veitsi, hevosenkenkä, pihdit, sakset, erilaisia lehtiä j. n. e.

Piirtäminen suoritetaan hiilellä, liidulla tai väriliidulla käärepaperille, joka kiinnitetään pystytettävään pahvialustaan. Osa oppilaita piirtää luokkataululle. Opetus on luokkaopetusta.

B. Keskiaste: (4:s ja 5:s kouluvuosi).

Opetustehtävä: Opetus siirtyy muistipiirustuksesta esinepiirustukseen. Mallina on litteitä esineitä, etenkin luonnosta. Samojen esineitten mukaan harjoituksia värin tapaamisessa ja vapaasti pensselillä kuvaamista ilman ääripiirteitä. Suotuisissa oloissa voidaan alotella myöskin talousesineiden piirustusta. Muistipiirustusta jatketaan sittenkin, kun on siirrytty esinepiirustukseen. Esimerkkejä neljättä kouluvuotta varten: lehtiä, perhosia, korentoja, kuten ratamo, kielo, pyökki, syreeni, kierto, tulikukka, maltsa, maahumala, tammi, jalava, vilukko, variksenmarja, muratti, apolloperho, sudenkorento j. n. e. - Esimerkkejä viidettä kouluvuotta varten: lehtiä, perhosia, korentoja, kaloja, sulkia, siipiä, kivilaattoja j. n. e., kuten: kastanja, aralia, vahtera, koirannauris. viini, aivastusruoho (helleborus), plataani, orjantappura, unikukka, kurjenpolvi, keltamo, ahven, kuha, hauki j. n. e. Piirustusvälineitä tulee aliasteella käytettyjen lisäksi: pehmeä lyijykynä, valkosta ja pohjavärillistä paperia sekä penseli ja vesivärit. Tehtävän laadun mukaan on opetus joko luokka-, ryhmä- tai yksityisopetusta.

C. Yliaste: (6:s—8:s kouluvuosi).

I. Käsivarapiirustus:

Opetustehtävä: Esinepiirustusta ulotetaan perspektiivisten ja valotus-ilmiöitten esittämiseen. Jatketaan värin tapaamis- ja muistipiirustusharjoituksia. Luonnostamisharjoituksia kynällä ja penselillä suoritetaan tilaisuutta myöten. Malleina on talouskapineita, astioita, koulurakennuksen osia ja luonnon esineitä. - Esimerkkejä kuudetta kouluvuotta varten: rasia, vakka, kirja, kukka-astia, vati, kuppi, malja, pullo j. n. e. hedelmiä: luumu, omena, päärynä, sipuli, kurpitsi, viinirypäle, saksanpähkinä, unikon kotahedelmä, käpy j. n. e. - Esimerkkejä seitsemättä kouluvuotta varten: ruukku, savimalja, vaasi, viinilasi, pöytä, penkki, tuoli, kaappi, avoin akkuua, uuni, lehtiä, oksia ja hedelmiä, tammi, laakeri, paju, ohdake j. n. e. - Esimerkkejä kahdeksatta kouluvuotta varten: osia koulnhuoneesta ja koulurakennuksesta, soittokello, huhmar, lyhty, lamppu, luonnonesineitä kuten seitsemäntenä kouluvuonna, lisäksi nuppuja ja kukkia, vuokkoja, narsissia, tulpaania, simpukoita, näkinkenkiä, niveleläimiä, eläinten kalloja, täytettyjä lintuja ja imettäväisiä. Työaineet ja menettely samoin kuin keskiasteella.

II. Viivainpiirustus

Viivainpiirustus on kuudenteua kouluvuotena (joka vastaisi meillä jotenkin kolmatta ja neljättä osastoa) yhdistettävä mittausoppiin. Kahdella yliluokalla (= 7:s ja 8:s kouluvuosi)
on joka neljäs piirustustunti annettava -viivainpiirustukselle. Opetustehtävä: Viivainpiirustuksen tarkoitus on kehittää oppilaassa ulottuvaisuuden käsittämiskykyä ja harjoittaa häntä oikeitten ja puhtaitten piirustusten.tekemiseen sekä käyttämään harppia, viivainta ja piirtopihtiä. - Kuudes kouluvuosi: mittausopillisten muotojen ja tehtävien piirtämistä. Mittakaavan avulla piirtämistä. - Seitsemäs kouluvuosi: yksinkertaisten kappaleitten suuntaispiirrosta: särmiö. kuutio, särmäkartio ja näitten muotojen yhtymiä. Vastaavien yksinkertaisten esineitten (rasia, jakkara, pöytä j. n. e.) piirtämistä määrätyn mittakaavan mukaan. -  Kahdeksas kouluvuosi: Jatketaan yksinkertaisten esineitten suuntaispiirrosta: lieriö, pyöreäkartio ja näitten yhtymiä. Yksinkertaisten esineitten piirtämistä määrätyn mittakaavan mukaan.

---

Tällainen on pääpiirteissään uusi suunta piirustuksenopetuksessa. Rousseaun sanat: palatkaamme luontoon! ovat siinä toteutuneet. Eipä puutu uudelta suunnalta sieluopillistakaan pohjaa. Ajattelemisemme perustuu mielteitten uudistumiseen. Mielteet ovat havaintojen muistikuvia. Näköaisti tuo meille useimmat mielteet. Kuta selvemmät mielteet ovat. sitä tärkeämmät ne ovat oikeitten käsitteitten muodostamisessa; kuta voimakkaammat ne ovat, sitä kauemmin pysyvät ne muistissa. Suuri joukko muistikuvia tekee mielikuvituksen vilkkaammaksi ja hedelmällisemmäksi. Tästä  selviää oikean näkemisen merkitys mieltämiskyvylle ja oikealle ajattelemiselle. Oikea näkeminen edellyttää esineitten huolellista ja vertailevaa tarkkaamista. Jokainen esine havaitaan ensin kokouaisenaan ja varsinkin sen väri herättää ensimmäisen aistimuksen. Kun esineen väri eroaa ympäristöstä, syntyy käsitys sen muodosta. Muodon tarkka käsittäminen edellyttää esineen ulkopiirteitä rajoittavain pisteitten huomaamista sekä niitten keskenäisen asennon ja etäisyyden vertailua.

Tällainen "tietoisesti loppuunsa suoritettu näkeminen" on taito, joka on opittava, kuten jo Pestalozzi huomauttaa. Oppilas on huolellisesti sovitetussa järjestyksessä esiintyvien harjoitusten kautta vähitellen kehitettävä niin, että tajuton näkeminen tulee tietoiseksi, että hänen aistillinen silmänsä tarkkaan ja nopeasti ilmoittaa, mitä hänen  eteensä sattuu värin, muodon ja suuruuden puolesta. Lisäksi tulee asian kauneudellinen puoli. Kauneudellisen käsittämisen ja nauttimisen taito on myöskin harjoituksella opittava, Piirustusopetus tarkoittaa myöskin oppilaan johtamista niin, että hänen alkuperäinen, tajuton muotoon ja väriin perustuva ilonsa tulee tietoiseksi sekä muotoettä värisuhteitten käsittämisestä riippuvaksi. Kauneusaistin hoitaminen vaatii kauniitten esikuvien näkemisen ohella myöskin niitten jäljentämistä, joka edellyttää nähdyn asian oikeaa esittämistä.

Piirustuksenopetus tässä nykyisessä uudessa suunnassaan on ottanut suorittaakseen suuren tehtävän: tarjota jokaiselle kansalaiselle kolmannen ajatusten ilmaisukeinon. Puhuminen ja kirjoitus kuuluvat vanhastaan kansalaissivistyksen alkeisiin, nyt on kuvaanto tuleva lisäksi. Meillä Suomessa piirustusopetus yhä hapuilee päämääräänsä
tajuamatta. Ottakoon sekin tämän uuden suunnan tarkoitusperän omaksensa.

Albin Järvinen.