Kaswatusopillisia sanomia kristillisille opettajille ja wanhemmille 4, 24.4.1900
Eräästä piakkoin ilmestywästä oppikirjasta.
Vastasyntyneen lapsen silmä. Silmän koneisto on syntymästä sankka lapsessa täysin walmiina, ja sen wuoksi lapsi tosin alusta pitäen wastaanottaa waloa silmiensä kautta, mutta kuitenkin täytyy wastasyntynyttä Iasta sanoa sokeaksi siinä suhteessa, etta se ei wielä woi esineitä nähdä sen sanan warsinnisessa merkityksessä. Tähän on syynä puuttuwa kokemus, aiwojen keskustain wielä waillinainen kehitys sekä walon häikäisewä waikutus, kun se miljoonin aalloin tuntee hentoa aistinelintä kohti. Wiimeksi mainittu este poistuu werrattain pian, ja lapsen näkökyky alkaa nopeasti kehittyä. Lapsen näköky'yn kehitysasteet tarjoawat monta tärkeätä wiittausta opettajalle ja kaswattajalle, jonka wuoksi esitämme ne tässä lähemmin.
Walon wailutus lapsen silmiin.
Silmä on luotu waloa warten ja sen wuoksi hennon lapsenkin silmä itsestään kääntyy waloa kohti, samoin kuin wastapuhjennut kukkanen kääntyy aurinkoa kohti. Tai puhuaksemme englantilaisen tietowiisaan Locken sanoilla: "Lapsen silmä isoo ja janoo waloa, aiwan samoin kuin sielu isoo ja janoo käsityksiä". Mikäli lapsen hento silmä sallii, wastaanottaa lapsi walonaistimuksia aiwan ensimmäisinä elämänsä hetkinä. Tällä asteella lapsi luonnollisesti enemmän tuntee kuin käsittää eroituksen walon ja pimeän wälillä. Tätä tilaa ei kestä kauan. Tunnettu lasten sielunelämän tutkija Preyer huomasi jo yhdentoista päiwän wanhassa lapsessa mielipahaa, kun kynttilä wietiin pois huoneesta. Siitä alkaen ja toiseen kuukauteensa asti kiinnitti sama lapsi yhä selwemmin huomionsa kiiltäwiin ja kirkaswärisiin esineisin, osoittaen usein ihastuksensa niistä iloisella huudahduksella.
Näistä seikoista olemme oikeutetut päättämään, että walo tuntuu silmistä hywältä, ja että walo on ikäänkuin silmän luonnollisena "rawintona", jonka waikutuksesta hento silmä wahwistuu ja wastaawat aiwokeskustat kehittywät. Näin käy wastaisuudessa mahdulliseksi ulkomaailman esineiden ia ominaisuuksien käsittäminen näköaistin kautta.
Kaikki näköelimessä walon waikutuksesta syntywät liikkeet owat alussa heijastusliikkeitä. Ehdottomasti sulkee lapsi silmänsä, kun sitä kohtaa liian kirkas walo. Samoin molemmat silmä-aukot yht'aikaa supistuwat, waikkapa walo kohtaisi ainoastaan toista silmää. Wiimeksi mainittu liike pysyy heijastusliikkeenä läpi koko elämämme. Toisin on sitä wastoin niiden liikkeiden, jotka syntymät, kun silmä tarkkaa liikkuwaa esinettää? Ne liikkeet kehittyivät wähitellen tahdon wallasta riippuwiksi liikkeiksi, kuten täysi- ikäisen kokemuksesta tiedämme.
Silmien liikkeet.
Niiden kehityksestä lapsuuden ijässä on tarkkojen hawaintojen kautta saatu selwille seuraawaa:
Ensiksi, mitä tulee itse silmämunien liikkeisiin ylös jo alas, oikeaan ja wasempaan j. n. e., osoittaa kokemus, että, yhtäsuuntaisuus silmien liikkeissä aluksi on enemmän satunnaista laatua ja wasta wähitellen kehittyy säännöksi. Usein ja warsinkin unen tilassa owat lasten silmäin liikkeet aiwan erisuuntaisia ja epäsäännöllisiä. Monesti liikkuu toinen silmä, toisen ollessa aiwan liikkumatta, Wälistä liikkuu pää toisnaanne ja silmät toisaanne. Monesti menee silmäin katse aiwan aiheettomasti ristiin. Wasta kolmannen kuukauden kuluessa nämä epäsäännölliset liikkeet useimmassa tapauksessa harwenewat harwenemistaan, kunnes kokonaan häwiäwät, paitsi unen tilassa, jossa ne edelleen wielä kauan jatkuwat.
Toiseksi on silmäluomien liikkeissä aluksi samoin hawaittawia suuria epäsäännöllisyyksiä. Toinen luomi woi sulkeutua, toinen jäädä awonaiseksi. Lapsi woi nostaa silmäluomensa, samalla kun se luopi katseensa alaspäin ja päinwastoin. Usein nukkuu lapsi silmäluomet osaksi awoinna. Wasta kokemuksen kautta saawuttaa lapsi mafian liikuttamaan silmäluomiansa yhdenmukaisesti ja tahtonsa mukaan. Noin kolmannen kuukauden kuluessa on epäsäännöllisyys silmäluomien liikkeissä melkein kokonaan häwinnyt, paitsi unen tilassa.
Mutta wasta silloin kun sielu on waltaansa saanut silmän ja ja sen liikkeet, wasta silloin ilmaisewat silmän liikkeet ihmeteltäwimmällä tarkkuudella pienimmätkin wärähdykset ja waiheet sielun sisällisessä elämässä.
Lapsen silmän mukautuminen näkemiseen.
- Tähän kuuluu silmän tahallinen tähtääminen johonkin esineeseen, eroitukseksi tyhjästä tuijottamisesta awaruuteen. Milloin lapsi siirtyy tuolle korkeammalle asteelle näkemisessään?
Preyer jakaa pienen lapsen "näkemisen" neljään asteeseen.
Ensiksi ilmenee lapsessa tyhjä awaruuteeu tuijottawa katse. Siinä tilassa lapsi tosin wastaanottaa waloaistimuksia, mutta ei »wielä näe ainoatakaan esinettä; sillä siltä puuttuu wielä kykyä sowit tamaan ja tähtäämään silmiensä katse määrättyyn esineesen. Korkeintaan suuntaa lapsi silmänsä waloa kohti, mutta sen hän tekee ilman tajuntaa, aiwan waistomnisesti. Elämänsä ensimmäisenä yhdeksänä päiwänä lapsi luultawasti ei wielä osaa suunnata katsettaan mihinkään erityiseen esineesen.
Toiseksi lapsi wähitellen herkeää tuijottamasta ja alkaa "katsoa". Silmän katse kiintyy esim. äidin kaswoihin. Wähemmin loistawasta esineestä siirtyy katse wielä kirkkaampaan. Aikaisimmin on hawaittu näiden täänkalttaisten harjoitusten alkawan noin kymmenennen ja ja neljännentoista päiwän wälillä. Muutamien tutkijain hawaintojen mukaan alkaa lapsi warsinaisesti "katsoa" wasta noin puolentoista kuukauden ijässä?
Kolmanneksi saawuttaa lapsi ky'yn seurata liikkuwaa esinettä silmillään. Useimmaan hawainnontekijät owat huomanneet tämän ky'yn ilmestywän wiidennen wiikon kuluessa, useat wasta kuudennen tai seitsemännen wiikon aikana. Erityisen harjoituksen kautta, esim. kirkasta awainnippua lapsen silmän edessä puistelemalla, woi saawuttaa tuon tuloksen aikaisemmin. Jos esinettä nopeasti liikutetaan lapsen silmäin edessä, niin kadottaa se helposti esineen silmistään.
Neljänneksi siirtyy lapsi katsomisen asteelta katselemisen asteelle, jolloin se silmillään itse etsii esineitä ja tarkastaa niitä. Tämä tapahtuu noin kolmannen ja wiidennen kuukauden waiheilla. Lapsi katselee silloin tarkastellen esim. kellon heilurin liikettä, lentäwää warpuista j. n. e. Sillä asteella lapsi jo on todella "näkewä" olento.
Etäälle näkeminen
Alussa lapsi ei näe etempänä olewia esineitä. Kaikki esineet näyttäwät myöskin lapsesta olewan samassa pinnassa, jonka johdosta lapsi tawoittelee kaukana olewia esineitä, esim, lamppua katossa, kuuta taiwaalla, tulta takassa, aiwankuin ne kaikki olisiwat yhtä likellä ja käsillä kosketeltawina. Preyerin poika tawoitteli neljän kuukauden wanhana esineitä, jotka oliwat käsiwarren kahden pituuden etäisyydessä; wuoden wanhana tawoitti hän rautatiewaunun katossa riippuwaa lampua: kahden wuoden wanhana ojensi hän wielä puutarhan käytäwältä paperitilkun toisen kerroksen akkunassa istuwalle henkilölle. Niin wähän käsitti hän etäisyyssuhteita.
Kaikkia esineitä käsittää lapsen silmä pinnoiksi eikä kappaleiksi, joilla on kolmenlainen ulottuwaisuus. Ratkaisewa edistysaskel lapsen näköky'yn kehityksessä tapahtuu silloin, kun lapsi oppii käwelemään. Liikkuen paikasta paikkaan sekä esineitä käsillään kosketellen oppii lapsi silloin yhä täydellisemmin käsittämään etäisyyksiä sekä kappaleiden ulottuwaisuussuhteita. Tunto- ja lihas-aistimukset täydentäwät siten tehokkaasti silmän toimintaa.
Wärien eroittaminen.
*) Wärisokeus näyttää olewan paljoa tawallisempi miehissä kuin naisissa. Bostonissa tutkittiin w. 1879 liki 30,000 koululasta, ja hawaittiin, että pojista neljä sadasta oli wärisokeaa, waan tytöistä tuskin yksi tuhannesta.Wärisokeuden tilasta alkaa wäriaistin kehitys lapsessa. Ja sangen hitaasti edistyy kyky wärien eroittamiseen*). Lapsen warhaisimmassa ijässä tarjoo tämän kehityksen tutkiminen suuria waikeuksia. Wasta sen jälkeen kuin lapsi on oppinut puhumaan, woi suuremmalla warmuudella tutkia ja seurata wäriaistin kehitystä lapsessa. Useimmassa tapauksessa ei wielä kaksiwuotisen lapsen sanawarastossa tapaa ainoatakaan wärinimitystä, waikka siinä ijässä lapsen sanawarastoon useinkin saattaa kuulua 300-500 sanaan.
Lapsen kykyä wärien eroittamiseen woidaan tutkia monella eri tawalla. Seuraawat kaksi tapaa owat tawallisimpia. Lapselle nimitetään joku wäri ja käsketään hänen etsimään se wäri useitten eri wärien joukosta; tai lapselle osoitetaan joku wäri ja kysytään sen wärin nimeä. Laweat tutkimukset, joita wiime aikoina tällä alalla on tehty, owat wieneet seuraawiin tuloksiin: Eroituksen tumman ja waalean wälillä tuntee lapsi melkein aiwan hennoimmassa ijässään. Ensimmäisen kuukauden aikana woi jo huomata wäriaistin kehitystä. Toisen wuoden alussa, jopa ensimmäisen lopulla tuntee lapsi pääwärit. Sitä wastoin hienoimmat wäriwiwahdukset owat lapselle usein epäselwiä wielä kuudenkin wuotisena, jopa paljoa myöhemminkin. Tawallisesti oppiwat lapset aikaisemmin tuntemaan waaleat, myöhemmin tummat wärit.
Nähdyn käsittäminen.
Puolentoista wuoden wanha lapsi saattaa kädellään tawottella auringonsädettä, jonka se näkee lattialla, tai omaa peilikuwaansa. Useat lapset luulewat weturia wäsyttäwän, kun se seisahtuu, janottawan, kun siihen otetaan wettä; ja kun he näkemät weturissa tulen palaman, käsittäwät he weturin suureksi uuniksi (Preyer). Nämä esimerkit osoittawat, että nähdyn käsittäminen rippuu suuressa määrässä lapsen edellisistä kokemuksista ja ennen saawutetuista tiedoista. Niiden walossa näkee lapsi uusia esineitä. Siten Preyerin poika nimitti paperille piirustettua neliskulmaa ikkunaksi, kolmiota katoksi ja ympyrää sormukseksi. Ellei kokemus ja opetus ohjaa tähdellisempään ja sywempään käsittämiseen, pysähtyy näköaisti esineitten pinnalle, woipipa helposti tapahtua niinkin, että lapsi näkemällä silmällä ei näekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti