Kutoma- ja paperiteollisuus 2, 1.2.1912
(Jatk. N:o 10 & 11 v. 1911)
Typpihaposta.
Kysymys. Typestä kaiketi tuo happo on tehty, kun sillä kerran sellainen nimi on?
Vastaus. Typestä kuten ammoniakkikin. Se eroaa kokoumukseltaan ja ominaisuuksiltaan kuitenkin melkoisesti tästä. Kun ammoniakki on typen vety-yhdistys on typpihappo typen vety- ja happiyhdistys. Kemiallisessa kielessä annetaan sille kaavaksi HNOs. Ammoniakki oli ominaisuuksiltaan live. Typpihappo on kuten nimensäkin sanoo hapan aine.
Kysymys. Se maistuu siis happamalta?
Vastaus. Tosiaan sillä on kuten kaikilla happamilla aineilla hapan maku. Varotan kuitenkin siihen kieltä pistämästä, koska se väkevässä muodossaan on kovin "polttava" aine.
Kysymys. Miten typpihappoa valmistetaan?
Vastaus. Eräästä sen suolasta, jota saadaan Chilestä Etelä-Amerikassa ja jota sentähden nimitetään Chilesalpietariksi. Jos siihen sekottaa väkevää rikkihappoa, irtautuu typpihappo suolasta höyrynä, joka jäähdytettynä muuttuu nesteeksi. Siitä myöskin typpihappon vieraskielinen nimitys salpietarihappo.
Kysymys. Nyt kun avasitte tuon pullon ja näin, että happo savuaa, muistankin sitä nähneeni eräällä kultasepällä. Hän kutsui sitä sievedeksi?
Vastaus. Nimi sievesi on entis ajoilta jäänyt kieleemme ja on peräisin eräästä ruotsalaisesta tekosanasta skeda ( = erottaa), koska typpihappoa käytetään erottamaan kultaa hopeasta. Tästä myöskin on johtunut, että samanen happo on saanut nimekseen lusikkavesi (ruots. sked = suom. lusikka), vaikkei sillä ole tämän nimen kanssa enempää tekemistä kuin muillakaan hapoilla. Näitä nimiä ei siis pitäisi enää käyttää. Hapon nimenä on joko typpihappo tai salpietarihappo.
Kysymys. Mutta mitä on chilesalpietarilla typpihapon kanssa yhteyttä, koska siitä sitä saa?
Vastaus. Mainitsin jo että se on sen suola. Suolalla ymmärretään jonkun lipeisen aineen ja hapon yhteyttä. Lipeisenä aineena on chilesalpietarissa natron lipeä ja happona salpietarihappo. Jos sidotaan lipeä toiseen happoon kuten esim. rikkihappoon, joutuu typpihappo suolasta vapaaksi. Näin voidaan mitä happoja tahansa valmistaa. Raaka-aineena tarvitaan vaan valmistettavan hapon jotain suolaa ja rikkihappoa.
Kysymys. Suolat ovat siis tehottomia aineita: eivät ole lipeisiä eikä happamia?
Vastaus. Ovat yleensä tehottomia.
Kysymys. Onko typpihapolla jotain erikoisen ominaista?
Vastaus. Ennenkuin tähän vastaan, mainitsen muistaissani, että typpihappoa nykyään valmistetaan suoraan ilman typestäkin polttaen sitä sähköllä. Tällöin yhtyvät ilman typpi ja happi ja sopivin keinoin saa tästä typpihappoa. Mutta katsokaa! Kun pistän tämän villatukon typpihappoon, käy se keltaiseksi. Saman värin se antaa kaikille eläinkunnasta saataville aineille. Sormennekin käyvät keltaisiksi, jos niille tulee typpihappoa. Se on typpihapon erinomainen tunnusmerkki.
Kysymys. Mainitsitte jotain typpihapon suhteesta hopeaan ja kultaan?
Vastaus. Typpihappo liuottaa hopeaa, mutta ei kultaa. Sen avulla voi siis sekotuksessa, jossa on näitä metalleja erottaa kullan hopeasta. Kulta jää tällöin liukenematta. Mutta jos typpihappoon sekoiteiaan suolahappoa, saadaan n. s. kuninkaan vettä, joka liuottaa kultaakin, metallien "kuningasta".
Kysymys. Onko typpihapolla väriteknillistäkin merkitystä?
Vastaus. Onpa vainenkin. Sitä käytetään suuret määrät värejä valmistettaessa. Se antaa aineille itsestään erään NO-2-ryhmän, jota nimitetään nitroryhmäksi.
Kysymys. Siitäkö nitroglyserinikin on nimensä saanut?
Vastaus. Aivan oikein. Nitroglyserini on juuri syntynyt glyserinistä ja typpihaposta. Kaikki nitroyhdistykset ovat enemmän tai vähemmän räjähtäviä aineita. Niin nitroglyserinikin. Sekoittaen siihen hohkakiveä saadaan dynamitia.
Jos typpihappo saa vaikuttaa puuvillaan eli sellu osaan antaa se NO2-ryhmiä tälle ja tulokseksi tulee nitrosellulosa. Sekin on voimakasta räjähdysainetta. Kun siitä ei synny savua, kuten tavallisesta ruudista, kutsutaan sitä savuttomaksi ruudiksi. Pumpuliruudin nimellä se myöskin on tunnettu. Mutta on savuttomalla ruudilla eli nitrosellulosalla rauhallinenkin tehtävänsä. Siitä valmistetaan nykyään suuret määrät n. s. keinotekoista silkkiä. Kun tämän keksijänä on ranskalainen Chardonnet, nimitetään sitä usein Chardonne'in silkiksi. Tällöin liuotetaan nitrosellulosaa eetterin ja alkoholin sekotukseen ja saadaan n. s. kollodiumia. Tätä käytetään kesäisin haavoihin, koska siitä jää haavoille hieno kalvo, joka estää haavan mätänemästä. Jos kollodiumia pusertaa hienon hienojen lasipillien läpi, syntyy kiiltävää silkintapaista lankaa. Sopivin aineksin otetaan tästä NO2-ryhmät pois ja saadaan tällöin hienoa sellulosalankaa eli keinotekoista silkkiä. Tällä on parempi kiilto kuin tavallisella silkillä, mutfei kestä niin hyvin pesoa ja yleensä kosteutta. Siitä huolimatta käytetään sitä suuret määrät silkkituotteissa tätä nykyä. Myöskin muita keinotekoisia silkkilajeja on nykyään olemassa, mutta Chardonnet-silkki oli niistä ensimäinen.
Kysymys, Miten väkevää on tavallinen kaupassa käyvä typpihappo?
Vastaus. Sen ominaispaino on noin 1,4 ja sisältää 65,8% typpihappoa HN03.
(Jatk.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti