Vaatteet.

Tietäjä 4-6, 15.5.1911

Teosofian tutkija oppii tuntemaan niin paljon enemmän luonnon tosiasioita kuin tavallinen ihminen, että hän välttämättä ja täydellä oikeudella viettää monessa kohdin toisenlaista elämää kuin vähempitietoiset. Onneksi hän kaikkein tärkeimmillä aloilla - ajatuksissaan ja tunteissaan ja käytöksessään, joka on alituista auttavaisuutta muita kohtaan - voi täydessä määrin käyttää saavuttamaansa oppia eikä sitä voi kukaan häneltä kieltää. Myöskin tärkeimmissä ulkonaisissa tavoissa, mitä tulee esim. kasvisyöntiin ja tupakasta sekä väkijuomista luopumiseen, meidän tutkijamme tavallisesti ottavat itselleen oikeuden inhimillisinä olentoina tehdä, mitä he tietävät oikeaksi, vaikkapa he näin tottelemalla omaatuntoaan, tavan takaa kohtaavatkin vastustusta ja ivaa. Nämä asiat ovat periaatteellisia kysymyksiä, joissa olisi väärin antaa perää. Mutta näiden lisäksi tutkijan lisääntyvä tietomäärä usein hänelle osottaa, että monet muut fyysillisen tason tavoista ovat hyvin ikäviä, vaikkei hän aina kykenekään niissä seuraamaan tervettä järkeään, olkoon sen oikeutus kuinka ilmeinen.

Ottakaamme esimerkiksi kysymys vaatetuksesta. Tämä on ala, missä kaikki korkeamman näkökyvyn ja salatieteen antamat tiedot ja ohjeet suoranaisesti miltei joka kohdassa sotivat niitä muoteja vastaan, jotka nykyään ovat vallalla länsimaissa. Pitkien tutkimusten aikana, jotka ovat kestäneet monta vuotta ja käsitelleet yksilöiden menneitä ruumistuksia ja aikaisempien rotujen historiaa, olen joutunut selvänäköisesti katselemaan sangen monia maailmamme sivistyskausia, kaikissa sen eri osissa ja monilla eri ajoilla, ja myöskin on kuulunut tehtävääni tutkia ainakin kahden muun planetan asukkaita. Nämä eri kansat ja rodut ovat suuresti eronneet toisistaan tavoiltaan ja pukimiltaan, mutta en millään niistä enkä millään ajalla ole nähnyt mitään pukutapaa, joka rumuudessaan vetäisi  vertoja sille, mikä nykyään on miehillä muotina Europassa.

Se muoti on näet tavattoman ruma, sopimaton ja epäterveellinen, ja tietääkseni ainoa seikka, mikä voidaan esittää sen puolustukseksi, on jommoinenkin käytännöllisyys. Se on ruumiinmukainen, vaikka kaikkien vaatteiden pitäisi olla höllällä. Se on etupäässä tehty sellaisista aineista, jotka sisäiseltä näkökannalta ovat kaikkein huonoimmat, ja ainoat värit, joita muoti sallii, ovat ihan tarkalleen ne pahimmat, mitä voitaisiin löytää. Käyntivaatteemme ovat mustat tai ruskeat tai harmaat (ja tarvitsee vain tutkia Man Visible and lnvisible -kirjaa, niin näkyy, mitä nämä värit merkitsevät) tai jos joskus sallitaan siniseen käyvä vivahdus, on se niin tumma, että sitä tuskin ensinkään voi tuntea siniseksi.

On niinkuin sanottu muutamia käytännöllisiä syitä kaikkiin näihin ikäviin ominaisuuksiin. Vaatteemme ovat ruumiinmukaisia, koska me haluamme olla valmiit millä hetkellä hyvänsä juoksemaan, hyppäämään ja kaikin tavoin liikkumaan. Puvut ovat tehdyt raskaista villa-aineista, suojellakseen meitä kylmältä; ne ovat noissa rumissa likaisentummissa väreissä salatakseen sitä likaa, mikä niihin kasaantuu ainoankin päivän käyttämisen jälkeen, sen johdosta, ettemme ole vielä oppineet antamaan kaiken tulen kuluttaa oman savunsa emmekä ole vielä oppineet tekemään teitämme loasta aj [ja] tomusta vapaiksi. Jos joku haluaa tietää, kuinka paljon törkyä hän kantaa mukanaan, ottakoon hän jonkun loppuunkäytetyn päällystakin tai muun vaatteen, ja pesköön sitä perinpohjin vesiastiassa niinkuin alusvaatteita. Silloin veden väri tulee hänelle jotakin ilmottamaan.

Salaiselta näkökannalta ei ole mitään, joka oikeuttaisi ihmistä elämään tuollaisessa likaisessa tilassa. Tältä kannalta on ainoa käsitettävissä oleva puku sellainen, jota ei ainoastaan voi pestä vaan jota alinomaa pestään. Tiedän varsin hyvin, että nykyisten länsimaisten olojen takia on käytännössä mahdotonta innokkaimmallekin oppilaalle tässä kohdin menetellä niinkuin hänen pitäisi. Muodin orjuus on näet niin kaikkivoipa, että ihminen ei voi elää kumppaneittensa keskuudessa, jollei hän sitä noudata. On hyvin kummallista, että näin on asianlaita, eikä se kunnosta meikäläisiä kansoja; se osottaa kokonaan vääräksi sen väitteen, että olisimme vapaamielisiä, suvaitsevaisia, mutta niin se on. Siksipä tieto siitä, miten näissä asioissa olisi meneteltävä, on länsimaisille veljillemme ikävä kyllä jokseenkin hyödytön, koska he aivan yksinkertaisesti eivät voi sitä seurata; mutta onneksi on muita maita, jotka ehkä ovat yhtä paljon muodin ja tapojen orjia muissa suhteissa, mutta sattuvat tässä erikoiskohdassa omistamaan paremmat tavat ja heille ainakin on tieto tästä asiasta hyödyksi.

Ihminen pukeutuu etupäässä sopivaisuuden ja oman mukavuutensa vuoksi, mutta varmasti hänen myöskin pitäisi ottaa huomioon, minkänäköiseltä hän näyttää kanssa-olennoistaan ja tästä syystä jo yksin on nykyisen pukutavan erinomainen rumuus suoranaista syntiä.

Tiedän kyllä, että ainakin länsimaalaisille puhun täydellisyysohjeista, joita hän ei voi seurata, sanoessani, mitä salatiede määrää puvun suhteen. En r.yt puhu minkään erityisen kansan tai  uskonnon pukutavoista enkä siitä, mitä joku ihminen tai ihmisjoukko sattuu hyväksymään. Kerron vain, mitä käy selville tieteellisesti tutkittaessa elämän korkeampaa puolta ja niitä  näkymättömiä elementtejä, jotka kaiken aikaa siihen yhdistyvät. Siitä selviää seuraavaa. Kaiken puvun pitäisi olla valtoimenaan ja höllällä eikä missään tapauksessa painaa tai puristaa mitään ruumiin osaa, eikä minkään osan siitä tulisi olla villasta tai nahasta valmistettu. Kuinka meidän sitten tulee pitää itsemme lämpöisinä? No, kiinalaiset, jotka ainakin maansa pohjoisosassa kärsivät mitä pelottavinta kylmyyttä, onnistuvat ratkaisemaan vaikeuden siten, että käyttävät topatusta silkistä tai puuvillasta tehtyjä vaatteita, haahkanuntuvaisia peittoja muistuttavia, ja on aivan varma, että tieteen mahdollisuuksiin kuuluu tarjota useita tehokkaita aineita villan sijasta, jos vaan aletaan niitä kysyä. Vanhanaikuiset lääkärit Englannissa olivat ennen vimmassa määrätessään kantamaan villaa lähimpänä ihoa - mutta siihen ainakin kaikkein vähimmän villa saisi koskea, sillä niinkuin muuan uudenaikaisempi lääkäri on sanonut:
"Villa on eläimellinen tuote, jota ei koskaan voi oikein puhdistaa; se synnyttää luonnotonta lämpöä; se muuttuu huovaksi ja sulkee huokoset; se imee itseensä kosteutta hyvin hitaasti ja kuivaa samoin hitaasti ja pidättää sen vuoksi ruumiin nesteitä ihon pinnalla; se heikontaa ja herpaisee elimistöä, edistää kylmettymistä ja tuottaa reumatismia; usein se on syynä äkkinäisiin ihotauteihin (tuhka- ja tulirokkoon y. m.) ja ainakin tekee ne pahemmiksi; sitä ei voi keittää, aineksia turmelematta, ja se aina kutistuu kokoon".

Salatieteelliseltä kannalta se on vielä jyrkemmin tuomittava ja tämä johtuu monista muista syistä.

Vaatteiden tulisi olla loistavanvärisiä ei ainoastaan lähimmäistemme silmien iloksi vaan myöskin siitä syystä, että värit meihin itseemme vaikuttavat. Nykyinen järjestelmä, että pukeudutaan yksinomaan ruskeanlaisiin väreihin, saa epäilemättä aikaan sangen paljon ajatuksen hitautta ja alakuloisuutta ja sen kautta me myös jäämme aivan vaille niitä hyviä vaikutuksia, jotka johtuisivat eloisampien värien kantamisesta. Kun me olemme siksi paljon kehittyneet, että järkevä pukeutuminen tulee mahdolliseksi, tulee olemaan mieltäkiinnittävää ottaa selvää niistä väreistä, jotka parhaiten soveltuvat erilaisille ihmistyypeille; nykyään se olisi hyvin vähäiseksi hyödyksi.

Moniaalla itämaissa ovat muodit tässä suhteessa paljon järkevämpiä. Burmassa esim. kun eräänä juhlapäivänä luennoin Ranguunin suuressa kultaisessa pagoodassa, näin kuulijakunnan leviävän eteeni, loistaen kuin kukkaislava erilaisissa väreissä. Sikäläisten kiinalaisten käyttämät hienosti värjätyt satiinikankaat synnyttävät juhlatilaisuuksissa, troopillisen päivänpaisteen helottaessa, verrattoman vaikutuksen eikä katsoja voi olla ihmettelemättä, että me, jotka kyllä kuulumme myöhempään rotuun kuin nämä ihmiset, ja jotka syystä voimme sanoa olevamme monilla sivistysaloilla huomattavasti heistä edistyneitä, kuitenkin olemme niin surkeasti ja ilmeisesti heistä jääneet jälelle tässä pukukysymyksessä. Puvun pahimmat ilmaukset ovat aivan viimeaikaisia. Muistan itse lapsuudessani nähneeni muutamia jätteitä niistä puvuista, joita käytettiin sata vuotta aikaisemmin, jolloin herrasmiehet vielä pitivät loistavia värejä muissakin tilaisuuksissa kuin metsästysretkiltä. Me olemme todella vuosisadassa ennättäneet vajota alimmalle asteelle näissä asioissa; kuinka kauan kestänee, ennenkuin taas voimme nousta kauneuteen, sirouteen ja arvokkaisuuteen?

En uskoisi kenenkään kieltävän, että jalat kaipaavat erityistä huolta. Ne hikoilevat runsaasti, ja meidän kävellessämme ympäri nähden on inhottavaa. Salaiseltakin kannalta se on paljon pahempaakin, sillä se magnetismi, joka alituisesti vuotaa ulos ihmisestä, kulkee pääasiallisesti raajojen kautta, ja jos se ulosmennessään vie  mukanaan tiivistettyä likaisuutta, niin ihminen suorastaan säteilee ympärilleen tautia ja turmiota liikkuessaan muiden keskuudessa. Tavallisen sivistyneen jalka on sitäpaitsi väännetty vinoon sellaisella tavalla, mikä taiteelliselta kannalta on aivan rikollista, ja useimmiten on siitä seurauksena ankarat kärsimykset. Jalat eivät olisi koskaan sulettavat liian ahtaisiin jalkineisiin, ja paksuja raskaita kenkiä tai saappaita ei pitäisi kantaa hetkeäkään kauemmin kuin on ehdottomasti välttämätöntä, vaan olisivat vaihdettavat johonkin pehmeään, höllään ja keveään. Olisi kaikkein parasta milloin mahdollista pitää jalat aivan paljaina, tai kun se ei käy päihinsä, käyttää keveitä sandaaleja ilman sukkia. Tätä tuskin voi toteuttaa suurten kaupunkiemme kauheassa tomussa ja liassa, mutta varmaan se on mahdollista maalla ja meren rannikolla. Sisällä huoneissa se aina käy laatuun ja on jo fyysillisellä tasolla terveellisempää ja mukavampaa sekä salaiselta kannalta oikeampaa. Mutta kun me olemme sellaisia tavan orjia, että jokaista, ken elää ja pukeutuu järkevästi, pian luullaan heikkomieliseksi, niin lienee toivotonta odottaa että ihmisillä olisi tarpeeksi mielenlujuutta tehdäkseen niinkuin heille  on parhainta.

Salaisen terveysopin kannalta on myöskin pantava suurta huolta pään hoitoon. Se on mikäli mahdollista pidettävä paljaana eikä koskaan sallittava tulla kuumaksi. Hattu on aivan tarpeeton ja ihmiset tulisivat aivan hyvin toimeen ilman sitä, mutta tässä taaskin varmaan tyhmä tapa niinkuin tavallisesti estää tervettä järkeä. Ajatelkaa kuinka paljon rahaa voitaisiin säästää poistamalla kaikki nuo tarpeettomat ja suorastaan vahingolliset pukimet: hatut, kengät, sukat, kaulukset, mansetit, korsetit. Hatun pitämisen typeryys käy ilmeiseksi heti kun ajattelemme, että me kylmimmälläkin ilmalla käymme aivan peittämättömin kasvoin vaikka kasvoissa ei ole  paljonkaan karvoja, jotavastoin me panemme raskaan painon pään päälle, minkä luonto niin runsaasti on varustanut hiuksilla.

Hatun aikaansaama paine ja kuumuus on alituisena päänkivun syynä, ja myöskin syynä hiusten putoomiseen, sillä huomattakoon, että niiden kansojen keskuudessa, jotka eivät käytä mitään päässään, ei ole kaljupäisiä. Kuumuus aivojen lähistöllä ei ole koskaan hyväksi, se pyrkii tukkimaan sekä veren- että elonvirtojen juoksun ja on alituisena aiheena ajatuksen hämmennykseen ja sumuisuuteen. Kuitenkin tavallinen ihminen kohdatessaan paljaspäisen, katselee häntä hämmästyksellä ja pitää häntä eriskummaisena; ja vaikkapa tuo toinen kohteliaasti ja vakuuttavasti selittäisi hänelle syyt, miksi hän pitää päänsä paljaana, jäisi hänen mieleensä varmaan yhä käsitys epämiellyttävästä kummallisuudesta. Niin täydellisesti on arki-ihminen tavan orja ja niin vähän terveen järjen hallitsema.

Oli ilahuttavaa huomata, että kuudennen juurirodun siirtokunnassa kerran tulevaisuudessa ihmiset näissä asioissa antavat järjen ja kauneudcnaistin määrätä. Olisiko turha toivoa, että jo varhemminkin me voisimme päästä johonkin, mikä olisi hieman tyydyttävämpää kuin nykyinen tykkänään kauneudenvastainen puku? Täällä Adjarissa me kyllä olemme panneet alkuun muutamia parannuksia, sillä ainakin olemme jättäneet hatut ja kengät - nimittäin niinkauan kuin olemme omissa piireissämme, sillä kun esiinnymme julkisesti, täytyy minun häpeäksemme tunnustaa, että tulemme me yhtä muodinmukaisiksi kuin muutkin ! Mutta tietysti tämä tapahtuu ainoastaan siksi, ettei tarpeetonta melua syntyisi rakkaan seuramme eriskummaisuudesta; siksipä se ei ole ainoastaan halpamaista myöntymistä yleisten ennakkoluulojen alle. Luulen, että tunnemme jotakuinkin tällä tavalla: me joudumme välttämättä muutamissa suhteissa näyttämään kummallisilta ulkomaailman silmissä, kuten kasvissyöntimme ja väkijuomien välttämisen puolesta. Maailma sietää meissä sitä, mitä se pitää verrattain kohtuullisena eriskummaisuutena ja kestää vielä kuunnella teosofisia totuuksia meidän suustamme. Mutta jos menemme määrätyn rajan toiselle puolelle, arvelee se suoraa päätä tietämättömyydessään ja itserakkaudessaan, että me olemme tykkänään mielipuolia ja jättää kuuntelematta mitä meillä on sanottavana, tutkimatta asiaa tarkemmin. Sentähden vaikka me horjumatta puolustamme periaatteitamme suuremmissa asioissa, niin olemme valmiit jättämään oman mukavuutemme vähemmän tärkeissä asioissa ja vieläpä johonkin määrään alistumaan yleisiin hullutuksiin (kun ne ovat ainoastaan hullutuksia eikä suorastaan pahoja asioita,) jottemme riistäisi heikkohermoisilta ja tapoihinsa sidotuilta ihmisiltä tilaisuutta saada kuulla niitä totuuksia, joita he mahdollisesti kykenevät ottamaan vastaan. Kun teosofinen yhteiskunta, josta me kuulemme niin paljon huhuja, on saanut tarpeeksi tukevan ja laajan perustan, voimme ehkä olla tilaisuudessa käyttämään terveellisempää pukuakin, vahingoittamatta aatettamme tietämättömien silmissä.

C. W. Leadbeater.