Kirjaltaja 11, 1900
Lisääntynyt aniliiniaineiden käyttö kirjapainovärien valmistuksessa antaa kylläkin aihetta huomautukseen kirjapainon omistajille ja johtajille, että he enemmän kuin todellisuudessa tapahtuu valvoisivat sitä seikkaa eräänlaisiin painatuksiin nähden, että käytettävä väri on valon kestävä tai pitoinen. Kun katselemme kirjakauppiaan näyttelyikkunassa olevia kirjojen kansilehtiä tarkemmin, niin huomaamme monesti joukon semmoisia, joiden väristä, jota on käytetty jonkun päärivin, alkukirjakkeen, koristeen y. m. painamiseen, useinkaan ei ole muuta jäljellä kuin harmaa varjo. Prospekteissa ja muissa samanlaatuisissa ilmoituksissa, varsinkin kirjakauppiaiden, jotka niitä kuitenkin osaksi jonkun aikaa pitävät ikkunoissaan, on valon kestäviä värejä välttämättömästi käytettävä, jos tarkoitus tahdotaan niillä saavuttaa eivätkä aivan menisi hukkaan. Plakaateissa, jotka pitemmän aikaa ovat kadunkulmissa, ilmoituspilareilla j. n. e. eivät saa mitenkään kadottaa voimansa värin kautta. Myöskin semmoisissa painotuotteissa, jotka kauemman aikaa ovat aijotut säilytettäviksi, kuten parempia kirjoja, ylellisyyskortteja, obligationeja, osakekirjoja ja muita senlaatuisia arvopapereita, diplomeja ja moniväripainatuksissa y. m. olisi aina käytettävä valon kestäviä värejä. Mainitut painotuotteet omaavat kuitenkin määrätyn taidearvon ja valmistuskustannukset itsessään
ovat olleet kalliinlaiset, joten värinkään suhteen ei pitäisi olla kitsas.
Monenmoisia tuotteita saattaisi vielä luetella, joissa valoa kestävä väri olisi paikallaan. Riittäköön kuitenkin ylläolevat esimerkit ohjaamaan johtajan ja konepainajan mieltä valitsemaan varovaisuudella kuultovärejä tuotteisiinsa. Suotava olisi että jokainen painaja hankkisi tietoa värien valonkestävyydestä. Vaikka väritehtaiden hintaluettelossa on mainittu värin valonkestäväisyydestä, otetaan tämä seikka harvoin huomioon, vaan valitaan väri, huolimatta siitä jos se on valonkestävä tai ei, mutta joka muuten paraiten soveltuu.
Kun tahdotaan koetella värin valonpitoisuutta, niin vedettäköön väriä paperiliuskalle, joka sitten leikataan kahteen osaan. Toinen näistä osista asetetaan auringon vaikutuksen alaiseksi, toinen säilytetään jossakin paikassa mihin valo ei pääse. Auringon valossa muuttuu valonarka väri pian vaaleammaksi ja muutamien päivien kuluttua on se aivan kelmeä.
Koska monet erilaiset värit n. k. vihertävä, sinertävä viheriät, punaset y. m. ovat kovin valonarkoja, niin luovuttakoon ennemmin värin tulisuudesta ja koeteltakoon paraimman mukaan sekoittamalla aikaansaada semmoinen, joka kestää valon vaikutuksen. Tämä kuitenkin on parempi, kuin että värit parin kolmen päivän kuluttua menettävät tulensa ja esiintyvät tilaajan mieliharmiksi, vaan tyhjinä, vaikeasti luettavina varjoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti