Kotiseutu 20-21 / 1910
*) Kirjoitus on kokoonpantu Kotiseudulle saapuneista lähetyksistä, jotka ovat melkein sellaisinaan tähän otetut. Kurikasta olevat tiedonannot ovat yhteiskoulul. Lyyli Paulaharjun, Orimattilasta ja Uudeltamaalta allekirjoittaneen, muut kaikki ovat opett. E. Vihervaaran. Pois on tästä jätetty joulun ja laskiaisen viettoa koskevat muistiinpanot, joita on erikseen julaistu.
Pitkäperjantai on paastonajan, joka kesti laskiaisesta aikain 7 viikkoa, kallein päivä. Koko paastonajalla ei hevosten kaulassa kelloja kuulunut, ei mitään leikkiä leikitty. Maarianpäivänä tosin jo sai pitää tanssit, mutta vasta pääsiäisviikolla oikein ilot alkaa. Pitkäperjantaina ei usein annettu muuta syötävää kuin leipää, silakkaa ja mämmiä, joka oli erikoisesti tämänpäivän ruokaa. Pitkäperjantaiyönä, samoin kuin pääsiäisyönä käytiin "entumia" kuuntelemassa kolmasti muutetun huoneen katolla. Illalla ensin täytyi tämän rakennuksen ympäri kulkea kolme kertaa ja joka kerralla lukea isämeitä. Yöllä siellä sitten kuuli ääntä, josta voi tulevaisuutta arvata: jos kuuli soittoa, merkitsi se häitä siksi vuodeksi; lapsen itku niitten syntymistä; kuolemaa taas, jos oli kuulevinaan naulan lyöntejä. - Ikkunoissakin saattoi kuunnella tulevia asioita; mutta se oli vaarallista, sillä paholainen tuli siihen ja vei nenän. Sen voi kuitenkin estää, jos piti seulaa silmiensä edessä. Rikkatunkioillakin olisi niitä voinut kuunnella, mutta siitä menivät silmät rikkoja täyteen ja kaivonkannella taasen olisi punainen pukki vetänyt kuuntelijan kaivoon.
Helatorstaina oli tapana polttaa "helatulia".
Helluntain aattoiltana mentiin "keijulle" ja siellä "keijuttiin" ja laulettiin koko yö ja poltettiin tulia.
Vapunpäivän aamuna kylän yhteinen paimen soitti torveaan ja ilmoitti, että kesä on eläimille tullut ja hänen "virkavuotensa" alkanut. Vapusta näet "annetaan lehmille avaimet" s. o. saavat itse hakea ruokansa. (Kaikki edellinen Orimattilasta). - Vappuna yleensä syötiin parempaa ruokaa, leivottiin vehnäsiä j. n. e. Vappua pidettiin pyhänä; jos silloin kehräsi, niin lampaat tulivat pyöräpääksi. (Somerniemi).
Juhannuksen aattona työt lopetettiin puolesta päivin ja sitten lähdettiin hevosella hakemaan "meijuja" ja ängerviä. Koivut pantiin tupaan, suurin keskelle lattiata seisomaan; myös rappujen eteen niitä lyötiin jonkinlaiseksi kujaksi. Ängerviä pantiin lattialle ja kun ne tuli survotuksi, otettiin ne pois ja pantiin uusia. Illalla kylvettiin. - Ruuiksi laitettiin jokaiselle erikseen kehäjuusto. Viiliä tehtiin myös, vaikka ei koskaan ennen sitä olisi ollut. Niinikään tehtiin "rieskaa" ja keitettiin velliä; vehnästä ei vielä siihen aikaan ollut (n. 50 v. sitten). - Juhannusaatto-yöksi ja vielä juhannusiltanakin mentiin taas "keijulle", nuoret ja vanhat. Siellä "ammuttiin juhla sisään": kivelle sylettiin, pantiin päälle tulinen hiili ja siihen lyötiin kirvespohjalla tai heitettiin kivellä, jolloin syntyi aika paukaus. Myös pyssyillä ammuttiin. Juhannustulet paloivat tietysti samalla mäellä. - Taikojen tekoaika on juhannus. (Orimattila). Niistä on seuraavassa esimerkkiä.
Juhannuksena - "mettumaarina" - kesän valoisana juhlana tehtiin ennen monet taijat. Jo mettumaarin aatto-iltana tytöt salaisesti menivät sitomaan ruisolkia. Leikkasivat niitä poikki solmun yläpuolelta ja jokaiseen olkeen sitoivat erivärisen langan. Joka langalla oli oma merkityksensä. Niinpä musta tiesi muretta, punainen ennusti iloa, keltainen kehtoa, vihreä onnellisuutta, harmaa sairautta j. n. e. Sidottuaan he hiljaa poistuivat. Aamulla sitten ennen auringon nousua he menivät sykkivin sydämin kohtaloansa katsomaan. Jos näet mustan langan olki oli pidennyt, niin oli surunpäivät odotettavissa, mutta jos punainen olki oli kasvanut, niin varmaankin iloiset ajat koittivat; (Valkea taasen tiesi kuolemaa Orimattilassa) j. n. e. - Kävivätpä tytöt lauvantai-iltana toisiakin temppuja tekemässä. Ottivat jonkun teräaseen ja leikkasivat sillä nurmesta kolmikulmaisia mättäitä irti, jotka sitten asettivat jälleen paikoilleen. Taas aamulla ennen auringon nousua käytiin niitä kokemassa. Katseltiin minkälaisia "eläviä" oli mättäiden alle asettunut. Jos siellä oli "viholaisia" - muurahaisia -, niin tiedettiin olevan pahaa odotettavissa. Jos taas oli isoja mustia hämähäkkejä, saatiin kuolemaa odottaa. Pienet hämähäkit tiesivät perheen lisäystä. - Juhannusyönä tiedustelivat tytöt taas sulhastaan. Kävivät yhdeksän veräjän - portin - lävitse. Kun yhdeksännen portin läpi oli kulettu, tuli sulhanen sitten vastaan. Muuan tyttö kymmenen vuotta takaperin tätä konstia koetti ja häntä vastaan kannettiin ruumispaareja. Seuraavana syksynä tyttö kuoli. - Olipa mettumaariaamullakin konstin tekonsa. Silloin tapasivat tytöt pingottaa langan tien yli. Jos joku nuori mieshenkilö sitten sattui siitä ohi käymään ja tietämättään langan katkaisi, niin sitäpä tyttö sitten tiesi sulhasekseen toivoa. - Mettumaari-ehtoolla kävivät tytöt salaisesti lähteen silmään katsomassa. Kauvan katsottiin ja viimein sinne ilmestyi mieshenkilö tulevan sulhasen hahmossa. Myös tapasivat tytöt pestä silmiänsä lähteessä. Se, joka sitten oli tuovinaan pyyheliinan, se oli tytön sulhanen. - Mettumaariaamulla
vanhat ihmiset vetivät valkoista lakanaa perässään aamukasteen aikana naapuriensa niityillä. Se vesi, joka lakanaan kokoutui väännettiin astiaan ja annettiin lehmälle. Täten vietiin onni toisilta ihmisiltä. Yhdeksän, kymmenen vuotta takaperin olivat vielä eräs mies javaimo vetäneet mettumaari-aamulla lakanaa perässään. Samoin myös eräs "Noita-Maijaksi" kutsuttu oli ennen lakanaa vedellyt. Siitä sitten tekivät laulun: "Noita-Maija nevatietä pari virstaa tromppas". (Kurikka).
Pietarinpäivääkin on toisin paikoin pidetty pyhänä, jolloin ei tehty työtä. Onkimassa tällöin kuitenkin oli tapa käydä. (Somerniemi).
Laurinpäivänä sai Mynämäellä palkollisväki olla vapaa. Jokaiselle annettiin silloin juusto jokalehmästä. Juustoja sanottiin "Laurin juustoiksi". (St. Laurentius oli Mynämäen kirkon suojeluspyhimys).
Mikkelin- l. Mikonpäivää on pidetty myös erilaisena juhlapäivänä. Se oli paimenten päivä. Karja ajettiin tällöin tavallisesti peltoon ja paimenille annettiin mukaan perunoita ja "juutteja", joista tekivät "hautaa". Niinikään he saivat kokonaisen juuston ja vähän voita sen päälle. (Somerniemi). Toisin paikoin he saivat ottaa mukaansa myös padan, maitoa ja ryyniä vellin keittoa varten. (Orimattila). Vastalahjaksi paimenet puolestaan antoivat nyt emännälle kesällä tekemänsä luudat ja huiskut. (Somerniemi). - Koko yön olivat paimenet haudallaan, polttivat valkeata ja lauloivat: "Torvella soittelen, heliästi koittelen, hei rallali lei, hei rallali lei " (loppua ei kertoja muistanut). (Somerniemi). - Muutamin paikoin saivat paimenet tänä päivänä olla kokonaan vapaat ja mennä hevosen selässä kirkolle. Karja oli ajettu peltoon. (Somero). Jokioisissa saivat rengitkin mennä selkähevosella kirkkoon. - Somerolla oli lisäksi tapana Mikkelinä laittaa kestipöytä torppareille ja kaikille muille, jotka kesällä olivat talossa työssä olleet. Pöydässä oli viinaa, sahtia ja hyviä ruokia. - Seuraava päivä pidettiin "runtuna". Sekin oli jonkinlainen pyhä. Silloin ei näet saanut loukuttaa, ettei sudet söisi karjaa seuraavana suvena. (Somerniemi). Tammelassa taasen ei Mikkelin runtuna saanut syödä nauriita raakana, sillä silloin olisi koko vuodeksi tullut paisumia.
Pyhämiestenpäivän aattoiltana oli vanhaan aikaan useissa paikoin tapana ennustaa tulevaisuutta tinan valamisella, kuten nykyään uudenvuoden aattona. (Somerniemi, Tammela, Uusimaa). Väliin valettiin ensin haltijalle ja sen jälkeen vasta ihmisille. (Vanhojen suomalaisten vuosihan alkoikin tähän aikaan). Somerniemeltä vielä tiedetään, että aattoiltana tulivat "pyhät miehet" syömään nassuttamaan tupaan, jossa heille "oli ruoka valmiiks tällätty". Väki oli sillä aikaa saunassa kylpemässä.
F. A. H.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti