Valvoja 2 / 1887
(Jatkoa.)
IV. Kauneustieteen perusteista, muistista y. m.
Erittäin luonnollinen ja paikallansa on kokeiden käyttäminen yksinkertaisimpien kauneustieteellisten suhteiden
selvittämiseksi ja määräämiseksi.
Itsestään selviää, ettei voi ajatellakkaan tutkia tällä tiellä muuta kuin vaan kaikkein yksinkertaisimpia, alkeellisimpia kauneuden suhteita. Niinpä siten selvitellään, kaikin tavoin koettelemalla, esim. miksikä tämä kuvio, tämä kaareva viiva minua miellyttää enemmän kuin tuo toinen, vähän toisellainen, y. m. semm. Tässä on tietysti noudattaminen semmoista menetystä, ettei luoteta yhden ihmisen arvosteluihin, vaan verrataan sitä esteetistä vaikutusta, jonka itsekukin muoto synnyttää useihin eri henkilöihin, - menetystapaa, jota sopii sanoa tilastolliseksi. On saatava selville, mainitakseni muutamia esimerkkejä, mikä merkitys on kuvioiden suuretieteellisellä säännöllisyydellä esteettisen mieltymyksen synnyttämisessä, mikä merkitys on tuolla n. s. "kultaisella jaolla" y. m. Viimemainittu nimitys tarkoittaa jonkun viivan leikkaamista kahteen osaan sillä tavalla, että koko viivan suhde isompaan osaan on sama kuin isomman osan suhde vähempään; tuo nimitys on keksitty sen vuoksi, koska on muinaisista ajoista asti väitetty että tämä suhde olisi varsinainen "kauneuden suhde", kerrassaan kauniimpi kuin mikään muu suuruuden suhde eri viivojen välillä. Kokeiden tuloksista mainittakoon: sellainen eri viivojen suhde, jommoinen kultaisella jaolla syntyy koko viivan ja isomman osan, isomman ja vähemmän osan välillä, miellyttää toden teossa verratessa pystysuoraa vaakasuoraan, mutta ei juuri muuten. Suoranaiset kokeet osoittavat, että se yleensä ei miellytä, jos leikataan yksi viiva sen suhteen mukaan kahteen osaan; jos vaakasuora on jaettava, niin symmetrinen jako enimmin miellyttää; jos pystysuora on jaettava, niin semmoinen suhde osien välillä.
Kokeiden tuloksista mainittakoon: sellainen eri viivojen suhde, jommoinen kultaisella jaolla syntyy koko viivan ja isomman osan, isomman ja vähemmän osan välillä, miellyttää toden teossa verratessa pystysuoraa vaakasuoraan, mutta ei juuri muuten. Suoranaiset kokeet osoittavat, että se yleensä ei miellytä, jos leikataan yksi viiva sen suhteen mukaan kahteen osaan; jos vaakasuora on jaettava, niin symmetrinen jako enimmin miellyttää; jos pystysuora on jaettava, niin semmoinen suhde osien välillä kuin 1:2 näyttää miellyttävimmältä. - Aivan yksinkertainen, säännöllinen suuretieteellinen kuvio synnyttää ainoastaan heikkoa esteetistä mieltymystä; useimmissa tapauksissa voipi näyttää, mitenkä mieltymys hyvin tuntuvasti kasvaa, jos vaan kuvioon lisätään muutamia sopivia, säännöllisiä viivoja, niin että siihen tulee jonkunmoinen moninaisuus. - Nämä seikat ovat vähäpätöiset, mutta ne riittänevät viittaukseksi,että tämmöiset järjestelmälliset vaarin-otot voivat olla apuna mutkallisempien kysymyksien selvittämisessä.
Toinen tärkeä tutkimus-ala, jossa jo on tehty paljon työtä, on värien, eri väriyhdistyksien ja vastakkaisten väriaistimuksien vaikutus näköaistimeen, mitenkä esim. erityiset värien-yhtymiset voivat omituisesti muuttaa kunkin eri värin näennäistä vivahdusta. Ei liene aivan rohkea arvelu että tästä alusta tulee ennen pitkää kehittymään todellinen "värien alkeellinen estetiikka", jota tunnustetaan yhdeksikorkeamman kauneustieteen peruskiveksi, ja joka on rikkaampi sisällykseltään ja luotettavampi kuin ne tuumailut, joita on totuttu tuomaan esiin kauneustieteessä "värien esteettisestä vaikutuksesta". Luulen että täytyy tunnustaa esteettisenkin tutkimuksen olevan tässä varmalla tiellä, joka on tuottava valaisua tieteelle.
Jonkunmoisen kokeellisen menetystavan käyttäminen on tällä alalla niin luonnollinen,että sopii sanoa sitä käytetyn jo kauan, hyvin kauan ennen kuin yleinen kokeellinen sielutiede syntyi; mutta tuo tapahtui kovin vähässä määrässä. Tulevaisuudessa taas tämä suunta minun luullakseni tulee sekin saamaan paljoa suuremman merkityksen kuin vielä yleensä
aavistetaankaan.
Tässä on puhuttu yksistään kaikkein yksinkertaisimmista kauneustieteellisista seikoista. Tosin korkeammat esteettiset vaikutukset ja tunteet kieltämättä aina perustuvat siihen, että mielessämme herätetään korkeampia aatteita, siveellisiä tunteita y. m. semm. Jollei semmoisia meissä herätetä, niin korkeampi esteettinen vaikutus on kerrassaan mahdoton; sillä muodon ja värin suhteet ja hienous yksistänsä vaikuttavat verrattain heikon mieltymyksen tunteen, joka on aistillista laatua, tavallisesti epäselvä ja häilyvä. Mutta kuitenkin noihin korkeampiin esteettisiin vaikutuksiin on aina yhtynyt suuri joukko semmoisia aistillisia,mitä yksinkertaisimpia mieltymyksen tunteita, jotka perustuvat yksinkertaisimpiin muodon ja värin suhteihin, yhdenmukaisuuksiin ja sopusointuun. Ja näidenkin tarkka selvittäminen on kauneustieteelle aivan tärkeä. - Yleisesti tunnustetaan että kaikki tuommoiset taideteoksissa esitetyt aatteet ja niiden johdosta heränneet tunne-harrastukset (esim. siveelliset taikka isänmaalliset tunteet y. m.) voivat helposti häiritä puhtaastaan taiteellista mieltymystä. Mutta ne ovat, kuten sanottiin, kuitenkin aivan välttämättömät korkeamman taiteellisen kauneuden synnyttämiseksi. Ja niistä huolimatta kuitenkin puhtaastaan taiteellinenkin mieltymys voipi myös säilyä aivan sekoittumalta, kun niitä vaan esitetään taiteellisesti oikein, täytenäisesti ja objektiivisesti.
[---]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti