Uusi Suometar 288, 13.12.1910
Tässä lehdessä kerrottiin muutama wiikko sitten G. Grotenfeltin wirittämästä kysymyksestä: eikö maanwiljelyksestä meillä woitaisi nykyistä paljoa enemmän tuottaa sellaisia raaka-aineita, joita kotimainen teollisuus wuorostaan woisi jalostaa? Ja arweltiin olewan ilmeistä, että jos maanwiljelyksemme --- suuri kansantaloudellinen merkitys.- - - tähän kykenee, sellaisen tuotannon aikaansaamisella olisi suuri kansantaloudellinen merkitys. Maanwiljelijät saisiwat uusia tulolähteitä ja kotimainen teollisuus saisi raaka-aineita omasta maasta. Kentiesi woisi, - niin arweltiin wielä - jos tällä tawoin halpahintaista raaka-ainetta olisi läheltä, siis m. m. ilman suuria kuletuskustannuksia saatawissa, maahamme syntyä teollisuudenhaaroja tyydyttämään ainakin oman maan tarpeen monella sellaisella alalla, jolla nyt täällä kulutetaan ulkomaalaista tawaraa.
Tämän johdosta lienee paikallaan huomauttaa, että mikäli teollisuuden alalla wangastaan tunnetut ja hywäksi käytetyt raaka-aineeet owat alkaneet käydä riittämättömiksi ja ylen kalliiksi, sikäli koetetaan ulkomailla suurella innolla ja kaikin woimin etsiä luonnosta uusia ennen käyttämätömiä aineita. Mainittakoon wain wereskin esimerkki. Kangasteollisuudessa warsinkin on nykyaikana raaka-aineiden riittämättömyys tullut kipeästi tuntuwiin. On sen wuoksi tehty kokeita eikö pumpulin sijasta woisi käyttää polttiaista eli nokkosta. Wienissä onkin todella onnistuttu kutoa kangasta, wieläpä hywää, kaunista ja kestäwää kangasta, tästä halpana pidetystä kaswista, joka on Saksassa yhtä yleinen kuin meillä Suomessa ja joka ei siis tarwita kaukaa, merten takaa, sinne kulettaa. Polttiaisen kaikki nesteet puserretaan kuiwille ja poistetaan siitä myös kaikki walkuainenkin; jälelle jää wain syy eli soluaine, jota käy langoiksi kehrääminen. 100 kilosta polttiaisia saadaan 13 kiloa lankoja, niiden arwo 9-10 Suomen markkaa. Polttiaislanka on lujaa eikä haurasta mitenkään ja sen wärjääminen on niinikään käynyt aika hywin päinsä.
Kangasta polttiaislangasta on jo kudottu, kuten sanottu, ja waatteita tehty. Kysymys on nyt vain kudonta suuressa määrin maailman markkinain waralle. Tietysti ruwetaan polttiaista wasite wiljelemään. Europassa polttiainen menestyy melkeinpä kaikissa ilmanaloissa; lieneekö hallanarka ensinkään. Ennustetaanpa jo, että sen wiljelemisellä tulee olemaan yhtä suuri merkitys tällä puolen "rapakkoa" kuin pumpulin wiljelemisellä Amerikan neekeriwaltioissa.
Entä me hitaat suomalaiset! Mikä woima saa maanwiljelijämme ja tehtailijamme hereille rawistetuksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti