Kirjaltaja 5 / 1901
Pronssipainos on hankalimpia töitä mitä kirjapainossa saattaa esiintyä, varsinkin ellei ole tähän tarkotukseen sopivia laitoksia ja jos painon väestö on tämmöiseen työhön harjaantumaton. Varsin luonnollisista syistä ei pronssipainos enää nykyään ole niin yleisesti käytännössä kuin ennen muinoin, tämmöinen painos kun kohottaa painamishintaa hyvinkin tuntuvasti. Tarkoituksemme on tässä lyhyesti ottaa muutamia siihen kuuluvia seikkoja käsittelyn alaiseksi.
Pääasiana on pidetty saada pronssipainokseen niin voimakas kiilto kuin suinkin mahdollista, sillä mitä kiiltävämpi painos on, sitä paremmalta se näyttää. Toinen asia on se, että pronssipulveri tarttuu hyvin kiinni, ja ettei pääse värin kuivettua kovimmallakaan hankaamisella siitä pois. Kun nämä kaksi ominaisuutta ovat saavutetut, ei jääne toivomuksille minkäänlaista varaa.
Pronssipainoksen pohjaväriksi on otettava vaaleaa keltaväriä, hopea- eli aluminiumipainokseen lisäämällä vähän sinkkivalkosta. Tämmöinen väri on ohennettava vernissalla melkein yhtä ohueksi kuin tavallinen painoväri, kuitenkin lisäämällä siihen hieman kiiltovernissaa sekä muutamia pisaroita fiksatiivia, jotta pronssipulveri siihen paremmin tarttuisi sekä kuivuisi pikemmin. Jos pronssiväri on painettava n. k. vasikannahkapaperille, on edullisempi jos fiksatiivin asemasta sekotetaan vähän n. k. kuivauspulveria. Isommat kuviot, laatat y. m. vaativat jotenkin kovaa painoa, sillä pohjavärin täytyy hyvin peittyä, jota vastoin pienemmät kirjakkeet, viivat ja ylimalkaan hienommat kuviot on edullisempi painaa niin heikolla painolla kuin suinkin, sillä jos painos on painunut syvälle paperiin, ei pronssipulveri pääse joka kohtaan kiinnitarttumaan, vaan karisee kuivaksi hangatessa siitä pois. Kovanlainen hankaaminen on aivan välttämätöntä jos mieli saada painokseen hyvän kiillon. Myöskin on huomioon otettava, ettei pohjapainokseen käytetä liikaa väriä, sillä se ehkäsee hyvän kiillon saantia.
Kun pronssipulveri on tarpeeksi kuivunut ja pehmeällä flanellirievulla puhdistettu, on painotuote, jos pronssin päälle on vielä jollakin muulla värillä painettu (kuten mitaleihin, vaakunoihin y. m), taikka jos työ muuten vaatii erikoista kiiltoa, hierottava magneesia pulverilla pehmeän harjan eli villarievun avulla. Saattaa myöskin hyvällä menestyksellä pronssin ylitse painaa kiiltovernissalla, joka tekee pronssin kiiltävämmäksi, sekä vaikuttaa niin, että mahdollisesti päälle painettava väri tarttuu siihen paremmin. Kuitenkin on tässä yksi varjopuolikin, nimittäin se, että työ vaatii pitemmän aikaa kuivuakseen, ennenkuin siihen saattaa mitään päälle painaa.
Värin, jota käytetään pronssin päälle painettaissa, tulee olla vahvaa ja voimakasta, jotta se peittää hyvin. Saadakseen värin paremmin tarttumaan, sekoitetaan joukkoon hieman fiksatiivipulveria, joka vaikuttaa myöskin sen, että se pikemmin kuivuu. Ei pidä milloinkaan yrittääkään pronssilaatasta leikata päälle painettavat kohdat pois, sillä se tuskin milloinkaan onnistuu niin hyvin, ettei toista kehilöä päällepainettaissa siinä näkyisi joko valkeita juovia tahi sitten vaaleampia kohtia, kun pronssi on sattunut jäämään alle. Luonnollisesti vaikuttaa tämä hyvin häiritsevästi, joten kenties muuten hyvinkin onnistunut työ näiden juovien kautta pilaantuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti