Kotitaide 2, 1909
Siveltäessä on edullisinta asettaa puu vaakasuoraan asentoon, vaikka eihän se kyllä aina käy laatuun. Tässä asennossa ollessa ei väri pääse juoville valuamaan vaikka runsaamminkin pantaisi. Muissa asennoissa täytyy petsiä käsitellä varovaisesti, ei panna paljoa yhdellä kertaa. Petsivärin runsaus on suuresti riippuvainen puun laadusta. Pehmeämpi ja huokoisempi puu imee väriä nopeammin kun kova, ja voi sentähden helposti tummua liiaksi tai käydä likaisen väriseksi, ellei huolellisesti ja tarkoin sivellä. Kovaa puuta saa kyllästyttää värillä kun taas pehmeästä pitää liika aina pois pyyhkiä. Puun tulee säilyttää luonnollinen värivoimakkuutensa ja luonteensa - siinä on petsauksen taito. Tästä syystä tulee valita kuultavia ja kirkkaita värejä, jotka eivät himmennä syiden vaikutusta puussa.
Poikkipuun värjääminen voi usein käydä vaikeaksi sillä väri imeytyy kuin sieneen ja puu samassa tummuu liiaksi.
Työn helpottamiseksi voidaan puu vahata. Tämä tapahtuu siten, että puun päätä lämmitetään kuumalla raudalla ja hangataan täten sulannut vaha tasaisesti yli kaiken, tahi hierotaan sulaa vahaa tärpätin kanssa. Kylmää vahaa voidaan lämmitetyllä veitsellä pehmittää. Mitä tasaisemmat puun päät ovat ja tiivimmät, sitä helpompaa on siveleminen.
Siveleminen voidaan paraiten toimittaa sienellä, pehmeällä siveltimellä käy se myös laatuun. Siveltävän esineen puunosan tulee olla mahdollisimman sileän ja tomusta vapaan, jos tahdotaan tehdä moitteetonta työtä. Väriä on mieluummin käytettävä liian vähä, kuin liian paljo. Kun tummempaa väritystä halutaan sivellään useampaan kertaan. Jos käytetään kovin runsaasti väriä voi puu kostua liiaksi ja se on paha, sillä laudat helposti turpoavat ja vetäytyvät kuivuessa taas kieroksi ja halkeilevat. Jos puu on erittäin kovaa ja petsin vaikea saada imeytymään, voidaan sitä kuumentaa ja vieläpä puutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti